Siinäpä jälleen kerran hyvä ja varteenotettava esimerkki! Siinäpä itsensä Jeesuksen toimesta annettu malli, miten tulee toteuttaa sananjulistajan kutsumusta. Meidän on syytä seurata tätä periaatetta. Aivan liian usein joudun tilanteisiin, jossa vaistoan pahaa puhetta selkäni takana, kuulen vihjailuja ”takapiruista” ja ihme kyllä – he jopa vähän kerskaavat aivan kuin sanoakseen ”meillä on nyt yliote sinusta, kun meillä on nämä pahat juorut kiertämässä, tästä niskalenkistä et niin vaan pääsekään”… Se on sukua sille Raamattuun kirjatulle lausahdukselle, joka kuuluu näin: Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. 1.Sam.17:28. – Se lausuttiin kateudesta.
Kateuden vuoksi oli Jeesuskin ylipappien kuulustelussa syytettynä. Apostoli Johannes kertoo: Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: ”Noinko sinä vastaat ylipapille?” Joh.18:22.
Hätkähdän aina, kun luen näitä kohtia, jossa Jeesusta lyödään. Tunnen myötätuntoa Kristusta kohtaan, mutta etenkin ajattelen sitä lyöjää. Jonain päivänä hän joutuu tilille teostaan. Enpä haluaisi olla hänen sijassaan sinä päivänä kuulemassa kunniaani.
Oikeastaan tämä Kristuksen lyömisen ongelma nousee esiin jo paljon varhemmin Raamatussa, muun muassa Mooseksen tapauksessa, kun hän tulistui ja löi kalliota, vaikka olisi pitänyt vain puhua sille (4.Moos.20:8,11). Eräs sananjulistaja koki tämän niin, että Jumala on tarkka esikuvistaan ja siksi Mooseksen rikkomus oli niin paha. Samainen henkilö kepitti minua kerran julkisesti ilman mitään todellista syytä. (Jos ei sitten liika paastoaminen ja siitä saatu anemia ole hyvä syy!) Toinen henkilö kommentoi blogiani, jossa viittasin Mooseksen erheeseen, ja esitti näin absurdin väitteen: ”Rooman kirkko ja äärikarismaattinen liike valheellisesti vääristävät Kristuksen työn merkityksen ja yrittävät viedä loppuun sen mikä heidän mielestään Golgatalla jäi kesken.”
En ole kenenkään kuullut tulkitsevan Mooseksen tulistumista ja kallion lyömistä sillä tavalla, että siinä varoitetaan lyömästä Kristuksen ruumista ja seurakuntaa. Haluankin sanoa: Jos lyöt veljiä ja sisaria ja kepität ja kuritat heitä ilman pätevää syytä, olet vaarassa jäädä pois siitä joukosta, joka kerran saavuttaa Luvatun maan! Tässä on Mooseksen mokan oikea tulkinta. (Pitää kuitenkin ymmärtää, että Luvattu maa edustaa maanpäällisen kutsumuksen täyttä toteutumista, ei taivasta – eihän Mooseskaan jäänyt pois taivaasta sentään.) Emme voi ryhtyä käyttämään leimakirveitä ja lyömään summittaisesti joitain henkilöitä tai kansakuntia tai rotuja tai uskonnollisia ryhmiä vain koska emme ole samaa mieltä tai koska emme kestä erilaisuutta ja sen vuoksi menetämme hermomme ja itsehillintämme.
Niinpä rohkaisen sinua, hyvä lukijani, joka olet maltillinen ja rauhaa rakastava ja viisas ihminen: Säilytä harkinta ja maltti edelleen (Sananl.3:21) ja jatka samalla sävyisyyden linjalla, jota olet noudattanut. Kun vaellat hengessä, palvelet Herraa Kristusta ensirakkaudessa, et joudu ylivoimaisiin kiusauksiin ja lankea sättimään syyttömiä ihmisiä, varsinkaan Kristuksen Jeesuksen rakkaita opetuslapsia.
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol.3:12-13.
