Ies särkyy voitelun pakosta

Sitten Samuel kysyi Iisailta: "Tässäkö ovat kaikki poikasi?" Iisai vastasi: "Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa." 1.Sam.16:11.

Iisai olisi yhtä hyvin voinut sanoa: "On vielä kuopus. Sitä nyt ei voi vielä mieheksi laskea, on vielä pikkupoika, sellainen äitinsä lellilapsi!" Daavidin nimi kai merkitsee "rakastettu, lemmikki". Nimi kuulostaakin äidin antamalta. Iisai muistuttaa suomalaista miestä, joka arvostaa tuskin ketään muita kuin sotaveteraaneja ja presidenttiä, puhuu räyhää kuin joku mielensäpahoittaja, ymmärtää hyvin itseään, mutta ei ketään muuta. Omaa heikot hoksottimet, huonon arvostelukyvyn ja liikaa
äijäenergiaa...

Mielikuvitus pääsee helposti valloilleen - ehkä Iisai oli ihan fiksu eikä mikään äksy - mutta olihan Iisai jo tuohon aikaan vanhus ja ehkä Daavid koki hänet vähän samoin kuin minä isäni, joka syntyi 1800-luvulla. Väistämättä ikä näkyy, nuorempi sukupolvi ajaa ohi, sukupolvien kuilu repeää. Mutta jos katsotaan Iisain perintötekijöitä, tarkataan lapsia ja lapsenlapsia, nähdään että lahjakkuutta oli moneen lähtöön. Daavidkin oli suorastaan monilahjakas nero.

Oletko sinä ollut todistamassa näitä tilanteita, kun johonkin tehtävään sopiva ohitetaan ja tilalle valitaan epäsopiva henkilö, joku itsekeskeinen kekkales? Sivusta seuraten on mahdollista toisinaan todistaa aivan käsittämättömiä valintoja. Sukulaiset ovat usein se joukko ihmisiä, joka on eniten väärässä. Mutta Jumalan valinta on jotakin sellaista, jota on mahdoton ohittaa. Tilapäisesti se voidaan sivuuttaa, mutta jos joku on Jumalan voitelema ihminen, hän kaivaa tiensä vaikka läpi harmaan kiven, jotta voi toteuttaa näkynsä. Jotenkin se sieltä hiekasta vaan nousee kuin juuri kuoriutunut kilpikonnan poikanen. Jeesuskin oli ihmisten hylkäämä, mutta mitä kirjoitukset todistavat:

Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Mark.12:10.

Daavid jota ei pidetty edes ehdokkaana mihinkään, oli tuleva kuningas. Eikä vain yksi nimi kuninkaiden ketjussa, vaan kaikkien kuninkaiden arkkityyppi! Historian yksi merkittävimmistä suurmiehistä! Jopa Jeesuksen arvonimi johdettiin hänestä - Daavidin poika.

Onko meillä tänään hengen silmät, herkät korvat? Ymmärrämmekö Jumalan ajatuksia, aavistammeko hänen suunnitelmiaan? Valitsemmeko sen, minkä hän valitsee? Luotammeko siihen henkilöön, johon hän luottaa?

Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Sananl.3:5. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein. Sananl.28:5.

Vihollisen hyökätessä

Olen ollut perheeni kanssa viime aikoina vihollisen tulituksen kohteena. Minusta vaikuttaa siltä, että sielunvihollinen vihaa ennen kaikkea minua – varmaankin koska teen hengellistä työtä – ja hyökkää siksi minua vastaan sieltä, mistä vaan jonkinlaisen aukon löytää. Niinpä se saa aikaan erilaista turbulenssia minun ympärilläni käyttäen läheiseni sairautta, perheeni erilaisia ongelmia ja melkein jokaisen kautta, jonka tapaan, se hyökkää tavalla tai toisella minua vastaan tunnuksenaan ”jäynä se on pienikin jäynä”…

Viime aikoina se on erityisesti keskittynyt hyökkäämään kimppuuni vihapuheiden menetelmällä. Tiedäthän miten pirullista se on: puhutaan kaikkea tuulesta temmattua ja esitetään se luotettavana tietona. ”Homo, kiusaaja, narsisti…”

Siellä se Potifarin vaimo (1.Moos.39:14) taas huutaa – jopa seurakunnassa. Huomaatko, miten Jeesuksen kimppuun käytiin myös vihapuheilla: Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Joh.8:48.

Tällaisessa tilanteessa on tärkeää tiedostaa, että kaikki tämä provosointi ja ilkeily, joka on mitä ilmeisimmin henkivaltojen nostattamaa, johtuu siitä, että minä olen sielunvihollisen silmissä vaarallinen. Kun tajuan tämän, voin sillä rohkaista mieltäni ja mennä päättäväisesti eteenpäin ja odottaa, mikä onkaan se voitto, jota vihollinen niin pelkää…

Haluan sanoa tämän rohkaisuksi sinulle, jos sinäkin olet myrskynsilmässä. Vainojen kohteeksi joutuminen on Jumalan lapseuden merkki. Vastustus on merkki siitä, että Jumala käyttää sinua. Ihmisten ilkeät sanat ja teot ovat Saatanan manipuloimia ja yllyttämiä, jotta sinä horjuisit ja joutuisit pois tasapainosta. Jumala käyttää sinua, koska olet hänelle antautunut. Saatana käyttää ihmisiä, jotka palvelevat häntä – myös uskovia, joiden pyhittyminen on kesken.

Ole siis rohkealla mielellä, lapseni. Minä olen sinun kanssasi eikä kukaan voita sinua. Vielä sinä saat nähdä, kuinka jumalaton kaatuu ja pahojen hankkeet joutuvat häpeään. Sinä saat nähdä työstäsi hyvää hedelmää, mutta pahan kylväjät korjaavat pahoista teoistaan tuhoa. Heidän lyöntinsä osuvat heidän omaan nilkkaansa. Mene siis rohkeasti eteenpäin, lapseni – minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra.

Ole rohkea ja luja. Joos.1:18.

Ilosanoma rikkinäiselle sielulle

Monien ihmisten elämä on onnetonta, koska heidän sisäinen elämänsä on rikkinäistä, levotonta ja täynnä ahdistusta. Psyykkisiä sairauksia voimme joutua perimään geeneissä ja silloin elämästä tulee taistelua sairautta vastaan. Tai voimakas arvottomuuden tunne vaivaa meitä.

Minäkin kärsin tuosta selittämättömästä arvottomuuden tunteesta. Työnantaja tarjosi hienoa ruokaa ravintolassa ja minä otin jauhelihakastiketta, koska en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin syönyt hienoa ruokaa. Olen harvoin käynyt matkoilla, koska en katso olevani sen arvoinen, että tuhlaisin niin paljon rahaa itseeni.

Olen analysoinut elämääni ja tutkinut omaa persoonallisuuttani ja löytänyt sieltä vammaisuutta, joka juontuu ns. dissosiaatiohäiriöstä. Se voi ilmetä eri ihmisillä eri tavalla, mutta minä olen ottanut tavaksi paeta elämää omaan sisäiseen maailmaani ja minun ulkonainen olemukseni on jäyhä ja ilmeetön. En aina reagoi ollenkaan, en kuule enkä näe. Se on eräänlaista autismia.

Sinun sisäsyntyiset ongelmasi voivat olla täysin erilaisia, mutta halusin sanoa, että kristillinen usko tarjoaa paljon apua, jos kärsit huonommuuden tunteesta tai sielun vammaisuudesta. Jumalan sana palauttaa sinulle sinun arvosi. Sinun arvosi mittari on Jeesuksen kärsimys ja kuolema ristillä. Hän vuodatti verensä sinun edestäsi. Sinä olit se kallisarvoinen helmi, jonka hän löysi ja jonka hän osti omakseen (Matt.13:46).

Uskon kautta ihminen voi löytää tarkoituksen elämälleen. Usko auttaa meitä löytämään Jumalan suunnitelman. Raamatun sana opastaa meidät oman kutsumuksemme luo. Jumalan henki toimii oppaana, kun pitää löytää polku kotiin. Evankeliumin tarjoama uusi elämä tuntuu olevan kuin luotu sisäisesti vammaiselle. Se on isän turvallinen käsi orpouttaan itkevälle lapselle.

Jos sinut on hylätty rakkaudessa, voit uskon kautta löytää elämäsi rakkauden. Kristillinen usko on kaikkia hylättyjä varten, se on räätälöity arvottomuutta poteville, se on huonoja ja kelpaamattomia varten. Seurakunta, joka alkaa mitata pätevyyttä ja tentata jäseniltään oppia ja sen noudattamista, on kadottanut jotakin olennaista. Rakkauden tulisi olla yhteenkuuluvuutta luova tekijä, seurakunnan tulisi olla lämmin paikka kylmässä maailmassa - etenkin omaa huonouttaan kipuileville.

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Jaak.4:6.

Säilytä sävyisyys ja maltti

Jeesus vastasi: ”Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään.” Joh.18:20.

Siinäpä jälleen kerran hyvä ja varteenotettava esimerkki! Siinäpä itsensä Jeesuksen toimesta annettu malli, miten tulee toteuttaa sananjulistajan kutsumusta. Meidän on syytä seurata tätä periaatetta. Aivan liian usein joudun tilanteisiin, jossa vaistoan pahaa puhetta selkäni takana, kuulen vihjailuja ”takapiruista” ja ihme kyllä – he jopa vähän kerskaavat aivan kuin sanoakseen ”meillä on nyt yliote sinusta, kun meillä on nämä pahat juorut kiertämässä, tästä niskalenkistä et niin vaan pääsekään”… Se on sukua sille Raamattuun kirjatulle lausahdukselle, joka kuuluu näin: Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. 1.Sam.17:28. – Se lausuttiin kateudesta.

Kateuden vuoksi oli Jeesuskin ylipappien kuulustelussa syytettynä. Apostoli Johannes kertoo: Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: ”Noinko sinä vastaat ylipapille?” Joh.18:22.

Hätkähdän aina, kun luen näitä kohtia, jossa Jeesusta lyödään. Tunnen myötätuntoa Kristusta kohtaan, mutta etenkin ajattelen sitä lyöjää. Jonain päivänä hän joutuu tilille teostaan. Enpä haluaisi olla hänen sijassaan sinä päivänä kuulemassa kunniaani.

Oikeastaan tämä Kristuksen lyömisen ongelma nousee esiin jo paljon varhemmin Raamatussa, muun muassa Mooseksen tapauksessa, kun hän tulistui ja löi kalliota, vaikka olisi pitänyt vain puhua sille (4.Moos.20:8,11). Eräs sananjulistaja koki tämän niin, että Jumala on tarkka esikuvistaan ja siksi Mooseksen rikkomus oli niin paha. Samainen henkilö kepitti minua kerran julkisesti ilman mitään todellista syytä. (Jos ei sitten liika paastoaminen ja siitä saatu anemia ole hyvä syy!) Toinen henkilö kommentoi blogiani, jossa viittasin Mooseksen erheeseen, ja esitti näin absurdin väitteen: ”Rooman kirkko ja äärikarismaattinen liike valheellisesti vääristävät Kristuksen työn merkityksen ja yrittävät viedä loppuun sen mikä heidän mielestään Golgatalla jäi kesken.”

En ole kenenkään kuullut tulkitsevan Mooseksen tulistumista ja kallion lyömistä sillä tavalla, että siinä varoitetaan lyömästä Kristuksen ruumista ja seurakuntaa. Haluankin sanoa: Jos lyöt veljiä ja sisaria ja kepität ja kuritat heitä ilman pätevää syytä, olet vaarassa jäädä pois siitä joukosta, joka kerran saavuttaa Luvatun maan! Tässä on Mooseksen mokan oikea tulkinta. (Pitää kuitenkin ymmärtää, että Luvattu maa edustaa maanpäällisen kutsumuksen täyttä toteutumista, ei taivasta – eihän Mooseskaan jäänyt pois taivaasta sentään.) Emme voi ryhtyä käyttämään leimakirveitä ja lyömään summittaisesti joitain henkilöitä tai kansakuntia tai rotuja tai uskonnollisia ryhmiä vain koska emme ole samaa mieltä tai koska emme kestä erilaisuutta ja sen vuoksi menetämme hermomme ja itsehillintämme.

Niinpä rohkaisen sinua, hyvä lukijani, joka olet maltillinen ja rauhaa rakastava ja viisas ihminen: Säilytä harkinta ja maltti edelleen (Sananl.3:21) ja jatka samalla sävyisyyden linjalla, jota olet noudattanut. Kun vaellat hengessä, palvelet Herraa Kristusta ensirakkaudessa, et joudu ylivoimaisiin kiusauksiin ja lankea sättimään syyttömiä ihmisiä, varsinkaan Kristuksen Jeesuksen rakkaita opetuslapsia.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Kol.3:12-13.

Kun tunnustamme uskoa

Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Ps.91:3.

Viimeisin haukkumasana, jonka kuulin, on "pässi". Näitä vihapuheita on monenlaisia, mutta joskus ne vaan naurattavat. Voin hyvin olla "pässi", jos se heitä ärsyttää, että olen itsenäinen ihminen ja oman tien kulkija. En vähällä myy vapauttani enkä päästä ketään määräilemään itseäni millään kirkkokuntaisilla säännöillä. Aikoinaan, kun olin helluntaiseurakunnan jäsen, kokeilin erilaisilla tavoilla ilmentää omaa uskoani ja aina minua kiellettiin. Mitä tehdä hengellisille johtajille, joilla ei ole muuta virkaa kuin kieltää seurakuntalaisia tekemästä haluamiaan asioita, joita ovat Jumalalta saaneet ja vilpittömin ja puhtain sydämin yrittävät toteuttaa näkyään? Mitä tehdä muuta kuin äänestää jaloillaan?

Olen nettityöni aikana ystävystynyt joidenkin pastorien kanssa netin kautta. Joidenkin saarnoja olen kääntänyt. Eräs Kanadassa asuva naiskirjailija ja blogisti on siinä ringissä mukana, vaikka en olekaan hänen tekstejään kääntänyt. Katselin hänen blogiaan ja totesin hänen kuuluvan seurakuntaan, joka on kirkkokuntiin sitoutumaton seurakunta. Heidän seurakuntansa ei siis ole jäsen missään katto-organisaatiossa, vaan he toimivat yhteiskristillisessä hengessä itsenäisenä seurakuntana. Tällainen on tavallista rapakon takana ja huomaan, että muutkin yhteistyökumppanini ovat enimmäkseen samaa maata.

Suomalaisista on outoa, että joku on riippumaton kirkoista. Luulen kuitenkin, että vähitellen tähän tulee muutos. Jos muutosta ei tule, ei tule herätystäkään. "Pahan sanan valta" on valitettavasti hyvin tarttuva tauti ja se myrkyttää ilmapiiriä. Tarkoitan, että kaikkia vähänkin keskinkertaisen yläpuolelle nousevia ilmiöitä ja ihmisiä aletaan heti tutkia suurennuslasin kanssa ja sitten jokaista pientä roskaa suurennetaan, kunnes kyseisen henkilön maine saadaan mustatuksi (vrt."linnustajan ansat", jae 3). Minuakin yritetään niputtaa yhteen milloin minkin tahon kanssa, kuten uskon sana -liikkeen kanssa. Olen kuullut sellaisesta liikkeestä, mutta minulla ei ole varsinaisesti mitään kosketuskohtaa siihen. En halua, että minua lokeroidaan tuolla tavoin, kun kerran sellaisen tulkinnan takana on pelkkä trollaaminen. Trollitehtaat ovat tulleet viime aikoina uutisiinkin, mutta sehän on vanha keksintö, sillä Raamattukin puhuu "tiedon nimellä kulkevasta valhetiedosta" (1.Tim.6:20).

Psalmi 91 siis rohkaisee meitä monin tavoin luvaten meille suojaa pahan sanan vallasta (juoruilta ja valhetiedon levittäjiltä) ja monelta muulta. Siinä mm. luvataan: Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi (jae 4). Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi (jae 10).

Kiitetään Herraa hänen suojeluksestaan ja tunnustetaan uskoa rohkeasti tekemättä kompromisseja sen paremmin maailman kuin tapakristillisyydenkään kanssa. Psalmi 91 kirjaa hyviä lupauksiaan myös näin: Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Ps.91:14.

Kristuksen kirkkaus häikäisee vihollisen

Tämä on sinulle, joka olet maahan lyöty. Ehkä sinun läheisesi on sinulle ilkeä ja kova. Ehkä sinut on kokonaan hylätty. Ehkä sinua kiusataan ja sinä et jaksaisi millään kestää sitä. Sinua vaivaa vihamielinen ilmapiiri, joka ympäröi sinua. Sinä olet levoton ja peloissasi, kun et voi uskoutua kenellekään. Sinä valvot öitäsi. Pelkäät mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olet rukoillut, mutta taivaskin vaikenee. Ole silti turvallisella mielellä, minulla on sinulle sana Herralta:

Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 2.Kor.4:8-10.

Tämä risti, joka painaa hartioitasi, on Jumalan armoa. Sen kautta sinun sisäinen ihmisesi saa kasvaa ja sinä pääset lähelle Jumalaa, lähelle hänen Poikaansa, niin lähelle, että sinusta tulee hänen kaltaisensa. Sinun kauttasi Kristuksen kirkkaus valaisee sinun ympäristöäsi. Ihmiset voivat olla sokeita sille valolle, mutta Pimeyden henkivallat pakenevat sitä. Ne sokaistuvat siitä valosta. Ne piiloutuvat tämän valon edessä, sillä ne kammoavat kaikkea valoa.

Mene siis luottavaisin mielin huomiseen. Näytä heille uskosi. Näytä, että sinä olet uskossasi horjumaton ja koko sydämestäsi Jeesuksen seuraaja. Mikään ei voi sinua kaataa, kun sinun Herrasi ja Mestarisi kulkee rinnallasi. Sinä olet turvassa ja Hyvän Paimenen sauva suojelee sinua. Hänen valonsa valaisee sinun tiesi.

Sinä onneton, myrskyn piiskaama, sinä jota kukaan ei lohduta! Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi, minä lasken sinun perustuksesi safiireista, rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi. Jes.54:11-12.

Täysi hyvitys

Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa. Ruut.2:12.

Ruutin kirja kertoo Daavidin isoisän äidin tarinan, mutta siinä on monitasoista kerrontaa, joka voidaan tulkita hengellisesti messiaan sukupuuksi. Messias siis polveutuu juutalaisesta isästä ja pakanasyntyisestä äidistä. Messias tulee siis tässä ymmärtää kansana - Kristuksen ruumiina.

Kristuksen ruumis koostuu - kuten jokainen ihmisruumis - kahdesta puoliskosta, jotka ovat toistensa peilikuvia. Toinen puolikas on Israel ja juutalainen osa ruumiista, toinen puolikas koostuu pakanasyntyisistä kristityistä. Boas ja Ruut ilmentävät tämän ruumiin kantasoluja. Jeesus yhdisti nämä kaksi yhdeksi ruumiiksi (Ef.2:14).

Kuulumme Suomen kansaan ja olemme ylpeitä syntyperästämme, arvostamme omaa kulttuuriamme ja kieltämme. Olemme uhranneet paljon, että saamme elää vapaana kansakuntana. Olemme isänmaallista kansaa ja kunnioitamme sankarivainajiamme ja sotaveteraanejamme. Mutta se, joka on kuullut Raamatun Jumalasta ja rakastunut Vapahtajaansa, on kuin Ruut, joka sanoi Noomille: Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Ruut 1:16.

Olemme villin oliivipuun oksia ja meidät on oksastettu jaloon oliivipuuhun - Israeliin (Room.11:17,24). Arvostamme omia kansallisia juuriamme, mutta uudestisyntyneinä kristittyinä arvostamme hengellisiä juuriamme - juutalaisia. Joiltakin uskovilta tämä menee vähän yli siinä mielessä, että Israel nähdään ulkonaisesti, turistikohteena. Tai juutalaisuuden muotoja aletaan ihannoida. Tämä totuus tulee ymmärtää sisäisesti, hengellisenä. Silloin olemme kuin Ruut, joka ei moabilaisena olisi voinut päästä juutalaisen seurakunnan jäseneksi edes kymmenennessä polvessa (5.Moos.23:3), mutta sai armon, aivan käsittämättömän armon päästä osaksi Israelin kansaa, jopa sen tulevan kuninkaallisen sukulinjan kantaäidiksi, silloin mekin alamme arvostaa sitä suurta pelastusta, jonka olemme saaneet ottaa vastaan. Ymmärrämme kuinka suuri lahja on saada kuulua Kristuksen ruumiiseen. Mikä armo on päästä oksastetuksi jaloon oliivipuuhun!

Nyt mekin voimme omistaa itsellemme sen siunauksen, jonka Ruut sai Boasilta. Laki on meidänkin tiellämme, mutta Jeesus siirsi sen sivuun. Hän toi meille täydellisen siunauksen sulasta armosta - nimittäin evankeliumin:

Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Ef.3:5-6.

Haluatko olla inspiraattori?

Hauska sana tuo inspiraattori – et ole luultavasti kuullutkaan sitä. Minä olen kuullut, mutta ani harvoin. Inspiraattori on henkilö, joka inspiroi muita. Hän innoittaa toisia. Hän on siis vähän samaa kuin ”muusa”. Sana muusa tulee kreikkalaisesta mytologiasta ja tarkoittaa runotarta tai tieteiden ja taiteiden haltijatarta. Arkikäytössä se tarkoittaa henkilöä, lähinnä sellaista naista, joka on innoituksen lähteenä jollekin luovalle mieshenkilölle. Runoudessa ja kirjallisuudessa esiintyy tällaisia muusia paljonkin. Inspiraattori on vastaava, mutta voi olla yhtä hyvin mies kuin nainenkin.

Inspiraattori on rauhantahtoinen ihminen. Hän haluaa innoittaa toisia ja tuoda heistä esiin hyviä puolia. Hän pyrkii näkemään toisen ihmisen potentiaalin – piilevät ominaisuudet – ja antaa herätteitä, joiden kautta nuo piilevät ominaisuudet ja mahdollisuudet tulevat todellisuudeksi. Hän siis innoittaa, rohkaisee ja kehottaa. Tämän kaiken hän tekee uskon pohjalta, Pyhän Hengen avulla, soveltaen Jumalan sanaa ja hänen pääasiallinen menetelmänsä tavoitteisiin pääsemiseksi on rukous. Inspiraattori, jos kuka, on määrätietoinen esirukoilija.

Inspiraattori seuraa toisten elämää ja luotaa, mitä on menossa, ja mihin Jumalan henki pyrkii kunkin ihmisen elämässä. Hän tarvitsee profeetallista näkökykyä. Hän tarvitsee viisauden ja ilmestyksen hengen voidakseen puhua ystävilleen eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä. Sillä todellinen inspiraatio tulee Herralta. Hän tietää, että hyviä lahjoja ei mistään muualta heru.

Haluaisitko olla inspiraattori? Minä haluaisin olla, vaikka sain sen heti alkuunsa kuulostamaan vaikealta. Ei se ole käytännössä niin vaikeaa, vaan on todennäköistä, että sinäkin olet paraikaa jossain määrin inspiraattori. Lapset ovat sellaisia tietämättään. On myös varmaa, että sinä olet mukana yhteisessä elämän virrassa inspiroimassa muita ja voit kehittyä siinä ja tulla paremmaksi innoittajaksi, paremmaksi Jumalan muusaksi, todelliseksi inspiraattoriksi seurakunnan keskellä. Sellaiseksi kuin Barnabas oli. Voit löytää omat rohkaisijan lahjasi ja alkaa määrätietoisesti käyttää niitä. Tarvitset aimo annoksen Jumalan rakkauden virtaa, Pyhän Hengen antamaa armoitusta, alttiutta rukoukseen ja muutenkin Jumalan apua, mutta kaiken kaikkiaan olet matkalla tavoitteeseen ja olet kehittymässä hyväksi inspiraattoriksi. Uskotko sen?

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Mark.9:23.

Kun elämä kolhii

Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. Jes.66:2.

Jostain syystä Jumala arvostaa murtunutta mielenlaatua, nöyrää ja arkaa, särkynyttä sydäntä. Jumalan myötätunto kohdistuu ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella särkyneet. Ehkä siksi, että Jumalan Pojan elämä murrettiin ja hänen sydämensä särjettiin meidän tähtemme. Jumalan oma sydän murtui, kun Jeesus kuoli ristillä. Jumala repäisi silloin vaatteensa rikki niin kuin Jaakob teki, kun hän sai tietää poikansa kuolleen pedon raatelemana.

Jaakob tunsi vaatteen ja sanoi: "Poikani puku! Villipeto on hänet syönyt, Joosef on raadeltu hengiltä!" Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa. 1.Moos.37:33-34.

Siinä on kuva taivaan Isästä, joka repäisi temppelin väliverhon kahtia, kun hänen Poikansa kuoli. Voimme ymmärtää, miksi hän katsoo meitä myötätuntoisin silmin, kun olemme särkyneet. Niinpä hän lupaa:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19. Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Ps.57:15.

Niinpä tänään - jos sydämesi on särkynyt, jos mielesi on murtunut, jos elämä sinua murjoo ja sinua on nöyryytetty - voit olla varma, että Jumala näkee sinut ja katsoo sinua myötätuntoisesti. Hän tietää sinun tuskasi ja on sinun vierelläsi. Hän on jo laskenut lohduttavasti kätensä sinun olkapäällesi, hän on jo kietonut sinut syliinsä, hän on jo varannut sinulle lohdutuksen, voiman ja rohkeuden, jotta voit mennä eteenpäin pää pystyssä. Hän on jo varannut sinulle uuden toivon, paremman huomisen. Hän on varannut sinulle sanansa, joka parantaa.

Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa. Ps.147:3. Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan. Ps.107:20.

Sinun särkymisesi voi olla uuden alku - kuoriutumista. Ehkä sinussa särkyi se, mikä rajoitti sinun kasvuasi. Ehkä sinun pitää nyt luoda nahkasi ja kasvaa ihan uuteen elämäntapaan, vahvempaan uskoon. Ehkä sinun pitää heittää pois kapalot ja tähdätä aikuisuuteen. Särkymisen jälkeen ei välttämättä koota sirpaleita, vaan luodaan uutta, kurkotetaan kohti aurinkoa ja avataan uusia nuppuja kukkimaan.

Miten Herran omana elän

Kehotan teitä siis noudattamaan omaa esimerkkiäni. Olen sitä varten lähettänyt luoksenne Timoteuksen, joka on minun hengellinen lapseni, rakas ja uskollinen poikani. Hän palauttaa teidän mieleenne, miten minä Kristuksen omana elän ja mitä minä kaikkialla eri seurakunnissa opetan. 1.Kor.4:16-17.

Paavali asetti elämäntapansa ykkössijalle ja opetuksen kakkossijalle. Tämä on merkittävää, sillä meillä on taipumusta kääntää asiat toisinpäin. Huolehdimme opista ja sen puhtaudesta, mutta suumme levittää pahoja puheita ja mammona hallitsee arkeamme. Tai suu puhuu Jumalan sanaa, mutta elämäntapamme on mitä sattuu.

En halua yleistää. On olemassa aidosti hurskaita ihmisiä ja on olemassa tekopyhiä, nimellisiä kristittyjä, jotka puuttuvat aina opillisiin pikkuseikkoihin. Oikeastaan juuri tämä opillinen pikkutarkkuus kavaltaa teeskentelijät. Emme siis yritä tehdä vaikutusta muihin opillisella pätevyydellämme, vaan mieluummin puhdassydämisillä teoilla. Näin meidän tulisi voida esimerkillämme osoittaa, että olemme sydämen kristittyjä.

Haluan siis kannustaa sinua oikeaan elämäntapaan, sellaiseen kristilliseen elämään, joka kumpuaa sanan kuuliaisuudesta. Jos seuraamme Herraa hänen askelissaan, emme eksy pahoille teille. Kristillinen elämäntapa saa näyttää sinun kohdaltasi erilaiselta kuin toisten kohdalla – saat olla persoonallinen. On hyväkin, jos uskallat olla persoonallinen oma itsesi, kutsumustietoinen ihminen, jolla on selkeät päämäärät.

Nuorten uskovien, äskettäin kääntyneiden, tulisi kuulua seurakuntaan. Jokaisen tulisi uskonelämänsä alkutaipaleella viettää aikaa toisten uskovien kanssa ja oppia oman yhteisönsä puitteissa kristillisen elämän alkeet ja perusasiat. Varttuneemmat voivat sitten itsenäistyä ja alkaa toteuttaa Jumalan kutsua ja Hengen johdatusta elämässään ilman yhteisönsä vierihoitoakin. Uskossaan aikuisen tunnistaa siitä, että hän pärjää tarvittaessa uskossaan ilman toisia. Usko on silloin enemmän jumalasuhde kuin seurakuntakytkös. Uskossaan aikuinen kykenee jopa toteuttamaan Jumalan antamia tehtäviä, vaikka seurakunta vastustaisi niitä.

Pelkkä opin pänttääminen ei riitä. Tarvitaan omakohtainen ja hengellisen kasvun kautta saavutettu usko, joka näkyy elämäntavassa ja tulee ilmi teoissa. Tänään haluan rohkaista jokaista menemään eteenpäin tällä rintamalla, sillä tie on auki – Jeesus on sen avannut ja viitoittanut kaikille suoran tien kulkijoille. On mahdollista osoittaa aitoa omistautumista Jumalan asialle, löytää oma kutsumustyö ja saada Pyhän Hengen voitelu siihen, muovata oma elämäntapa palvelemaan Kristusta. Se on ulottuvillamme tänään Jumalan suuresta armosta.

Älkää siis, lapseni, olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen edessänsä ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijansa ja suitsuttamaan hänelle. 2.Aik.29:11 KR33.

Herra tukee omiaan

Katso, lapseni, minä seuraan sinun vaellustasi ja elämääsi. Minä kuljen sinun rinnallasi. Minä autan sinua, kun sinulla on vaikeaa. Minä nostan sinut pystyyn, jos sinä kaadut. Minä en väisty sinun viereltäsi, vaan pysyn lähelläsi. Jo kauan sitten sinä pakenit minun turviini ja minä olen ollut sinun Vapahtajasi siitä päivästä alkaen enkä ole jättänyt sinua oman onnesi nojaan yhtenäkään päivänä.

Sinun tiesi on ollut vaikea. Sinua on vainottu ja lyöty. Mutta samalla minä olen saanut sinusta todistajan heitä vastaan. Minä haluan tuomita kaikki Potifarin vaimot, kaikki väärät ilmiantajat, kaikki Isebelit, jokaisen varkaan ja valehtelijan. Minä haluan tuomiolle nekin, jotka sanovat olevansa kristittyjä, mutta puhuvat petollisesti pahaa toisista selän takana, parjaavat ja panettelevat levittäen tuulesta temmattuja tietoja. Heidän pahoilla puheillaan ei ole mitään määrää ja heidän juonittelunsa kaatavat minun hurskaita palvelijoitani maahan. He saattavat epätoivon partaalle niitä, joita minä en ole tahtonut satuttaa. Minä haluan heille oikeudenmukaisen tuomion ja tarvitsen siihen sinun apuasi.

Minä lähetän Pyhän Henkeni sinua tukemaan. Hän lohduttaa, rohkaisee ja neuvoo tietä. Hän kuljettaa sinut ensin myrskyn silmään, sitten sieltä ulos. Hän johtaa sinut kipujen keskelle, kokemaan heidän pilkkapuheitaan, mutta hän johdattaa sinut myös avaralle paikalle, parantumaan ja virvoittumaan.

Hän on varannut sinulle balsamia haavoihin. Hän on varannut sinulle leipää nälkääsi, virvoittavaa vettä janoosi, hän on varannut sinulle rakkautta ihmisten vihan vastapainoksi.

Minä olen uskollinen. Minä en sinua hylkää enkä jätä. Minä maksan palkan jokaiselle, niin pahoille kuin hyville. Minä hyvitän sinulle kaiken. Minä en sinulta armoani ota pois. Minä nostan, kannan ja pelastan.

Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää. 1.Piet.4:19.

Autuaita ovat murheelliset

Jättäkää suuret sananne, luopukaa röyhkeistä puheistanne, sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken, hän punnitsee teot. Soturien jouset ovat poikki, mutta maassa makaaviin palaa voima. 1.Sam.2:3-4.

Tämä sanan paikka on Hannan kiitosvirrestä, jonka hän lauloi Herralle sen jälkeen, kun oli saanut rukoilemansa pojan, Samuelin. Hannaa oli kiusattu lapsettomuuden tähden ja nyt hän sai Jumalan vastauksen ja täyden lohdutuksen.

Sinäkin saat uskoa, että Herra kuulee sinun rukouksesi, hän näkee sinun sydämesi kivun. Hän voi tässä kivussa ja kärsimyksessä tehdä sinut hedelmälliseksi. Odota Herraa. Älä välitä ihmisistä, jotka ymmärtävät sinua väärin. Muista tämä sana:

Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: – Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen. Jes.51:7-8.

Ihmisten julkeista puheista ja röyhkeistä sanoista ei kannata välittää. Käännä katseesi Herraan ja ajattele häntä:

…joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Ihmiset voivat lyödä maahan, mutta Jumala voi antaa maassa makaavalle uuden voiman – sinullekin. Nouse siis ja loista Herran kirkkautta, sillä kirkkauden ja Jumalan henki on ylläsi.

Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. 1.Piet.4:14.

Jätä asiasi hänen haltuunsa

En ole joutunut oikeuteen enkä tarvinnut asianajajaa, mutta jos joskus joutuisin puolustamaan itseäni oikeudessa, tarvitsisin asianajajan. Selostaisin hänelle oman näkemykseni hyvin tarkkaan ja hän puolustaisi minua oikeudessa. Mahdollisesti minun ei tarvitsisi ollenkaan edes mennä oikeuden istuntoon, kun edustajani on siellä paikalla ja puhuu parhaansa mukaan minun puolestani.

Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Joh.14:16. Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Joh.15:26.

Pyhä Henki on annettu meille Puolustajaksi. Kun ihmiset meitä syyttävät, hän ajaa meidän asiaamme ja puolustaa meitä parhaansa mukaan. Hän ei petä, hän ei hyväksy valheellisia väitteitä, hän on tinkimätön ja ajaa asiamme voittoon. Hän on paljon parempi puhumaan kuin minä. Hän osaa asetella sanansa ja esittää väitteensä totuudenmukaisesti ja ilman kiihkoilua. Siinä missä minä jo polttaisin hihani, hän vielä puhuu rauhallisesti. Hänen malttinsa ja harkintansa tekee vaikutuksen kuulijoihin. Hänen kykynsä tuoda esiin minulle edullisia näkökohtia on hämmästyttävä.

Niinpä minun on parasta astua sivuun, vetäytyä lakituvasta pois kokonaan. Hän hoitakoon minun juttuni alusta loppuun. Hän on täyden luottamuksen arvoinen. Hän osaa puolustaa minun mainettani paljon paremmin kuin minä itse.

Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa! 2.Moos.14:14.

Yksinkertainen ohje, mutta niin vaikea noudattaa! Se on opittava kantapään kautta, jos ei muuten. Pitää takoa se päähänsä. Sekin on uskon kappale, tärkeä sellainen. Siis vielä kerran: Kun sinua syytetään, älä tee mitään puolustaaksesi itseäsi. Älä taistele tuulimyllyjä vastaan. Älä yritä taivutella ihmisiä puolellesi. Älä odota, että sinun kriitikkosi muuttaisivat mielensä - eivät he muuta. Kaikki eivät pidä sinusta. Kaikista ei tule ystäviä. Loppujen lopuksi monikaan ei tule olemaan sinun puolellasi, kun pahimmat kiihkoilijat ryhtyvät sinua lynkkaamaan. Mutta yksi on uskollinen, yksi on joka puolustaa sinua - Totuuden Henki.

Sijaiskärsimyksen armo

Ihmisen oikeuskäsitys ei oikein tue sijaiskärsimyksen periaatetta. Missään ei ole oikeusjärjestelmää, joka mahdollistaisi sen, että joku toinen kärsisi rangaistuksen – esimerkiksi vankeuden – syyllisen puolesta.

Sen sijaan raamattu on täynnä sijaiskärsimystä. Jumala on halunnut omassa oikeusjärjestelmässään käyttää sitä yhtenä keinona olla armollinen. Hän on halunnut päästää ja vapauttaa sen, joka katuu, ja purkaa vihansa syyllisen ohi.

Onko tulkintani oikea? Ainakin Vanhan testamentin eläinuhrit viittaavat siihen, että anteeksianto perustui sijaiskärsimykseen: eläimen piti kuolla ja ottaa vastaan Jumalan viha, jotta syntiä tehnyt ihminen saisi vapauttavan tuomion.

Kristuksessa tämä sijaiskärsimys huipentuu. Hän otti päälleen ihmisten synnin ja tuli kirotuksi meidän puolestamme. Jeesus myös jätti meille todellisen opetuslapseuden mittapuun. Meidän kuuliaisuutemme punnitaan siinä kärsimyksessä, mitä hänen seuraamisensa tuottaa. Meidän tulee olla suostuvia tähän kärsimykseen. Meidän ymmärryksemme vastustaa sitä ja meidän mukavuudenhalumme vastustaa sitä. Vähän kaikki, mitä vanhasta luonnosta löytyy, vastustaa sitä. Mutta raamatun todistus on lahjomaton:

Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Room.8:36.

Jos seuraamme Kristusta todella – sydämen elävän uskon perusteella eikä jonkin uskonnollisen ihmisjärjestelyn mukaan – silloin joudumme kohtaamaan kaikenlaista vihaa, joka nousee pimeyden voimien taholta. Pahan voimat vievät meiltä ilon ja rauhan – ainakin yrittävät sitä – ja tuovat erilaista ahdistusta elämäämme. Pahan voimat voivat tuoda sairauksia ja epäonnistumista elämäämme tai riitoja ihmissuhteisiin. Pahan voimat voivat ottaa ihmiseltä hänen maineensa ja tehdä elämästä tosi hankalaa. Näemme kaikkialla erilaista kiusaamista. On varmaa, että kiusaaminen ei ole Jumalasta lähtöisin (Jaak.1:13). Mutta hän on varannut meille kristillisen uskon, jonka avulla kestämme kaiken.

Kaikkeen ei voi varautua. Kaikkea pahan voimien aikaansaamaa vahinkoa ei voi estää. Se päinvastoin kuuluu uskovan elämään. Kaikenlainen vaino ja vastoinkäymiset, joita kohtaamme, ovat todisteita siitä, että olemme Kristuksen omia.

Haluan rohkaista siis sinua, joka koet erilaisia vastoinkäymisiä elämässäsi ja mietit, miksi Jumala sallii tällaista. Hän sallii, koska olet osa Kristuksen ruumista. Älä luovuta. Älä ajattele, että osallisuus Kristuksen kärsimyksiin kuuluu vain joillekin superpyhille – ehkä vain apostoleille. Lausu tämä sana ääneen omasta puolestasi:

Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Kol.1:24.

Sivuun siirretty laki

Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen. Luuk.16:18.

Minä olen siis avionrikkoja, koska olen naimisissa eronneen kanssa. Asia on varsin tosi, jos tuomio annetaan lain mukaan. Niinpä voin puolustautua vain sanomalla: "Minä en kykene olemaan vanhurskas lain noudattaja, minun vanhurskauteni ei perustu lakiin, vaan Jeesuksen Kristuksen lahjoittamaan vanhurskauteen. Hän täytti lain puolestani."

Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. Gal.2:16.

Varmaa on, että jokaisen ihmisen teot todistavat, että he eivät kykene täyttämään koko lakia. Niinpä sinunkin pitää myöntää - vaikka olet lainmukaisesti naimisissa - että on asioita, joissa olet poikennut laista. En halua tällä sinua lannistaa, vaan rohkaista. Sillä paras ilouutinen, mitä voit kuulla, on se, että sinut on vapautettu lain orjuudesta ja velvoitteesta täyttää lakia. Sinä saat sälyttää lain täyttämisen Jeesuksen harteille. Hän on jo täyttänyt lain puolestasi ja poistanut sen tieltäsi naulitsemalla sen ristiin. Hän ei ole kumonnut lakia, vaan täyttänyt sen. Hän on siirtänyt sen pois tieltä eikä se enää tuki taivaan porttia meidän edestämme.

Ehkä joku nyt haluaa vedota Roomalaiskirjeeseen, jossa todistellaan, että eronnut voi mennä uudestaan naimisiin vasta puolison kuoltua (Room.7:1-3). Mutta monilta jää helposti huomaamatta, että siinä myös sanotaan: Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. Room.7:6.

Ainahan voidaan laskea voitoksi, jos kykenemme täyttämään Jumalan lain kirjaimen. Mutta jos emme kykene, ei pelimme ole pelattu, sillä Jumalan armo Kristuksessa kaappaa meidät syliinsä ja saamme uskon kautta nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, sillä Kristus on kuollut puolestamme ja lahjoittanut meille vanhurskauden. Sitä ei voi kukaan syyttäjä kumota. Kukaan ei voi riistää meitä Hyvän Paimenen kädestä:

Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Joh.10:27-29.

Hengelliseen vanhemmuuteen

Pyhä Henki haluaa tänään rohkaista sinua:

Minä haluan sinut käyttööni. Minulla on lapsia, jotka kaipaavat vanhempia, hengellisiä isiä ja äitejä. Sinä voit olla sitä, kun omistaudut esirukoukselle.

Monet tulevat uskoon, vaikka heillä ei ole ollut kristillistä kotia eikä hengellistä taustaa. Heillä ei ole selvää käsitystä siitä, mitä hengellinen vanhemmuus on ja he tyytyvät orpouteensa. Mutta minä en haluaisi jättää heitä ajelehtimaan. Minä haluaisin, että sinä voisit ottaa heitä esirukouksen syliin joka päivä.

En halua orjuuttaa sinua enkä väsyttää loppuun. Haluan, että jaksat ottaa tehtäväksesi kantaa sydämelläsi henkilöä, jonka sinulle osoitan yhden viikon, ehkä kaksi viikkoa – enintään kuukauden kerrallaan. Minä vapautan sinut ja päästän lepoon, kun sinä sitä tarvitset. Minä palkitsen sinua ja annan taas tauon jälkeen uuden tehtävän.

Minä rakastan monia ja haluan, että rakkaus, jota annan, kiertää sinun kauttasi. Sinun tulee oppia näkemään niin kuin minä näen, rukoilemaan minun tahtoni mukaisia rukouksia ja rakastamaan niin kuin minä rakastan. Minä haluan opettaa sinua tässä.

Sinä saat sydämellesi yhden lapsen kerrallaan. Hän on henkilö, joka on minulle hyvin rakas. Muista häntä rukouksissasi joka päivä ja pyydä hänelle minun lahjojani. Minä ohjaan sinun ajatuksiasi, annan sinulle sanoja. Sinä saat oppia, millaista on minun rakkauteni.

Hän voi olla vasta uskoon tullut tai jo edistyneempi, minkä ikäinen tahansa. Hän voi olla kääntymätön, vielä maailmassa, mutta valittu elämään. Sinun ei tarvitse kertoa tästä toimeksiannosta hänelle itselleen sanaakaan. Sinun panoksesi hänen elämälleen on kuitenkin elintärkeä.

Olethan käytettävissä? Minä olen valinnut sinut tähän kouluun. Sinä saat kasvaa, oppia kantamaan sydämelläsi minun tunteitani. Saat Pyhän Hengen kautta viisautta ja rakkautta. Haluan herkin korvin kuunnella, mitä asiaa sinulla on, kun tulet alttarilleni. Saat nähdä, että sinulla on rukouksia kuuleva Jumala ja sinulla on tehtävä, joka on sinulle räätälöity.

Kerro minulle, kun olet valmis, ja asiat lähtevät rullaamaan.

Runsas toivo

Älkää koskaan unohtako, että Herra, teidän Jumalanne, ei ole jättänyt täyttämättä ainoatakaan teille antamaansa lupausta. Ne ovat kaikki täyttyneet. Joos.23:14.

Pysähdyin tämän jakeen kohdalla, kun luin Joosuan kirjaa. Se hämmästyttää jotenkin. Joosua koki, että Jumala oli täyttänyt kaikki antamansa lupaukset Israelin kansan kohdalla! Ihmeellistä! Näin meidänkin tulisi voida kokea. Mutta huomaamme valitettavasti, että monet Jumalan lupaukset vielä odottavat toteutumistaan.

Jumalan lupaukset ovat voimassa, jos pidämme hänen liittonsa. Olemmeko pysyneet uudessa liitossa uskollisina? Olemmeko eläneet opetuslapsina ja uskon kautta omaksuneet Raamatun sanan sydämeemme? Joudumme toteamaan, että monet Jumalan lupaukset ovat vielä löytämättä. Olemme saattaneet lukea jostakin Jumalan lupauksesta moneen kertaan tai kuulla siitä pastoreiden puheissa, mutta sana ei ole vaan uskossa sulautunut meihin, että edes tajuaisimme siihen kätketyn Jumalan lupauksen. Monet Jumalan lupaukset ovat kuin aarteita, jotka odottavat löytämistään.

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.

Palaan aina joihinkin mieliteemoihini ja yksi niistä on hengellisen kasvun teema. Jumala on luomakunnassaan tuonut esiin itämisen ja kasvamisen periaatteen monin tavoin ja se sama idea hallitsee myös hengellistä elämää. Jumalan sana on siemen, joka juurtuu sydämeen ja alkaa siellä kasvaa. Se on kasvanut täyteen mittaan, kun voimme sanoa: "Tämä Jumalan lupaus on täyttynyt minun elämässäni. Olen saanut nähdä, kuinka se on uskossa sulautunut minuun ja tämän sanan kautta olen saanut kasvaa kaikin tavoin kiinni Kristukseen". Tämä kasvu on kylläkin aina kesken. Aina on uusia asioita, joissa on mahdollisuus kasvaa ja päästä eteenpäin. Usko juurtuu meihin hitaasti, sillä koko ajan epäusko työskentelee vastaan.

Tänä päivänä siis olemme kiitollisia siitä, mihin asti olemme päässeet ja kiitollisuus valtaa mielemme myös, kun ajattelemme, kuinka paljon hyviä lupauksia Jumala on varannut meitä varten. On onnellisen sydämen ilo odottaa uusia Jumalan lahjoja. Mieli on valoisa, toivorikas ja luottavainen, sillä olemmehan jo saaneet kokea Jumalan hyvyyttä ja nyt sitä hyvyyttä on edelleen tarjolla, aina ja aina uutta Jumalan tuntemisen rikkautta, hänen huolenpitonsa runsautta ja tulevaisuuden toivoa, josta Paavali sanoo:

Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo. Room.15:13.

Luottamukseen kasvetaan

Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Joh.14:1.

Onko levottomuus vallannut mielesi? Painavatko tämän elämän huolet sinua? Onko elämässäsi pelkoa tai ahdistusta?

Meillä itse kullakin on näitä hyvin usein. Ihmisenä oleminen on huolia täynnä, pelkäämistä ja joskus hädissään olemista. Se on normaalia.

Näissä kaikissa meitä koulutetaan luottamaan Jumalaan. Opimme sitä asennetta, että käännymme kaikissa huolissamme ja peloissamme Herran puoleen. Rukous on annettu meille uskon, luottamuksen ja toivon oveksi.

Joskus Jumala tekee ihmeitä, kun rukoillaan. Joskus apu tulee niin huomaamatta, että meistä tuntuu, ettei Jumala vastannut ollenkaan. Syvä uskon luottamus Jumalaan ei synny hetkessä. Muutamat elämän murheet tai edes pari syvempää hätäännystä ei vielä synnytä suurta uskoa. Usko on kasvamista. Uskon taimi kasvaa hitaasti kuin puu, mutta se kasvaa sittenkin. Myrskyt vain lujittavat puuta, jonka lujaksi ja elinvoimaiseksi kehittymiseen liittyy koko puun historia: myrskyt ja tyvenet, kuivat ja vetiset jaksot, kylmät pakkaset ja lumen paino, helle ja madot – mitä kaikkea siihen liittyykään.

Jumala ei tarkoittanut elämää helpoksi. Hänen suunnitelmansa ei ole hemmotella sinua, antaa elämää, joka on ”kuin silkkiä vaan”. Hän ei aina toimi niin, että joku apostoli rukoilee puolestasi ja sitten Pyhän Hengen voiman kosketus tekee sinusta kerralla uuden ihmisen. Kipeä ja hidas kasvu on terveintä kasvua. Kun sinun sisäinen ihmisesi kasvukivuissaan lujittuu ja oppii kääntymään aina uskon luottamuksessa Jumalan puoleen, sinulle kehittyy sisäinen turvapaikka. Sinä opit nojaamaan kaikissa vaikeuksissasi aina Kristukseen. Uusi luomus sinussa on kuin lapsi äidin helmassa, joka säikähdyksissään tarrautuu äitiinsä. Se on myös luomus, joka voi kasvaa aikuiseksi, täysi-ikäiseksi Kristuksen tuntemisessa, niin ettei pienet – eikä suuretkaan – asiat pahemmin hetkauta. Jumalan kouluissa ollut ihminen voi sanoa pahassakin paikassa: ”Ei hätä ole tämän näköinen!”

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Room.8:31-32.

Voitelun hinta

Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Luuk.1:38.

Maria sai suuren armon Jumalalta, kun hänet valittiin Jumalan Pojan äidiksi. Mutta hän sai myös maksaa hinnan siitä hyvästä, että sai olla Herran valittu. Hän joutui käymään läpi Poikansa ristiinnaulitsemisen. Mutta jo heti raskaudesta alkaen hän joutui kokemaan ylenkatsetta ja ihmisten vihjailevia huomautuksia "vahingostaan". Ja päätyi lopulta pakolaiseksi Egyptiin.

Emme voi kantaa sydämellämme Jumalan näkyä ilman, että siihen liittyy tuskaa. Emme voi olla Jumalan voideltuja ja välttää voiteluun kuuluvia kielteisiä luontaisetuja. Daavid sai kutsumuksensa kylkiäiseksi Saulin vihan. Paavali sai elää apostolisessa voitelussa, mutta joutui jatkuvasti pakenemaan vainoajiaan. Jos hänen onnistui asettua joksikin aikaa aloilleen, hän sanoi:

Jään tänne Efesokseen helluntaihin saakka, sillä minulle on avautunut laaja ja lupaava työmaa. Tosin myös vastustajia on paljon. 1.Kor.16:8-9.

Sinäkin joudut kokemaan samaa. Sinä iloitset avatuista ovista, sinä tunnet saaneesi Jumalalta tehtävän ja tehtävääsi varten armoitusta, mutta - myös vastustajia. Sinä päivänä, kun koet Pyhän Hengen täyteyttä ja olet valmiina etenemään, huomaat, että seurakunta on yhtäkkiä täynnä kateellisia ihmisiä, jotka suhtautuvat sinuun ja sinun innostuneeseen mielialaasi kovin ynseästi. He näyttävät ottaneen judoasennon ja valmistautuvat kaatamaan sinut.

Näissä tilanteissa saamme kokea Jumalan uskollisuutta, mutta huomaamme, että kaikesta päättäen myös Jumala testaa meidän uskollisuuttamme. Sinun tulee siis tietää, että kun hän on antanut sinulle näyn, hän on valinnut sinut, koska luottaa sinuun. Hän on avannut oven juuri sinulle, koska luottaa sinuun ja uskoo, että sinä selviät eteesi tulevasta vastustuksesta. Hän on antanut sinulle armoitusta, koska hän uskoo, että sinä käytät sitä oikein. Hän on voidellut sinut tehtävään, koska sinä olit sopiva ja "Jumalan mielen mukainen" juuri sitä tehtävää varten. Ja tosiaan, sinä voit selviytyä ja asettaa päämääräksi sen, että kerran, kun tulee palkanmaksun aika, sinulle sanotaan:

Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Matt.25:21.

Hän kirkastaa sinulle kasvonsa

Moni asia voi tuottaa meille pettymystä elämässä. Moni asia saa meidät kadehtimaan toisia, parempiosaisia. Mutta silti Jumala on, hän hallitsee ja hän on hyvä, hän on voimallinen auttamaan.
Sinä ehkä synnyit tänne vahingossa, ei-toivottuna. Mutta Jumala näki sinun päiväsi jo, kun olit vielä idullasi, ja siunasi sinua ja antoi sinulle nimen ja kirjoitti sen Elämän Kirjaan.

Sinua ehkä kiusattiin, kun olit lapsi. Kiusattiin kotona ja koulussa ja sinä kannat sielussasi syviä haavoja. Mutta Herra on nähnyt sinun kipusi ja levittänyt sinun haavoihisi parantavaa balsamia. Hänen siipiensä alla sinä saat elää ja hän kantaa sinua kuin isä poikaansa.

Sinulla on ehkä vaikea avioliitto. Sinä olet kovilla puolisosi kanssa. Mutta Herra näkee sinun taistelusi ja on vierelläsi. Hän ei jätä sinua hetkeksikään yksin.

Sinua ehkä väheksytään seurakunnassa. Aina kun avaat suusi, joku kiistää mielipiteesi ja tietää paremmin. Sinua ei kunnioiteta. Mutta Jumala on nähnyt sinun tiesi ja kärsimäsi halveksunnan. Hän on merkinnyt kirjaansa jokaisen pilkkasanan ja seurannut sinun reaktioitasi.

Hän on hyvin tyytyväinen sinuun ja hymyilee sinulle. Nosta siis pääsi. Katso häntä silmiin ja anna hänen ilonsa virrata sinuun. Hänen lohdutuksensa sarvi on täynnä ilon öljyä. Juuri sinua varten.

Hän on hyvä. Hän on sovittanut sinun pahat tekosi. Hän ei muistele sinun virheitäsi. Hän ei syytä. Hän on lähellä ja on siinä sinua varten – valmiina palvelemaan. Juurruta itsesi häneen ja hänen rakkauteensa. Kuuntele, mitä hän sanoo sanassaan. Hän antaa sinulle elämän ja antaa yltäkyllin.

Ihmeellinen Neuvontuoja

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Jes.9:6.

Jotkut käännökset kirjoittavat "Ihmeellinen, Neuvontuoja", englannin kielellä Wonderful, Counselor. Mutta se on jo pilkunviilausta.

Halusin sanoa tämän: Jos sinulla on jokin kysymys, jokin ongelma, johon etsit vastauksia, arvoitus jota et ole kyennyt ratkaisemaan, tieto joka on hukassa, käänny Jeesuksen puoleen. Hän on viisas, hän tietää, hän osaa neuvoa. Kerro hänelle ongelmasi vaikka joka päivä, jos se mieltäsi painaa, ja hän vastaa. Hän ei jätä vastaamatta, kun neuvon tarve on polttava, kun asia painaa mieltäsi, kun aidosti haluat häneltä neuvoja, kun olet valmis niitä neuvoja myös noudattamaan. Hän on vastannut meille, jotka olemme uskossa hänen puoleensa kääntyneet, jo moneen sellaiseen kysymykseen, ja hän vastaa sinullekin.

Esitä siis mieltäsi askarruttava asia Herralle. Kerro se hänelle. Älä ryntää pastorisi juttusille, älä enää hoe asiaa ystävällesi (olethan kertonut sen hänelle jo sata kertaa), älä juokse sielunhoitajan luona. Mene Jeesuksen luo ja kerro hänelle huolesi. Hän on paras sielunhoitaja (englannin termiä 'counselor' olen nähnyt käytettävän myös tässä merkityksessä), hän on viisain mahdollinen neuvonantaja, luotettavin mahdollinen asianajaja, pettämätön puolustaja, neuvokkain ja älykkäin ongelman ratkaisija. Hän on kaikkea, hän on taidoissaan ja viisaudessaan ihmeellinen - suorastaan ihmeiden tekijä. Luota häneen.

Jeesus, Jumalan Poika, toimii tässäkin asiassa, kuten Isänsä. Herran veli Jaakob kuvaa Jumalan luonnetta neuvonantajana näin: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Jaak.1:5.

Mahtavaa. Turvallista. Ei tarvitse pelätä, että sanotaan: "Kuinka olet noin tyhmä? Mitäs tällaisia kyselet? Älä kiusaa minua tyhmillä kysymyksilläsi! Mene jo matkoihisi!" - Ihmiset voivat sillä tavalla reagoida, mutta Jumala ei moiti ihmistä, joka vilpittömästi kysyy neuvoa. Hän voi joskus olla hiljaa ja odottaa, että itse oivallamme asian, mutta yleensä hän puhuu.

Jumala puhuu. Se on monien todistus. Voimme luottaa siihen. Ennen pitkää saamme vastauksen. Voisin vähän kiusoitellen kysyä: "Vastaus on tulossa, oletko valmis?"

Puhdassydämisiä ja pyhiä varten

Jeesuksen elämän ja ristinkuoleman merkitys avautuu vain, jos ymmärrämme hänen olleen sijaiskärsijä, joka otti päälleen toisten synnit. Jesaja jo ilmaisi tämän paljon ennen Kristuksen kuolemaa. Mutta jo Raamatun alkulehdiltä voidaan lukea viattoman ihmisen kärsimyksestä, kun Abel murhattiin. Myös Joosef joutui syyttömänä kärsimään. Job uhrasi poikiensa puolesta syntiuhreja ja joutui itse myöhemmin syntiuhriksi – kärsimään syyttömänä. Samalla hän sai olla Kristuksen esikuva. Daavid joutui Saulin vihoihin ilman syytään – näitä esimerkkejä on paljon.

Niinpä voimme kysyä: Onko minun elämässäni jokin tekijä, jonka vuoksi olen joutunut syyttömänä kärsimään? Apostoli Pietari vastaa tällaiseen kipuiluun melko tyhjentävästi, kun hän raottaa meille kärsimyksen verhoa seuraavasti:

Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. 1.Piet.2:20.

Näyttää olevan niin, että kärsimys eri muodoissaan kuuluu kristilliseen uskoon. Emme voi sitä kuitenkaan itse annostella. Emme saa hyväksyä mitään kansantuomioistuimia seurakunnan keskelle, joiden antamat tuomiot ovat usein julmia ja armottomia. Terveeseen uskoon ei tule kuulua mikään veljen tai sisaren nöyryyttäminen (vrt.Room.14:13).

Mutta jos olet nyt tänään ahdingossa ja jos tuska sinua raastaa, jos koet ihmisten syytökset kohtuuttomina, jos mustamaalaus synkentää mielialaasi, tiedä tämä: Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: – Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Jaak.4:6.

Ole siis rohkea ja nosta pääsi. Herra on sinua lähellä. Hänen armonsa on sinun kanssasi. Sinä saat Jumalan tuen, hän tietää sinun syyttömyytesi. Pyhä Henki puolustaa sinua viisain sanoin, joita et osaisi itse valita (Mark.13:11). Sinun ei tarvitse pelätä. Sinua ympäröivät Jumalan sotajoukot (2.Kun.6:17).

Muista, että näitä koetuksia uskotaan vain niille, jotka ovat uskossaan aikuisia, puhdassydämisiä ja pyhiä. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.1.Piet.1:7.

Minulla ei ole ketään

Sairas vastasi: "Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua." Joh.5:7.

Saatamme elää samassa tilanteessa kuin tämä sairas mies. Odotamme jotakin kuohahdusta ja toteamme aina, kun sellainen kuohahdus tapahtuu - nykyäänhän se on enemmän tunnekuohu, jota tarvitaan, tai seurakuntaelämän keskellä tapahtuva liikutus - niin huomaamme, että se meni ohi koskettamatta minua. Sitten elämästämme tulee valitusvirsi: "minulle ei koskaan tapahdu mitään". Tai syy löytyy ihmisistä: "minulla ei ole ketään, joka todella välittäisi". Sitten joku aina löytää tämän "lopullisen ratkaisun" - ei pidä odottaa mitään, niin ei petykään. Siitä rakennetaan kokonainen teologinen koulukunta.

Mutta ongelman ratkaisuhan on olemassa. Ongelman ratkaisu käveli kerran Betesdan lammikon äärellä ja Johannes oli silminnäkijänä paikalla:

Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." Joh.5:8.

Ei tarvittu mitään kuohahdusta eikä veden liikuttamista eikä niitä tarvita tänäänkään. Jumala ei vastaa meidän odotuksiimme minkään kaavan mukaan. Hän näkee meidän tarpeemme ja kykenee antamaan vastauksia, jotka toimivat. Hän ei tarvitse meidän uskonnollisia tunteitamme, hän ei tarvitse mielenliikutuksia eikä tunteiden nostatusta. Hän ei varsinkaan kaipaa meidän epäuskoamme, mutta hän voi kävellä meidän ylitsemme niin että hän siirtää sivuun väärät odotukset, erilaiset uskon korvikkeet, tunnekuohut - jopa Herran enkelit saavat väistyä hänen tieltään, kun hän tekee ihmeitään, ennen kuulumattomia, uusia ja yllättäviä tekojaan.

Hän on niin suvereeni, ylivertainen. Ja hän on niin armollinen ja rakastava, että hän on tullut ja on tavoitettavissa. Hän ei piiloudu, hän ei ole mykkä. Hän puhuu ilosanomaansa jatkuvasti. Hän kulkee ihmisten keskellä, hän tavoittaa. Hän ei torju ketään, joka haluaa häneltä apua. Hän ottaa vastaan epätoivoisia ihmisiä ja on valmis auttamaan. Hän on etenkin siellä, missä ihmiset etsivät puhdistusta, apua sisäiseen hätäänsä. Hän on Herran enkeliäkin parempi auttaja. Herran enkeliä voi joutua odottamaan, mutta Jeesus on läsnä siellä, missä häntä avuksi huudetaan:

Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. Ps.50:15. Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois. Ap.t.22:16.

Toivoa uupuneille

Väsymys ja uupumus voivat tuntua tosi ikäviltä asioilta. Useimmiten väsymys on ihan normaalia, kun työtä tai henkistä rasitusta on ollut paljon. Ruumis väsyy, sielu väsyy. Yksitoikkoisuus voi väsyttää ja kyllästyttää, masennus voi saada ruumiinkin tuntumaan väsyneeltä. Työn kuorma voi olla liian suuri.

Kuitenkin: jos väsymys on normaalia, siitä pääsee levolla. Joskus kun viikon tai kahden lepäämiset ovat jääneet väliin – silloin on levättäväkin pidempään.

Paha uupumus on sellaista, josta ei tahdo päästä lepäämällä. On kuin lepo vain niittaisi ihmisen entistä lujemmin sängyn pohjalle.

Eräs mies, jolla oli lyhyet jalat, sanoi: ”Ovat ne aina maahan ylettyneet!”. Hänellä oli positiivinen asenne. Väsymys on vähän kuin lyhyet jalat: on helpompi pysytellä maan pinnalla, kun ei jaksa mitään. Ei jaksa nousta lentoon. Maan pinnalla on turvallista olla ja kun ei jaksa touhuta, voi huomata, että vähempikin riittää. Väsynyt ihminen oppii keskittymään siihen, mikä elämässä on olennaisinta.

Kun olin aikani hakenut apua lääkäreiltä, sain oman väsymykseni pohjalla todeta: ihmiset eivät voi minua auttaa, vain Jumala voi auttaa. Se oli käännekohta. Sainkin huomata, ettei Jumala ole oljenkorsi – hän on kallio. Herra opetti minulle uskon asennetta, jossa mieli on uupumuksen paastossa nostettu näkemään voiman salaisuus: Jumalan läsnäolo ja hänen uskollinen rakkautensa minun elämässäni. Paina mieleesi: uupumus on Jumalan mahdollisuus, paastoa turhan touhuamisesta.

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11.28.

Hän, joka on sinunkin Hyvä ja Täydellinen Paimenesi, sanoo sinulle hellästi: Katso, lapseni:

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25.

Uskon luottamus, jonka Herra haluaa antaa uupuneelle, ei ole vain tätä päivää varten. Se on hengellistä kasvua, jonka on tarkoitus kantaa elämässä eteenpäin vielä pitkään, olla pysyvä opetus, joka auttaa väsymyksen iskiessä. Se on syvä sydämen tietoisuus siitä, että:

Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Jes.40:29 (KR38)

Särkyneen sydämen ilo

Kun Jumala karkotti Adamin ja Eevan pois paratiisista, hän puki heidät eläimen nahkaan. Paratiisissa oli siis teurastettu eläin. Tämän pitäisi herättää meissä kysymys: Miten oli mahdollista, että viaton eläin joutui kärsimään syyttömänä kuoleman paratiisin olosuhteissa? Eläinhän antoi henkensä kahden synnintekijän puolesta...

Näin ristin teologia alkaa aikojen alusta, oppi Jumalan Karitsasta, joka kärsii syntisten puolesta. Entä ihmiskunnan toinen sukupolvi - Kain ja Abel? Abel toi Jumalalle uhriksi eläimen, Kain viljasatoa. Voimme päätellä heti: Abel oli uskossa, Kain epäuskossa. Nämä veljekset erottaa toisistaan yksi asia: syntiongelman erilainen ratkaisu. Abel sai teostaan hyvän todistuksen, mutta hän sai myös ensimmäisenä ihmisenä kuolla viattomana uhrina toisen synnin takia. Hän oli puhtaasti Kristuksen esikuva ja samalla hyvä esimerkki Jumalan ajattelutavasta. Jos emme ymmärrä näitä, ymmärrämmekö paljon muutakaan?

On myönnettävä, että sijaiskärsimyksen ymmärtäminen on vaikeaa. Job oli ihminen, joka joutui syvästi kärsimään ihmisenä olemisen kurjuudesta. Jobin kirja on vaikeatajuinen eikä avaudu ollenkaan, jos tätä sijaiskärsimystä ei käytä avaimena Jobin kirjan ymmärtämiseen. Missään ei varsinaisesti sanota, että Job kärsi toisten takia eikä omien syntiensä vuoksi. Mutta se vaan pitää oivaltaa. Silloin saatamme oivaltaa jotakin omastakin elämästämme.

Kun olin taannoin kävelylenkillä, näin läheisellä radalla lapsia leikkimässä. Minulle tuli kiire lähteä hätistämään heitä pois radalta. Jouduin kiertämään aika lenkin ja kun vihdoin pääsin paikalle, yritin puuskuttaen ja hengästyneenä kertoa heille, että siellä radalla on vaarallista, tulkaa pois, ette kuule junaa kun se tulee, sitä paitsi pelkkä sähkörata on vaarallinen ilman junaakin (ainakin siellä on taulu, jossa lukee "hengenvaara"). Lapset tottelivat ja lähtivät pois ratapenkalta. Kymmenkunta eri ikäistä lasta seurasi sitten minua talon pihaan. Kaikki pääsivät onnellisesti turvaan ja saivat ankaran opetuksen, että radalle ei pidä mennä. Minä sain tästä hyvästä läppävian. Luulen että sydänoireeni alkoivat siitä rasituksesta, kun kävelin niin kiireesti sinne radalle. Oireet pahenivat aika nopeasti ja jouduin lopulta sairaalaan ja leikkauspöydälle.

Harmittelin tapausta jälkeenpäin. Olisinko voinut tehdä toisin ja varjeltua sydänvialta? Mutta toisaalta: ne lapsukaiset, jotka seurasivat minua kotipihaan - siitä jäi näynomainen kuva sieluni syvyyksiin. Kuinka mahtavaa onkaan, jos voi johdattaa joitakin sieluja, edes muutamia, kuolemanvaarasta turvallisille vesille, hengenvaarasta kotiin. Vaikka sitten rikki menneen sydämen kustannuksella? - Kyllä se kannattaa. Mitä sanotaankaan Kristuksesta:

Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. Hepr.2:10.

Jos sinä kärsit - jostain syystä, mikä tuntuu sinusta epäoikeudenmukaiselta - sinä saat rohkaista mielesi ja ajatella, että ehkä sinun kärsimyksesi on Kristuksen ruumiin yhteistä kärsimystä ja hyödyttää muita. Kenties saat vielä "tuoda paljon lapsia kirkkauteen" ja ottaa iäisiin asuntoihin (Luuk.16:9) niitä, jotka muuten voisivat joutua tuhoon? Sinun ei tarvitse ajatella tätä päällä (ja sotkeutua teologisiin kiistoihin), ajattele sitä sydämellä. Anna itsesi Jumalan käyttöön niin kuin Abel ja niin kuin Jumalan pyhät kautta aikojen. Sillä tavoin sinun kärsimyksesi muuttuu sinun silmissäsi uudenlaiseksi ja siitä tulee lopulta suurta armoa - mitä se onkin.

Lyttyyn lyötynä

Kun koen itseni vainotuksi, maahan painetuksi, lyttyyn haukutuksi, silloin voin syystä, aina ja kaikissa tilanteissa kysyä itseltäni: onko tämä vaino, jota koen, minun omien tunteitteni tuottamaa vai onko se todellista? Jokainen ihminen on tiukassa paikassa vainoharhainen – ainakin vähän. Sitten tulee vielä vainoharhaisuuden kumppaniksi itsesääli ja ne yhdessä saavat minut tuntemaan itseni kurjaksi – viattomaksi kärsijäksi eli marttyyriksi – pahan maailman keskellä.

Mutta usein on niin, että vaikka kuinka tutkin itseäni ja motiivejani ja yritän siistiä mielestäni pois kaiken vainoharhaisuuden sisäisellä pölynimurillani, jonka nimi on ”terve todellisuuden taju”, huomaan sittenkin, että Saatana vihaa minua. Loppujen lopuksi huomaan erittäin suurella varmuudella, että saatana on olemassa ja vihaa minua. Se on myös onnistunut tartuttamaan vihansa moneen ihmiseen.

Tämä kaikki on ajoittain masentavaa. Olen neuvoton ja ymmälläni. Heikkouden tunne, jota koen, on syvempi kuin haluaisin, eikä Paavalikaan aina vakuuta minua heikkouden eduista (2.Kor.12:10). Pyhä Henki on kuitenkin Puolustaja. Huomasin sen eilen. Hän puhuu vähän, mutta asiaa. Hän kysyi minulta: ”Luuletko, että Saatana vihaa sinua syyttä?”

Päiväni oli pelastettu. Mitään muuta en tarvinnut. Jihuu, olisin voinut hypätä kattoon!

Yhteinen sävel

Monille uskonto on tullut uskon tilalle. Uskonto on periaatteita, tunnustuksia, moraalikäsityksiä, sovitusti toimitettuja jumalanpalveluksia, kaavan mukaisia rituaaleja. Se on elämänkatsomustietoa ja mielipiteitä uskosta. Kristinusko tarjoaa meille myönteisen mielipiteen Jeesuksesta.

Uudestisyntynyt usko ei ole olennaisesti uskonnon harjoitusta, vaan suhde henkilöön nimeltä Jeesus. Jeesus on jotakin elävää, joka kuuluu käytännössä osaksi arkeamme. Jeesus ei vain aseta meille periaatteita ja sääntöjä, hän odottaa, että noudatamme hänen neuvojaan. Kun hän asettaa esimerkiksi anteeksiantamisen tärkeälle sijalle, hän ei vain odota meiltä, että painamme vihreää nappia "Jaa" (kannatamme periaatteessa)  - hän odottaa, että annamme anteeksi, aikuisen oikeasti. Yleensä usko on näiden yleisten periaatteiden noudattamista käytännössä, mutta Jeesus voi myös kohdistaa meihin henkilökohtaisen tavoitteen, kuten rikkaan nuorukaisen kohdalla: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua." Mark.10:21. Tällainen tavoitteen asettelu voi olla koetinkivi, joka testaa, olemmeko oikeasti Kristuksen seuraajia vai emme. Onneksi Herralla on lempeä luonne ja hän voi odottaa ja toistaa tällaiset testit useaan kertaan.

Uskonto on uskon irrottamista käytännöstä ja nostamista jonnekin kauniiden puheiden korkeuksiin. Siitä tulee kauniita toimituksia, ylevää puhetta, uskonnollista roolileikkiä. Kuka haluaa sellaista?

Haluaisin rohkaista sinua eteenpäin sillä tiellä, joka on uskon harjoittamista arjessa, kuuliaisuutta käytännön tasolla. Luulen, että minun pitää terästäytyä itsekin. Voimme joutua huomaamaan, että aina ei käytäntö ole teorian mukaista, mutta joskus on etsittävä tasapainoa ja korjattava teoriaa, jos Raamattu niin suosittaa. Minulla, joka suosittelen apostolista uskoa, on alituinen haaste siinä, että voisin hyväksyä ihmiset, joilla on erilaisia käsityksiä kasteesta ja seurakunnasta ynnä muusta uskoon liittyvästä. Olen alkanut arvostaa erilaisuuden sietämistä, jotta yhteys uskovien välillä voisi olla aitoa.

Niinpä haluan rohkaista yhteyteen ja sellaiseen mielenlaatuun, että yhteys voi olla todellista yli seurakuntarajojen, yli kirkkokuntien, yli kansallisuuksien, yli sukupolvien. Se on mahdollista, kun kristittyinä kaivaudumme yhteisiin juuriimme ja perustamme elämämme Kristus-kalliolle ja pidämme kiinni siitä yhteisestä tunnustuksesta, joka alkuseurakunnassa lausuttiin julki: "Jeesus on Herra!"

Aamen, löytyköön yhteinen sävel Jumalan hengen avulla.

Kynnyksen alta

Olen jossakin todennut, että Ruutin kirja on minusta profeetallinen. Siinähän juutalainen ruhtinas Boas ottaa vaimokseen Ruutin, moabilaisen naisen ja syntyy kuninkaallinen suku. Voidaan tulkita, että siinä messias ottaa itselleen vaimon, joka on pakanasyntyinen. Tämä tapahtuu keskellä sadonkorjuuta. Uskon siis Ruutin kirjan olevan sillä tavalla monitasoinen, että se viittaa myös vahvasti lopun aikaan ja Jeesuksen toiseen tulemiseen.

On mielenkiintoista, että läheisin sukulunastaja ei voinut lunastaa Elimelekin omaisuutta, koska olisi joutunut ottamaan Ruutin vaimokseen. Boas oli seuraavana vuorossa ja hoiti sukulunastuksen kuntoon. On selvää, että tämä ensimmäinen sukulunastaja edustaa lakia. Moabilaista ei voitu lain mukaan hyväksyä seurakunnan jäseneksi. Boas ei toiminut lain tiukan tulkinnan mukaan. Hän onkin esikuva Kristuksesta. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt… Room.8:3.

Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Kol.2:13-14.

Hesekielin kirjassa kerrotaan, kuinka elävä vesi virtasi ”temppelin kynnyksen alta” (Hes.47:1 KR33). Uudempi käännös sanoo, että ”temppelin perustuksen alta kumpusi vettä”. Uskonelämäni alkuaikoina tunsin uskovia, jotka usein muistuttivat minua tästä: ”Elävät vedet virtaavat aina ihmisten rakentamien kynnysten ali”. Toisin sanoen siellä, missä ihmiset asettavat rimoja ja laativat sääntöjä, siellä voi Jumala yllättää rikkomalla sääntöjä. Hän jopa rikkoo omia sääntöjään! Tämä tapahtui Ruutin kohdalla, tämä tapahtui silloin, kun Daavid miehineen söi uhrileipiä ilmestysmajassa (Mark.2:26) ja tämä tapahtui esimerkiksi sapattikäskyn kohdalla, kun Jeesus ei hyväksynyt fariseusten tulkintaa siitä. Tällaista sovinnaisuuden rikkomista tapahtui usein siellä, missä Jeesus liikkui. Hän ei ollut ahtaan uskonnollisuuden eikä sääntöjen kangistama, hän eli hengen vapaudessa.

Ilman Jumalan hengen ohjausta lain rikkominen voi johtaa syntiin ja sääntöjen sivuuttaminen anarkiaan. Mutta haluan silti rohkaista sinua elämään hengen vapaudessa, Kristuksen seuraajana niin että uskosta ei tule uskontoa, vakaumuksellisuudesta ei tule lain kirjaimen orjuutta, sanan kuuliaisuudesta ei tule estettä aidolle elämälle. Katso lapsia, katso Jeesusta. Molemmat auttavat elämään terveessä uskossa niin että uskonnollisuus ei kangista. Vältä siis ”seipään nielemistä” äläkä tee oikeasta opista elämän tarkoitusta.

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Joh.4:14.

Isännät ja palvelijat

Yritän olla katsomatta teeveetä liikaa, mutta katson välillä ihan tyhjänpäiväistä ohjelmaa. Tai luen iltapäivälehdistä jotakin juttua, jonka hyödyllisyydestä en tiedä. Ei ole pitkä aika, kun luin juttua vieraanvaraisuuden puutteesta. Vieras oli tullut pitkän matkan takaa ja odotti saavansa ruokaa. Sitä haettiin kaupasta yhteisvoimin ja valmistettiinkin porukalla. Sitten isäntä istui syömään, mutta ei tarjonnut vieraalleen mitään.

Ei voi olla totta! Kuulostaa uskomattomalta, mutta luulen, että se on sittenkin totta. Kuinka usein olen itsekin todistanut samaa ilmiötä - en tosin kovin usein ruokapöydässä, vaan hengellisen elämän alueella. Joku kristillistä työtä tekevä odottaa, että hänen työtään tuetaan ja sitten hän "käyttää hyväksi" kaikkia asiasta kiinnostuneita, työhön kuin työhön innokkaita, hyväntahtoisia ja höveleitä rikkaita ja välillä rutiköyhiäkin, tilaisuuden tullen myös täysin sivullisia. Mutta jos joku kaipaisi hänen palveluksiaan tai vain sellaista minimaalista hyväntahdon elettä kuin tykkäystä somessa, hän ei saa mitään. Kaiken lisäksi kyseinen uskonnollisen eliitin omahyväinen ja tärkeilevä edustaja ei tunnu olevan itse mitenkään tietoinen siitä, että on itsekeskeinen ja laiminlyö huomion antamista toisille. Hän tuntuu olettavan, että kaikki hyvä tahto, mitä ympäristöstä löytyy, kuuluu suoda hänelle. Hänen päässään pyörii sama hokema, jonka jo aikanaan Haman lausui julki: "Kenetpä muun kuningas haluaisi palkita kuin minut?" Ester 6:6.

Mitä siis opimme tästä? Opimme, että uskonnollisten rakenteiden huipulla opitaan olemaan itsekeskeisiä ja että se iskee kuin tauti vääjäämättä jokaiseen, joka luulee voivansa hyötyä kristillisyytensä varjolla ja luulee voivansa odottaa palveluksia muilta. Näinhän kävi Fariseus Simonin kohdalla, joka uskoi olevansa keskipiste omassa talossaan, vaikka Jeesuskin oli paikalla. Simon sai havaita, että Jeesus nosti kunniaan henkilön, joka palveli - ei henkilöä, joka vain odotti palveluksia (Luuk.7:44-47).

Tämä rohkaisee meitä huomioimaan toisia odottamatta vastapalveluksia, etsimättä hyötyä. Se rohkaisee meitä luottamaan Jumalaan, että hän maksaa ajallaan "sen, mitä kuuluu maksaa" (Matt.20:4). Se rohkaisee meitä asettumaan toisen asemaan. Se velvoittaa meitä asennoitumaan oikein, noudattamaan kristillistä moraalia niin ettemme pyri hyötymään veljemme kustannuksella (1.Tess.4:6).

Älkää pyrkikö hyötymään toistenne kustannuksella, vaan pelätkää Jumalaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 3.Moos.25:17.

Lapsen iloa

Saatat olla murheiden kuormittama tänään. Jokapäiväisen elämän huolet painavat. Mutta Herra sanoo:

…tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Neh.8:10 (KR38).

Ilo on yksi niistä Jumalan lahjoista, joka on helppo kadottaa. Se hukkuu niin kuin avain tai sielunvihollinen ryöstää sen. Etsi siis ilosi. Katso, se on jossakin sinua lähellä.

Mieti, miten paljon hän sinua rakastaa. Hän on kuollut puolestasi. Hän vie sinut kirkkauden maahan ja hyvittää sinulle kaiken, lohduttaa sinua niin, että sinun ilosi palaa – se ilo, joka on sinulle tuttua. Sen lisäksi hän voi antaa iloa, jonka kaltaista et tiennyt olevankaan.

Jo tänään saat maistaa tulevan maailman iloa, sillä sinulla on Jumalan sana ja Pyhä Henki, joka tekee sen eläväksi. Pyhä Henki tekee sinusta tänään lapsen, joka nauttii elämästä.