Jumala on monessa suhteessa salattu Jumala. Hengelliset asiat ovat salaisuuksia. Kehatilaiset olivat saaneet palvelutehtävän, jossa he saivat kantaa pyhiä esineitä, mutta eivät nähdä niitä. Mekin uskossa kurotamme katseemme näkymättömiä kohti: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr.11:1). Monta kertaa olemme tekemisissä asioiden ja tilanteiden kanssa, joita emme ymmärrä. Emme ymmärrä, miksi Jumala sallii tapahtua ikäviä asioita. Selitykset jäävät salaan.
Sinäkin olet hengellisen elämäsi aikana kohdannut monta ”en-ymmärrä”-asiaa. Sinun palvelutyösikin voi olla sellainen ”kehatilainen” missio, että kannat sydämelläsi kuormaa, mutta et aina tiedä, mitä kaikkea sinun kuormasi hyödyttää. Käytät aikaasi rukouksessa ihmisten puolesta, joita et tunne. Rukoilet kielillä etkä itsekään tiedä, mitä rukoilet. Mutta oliko kehatilaisten palvelutyö jotenkin halpaa, hyödytöntä, turhaa?
Ei tietenkään! Kaukana siitä. Se oli elintärkeätä. Se oli huippuarvokasta. Saat uskoa, että sinunkin työsi on arvokasta, elintärkeää. Sinä kannat Jumalan pyhiä asioita sydämelläsi ja sillä tavalla Jumalan valtakunta menee eteenpäin, Jumalan pyhäkkö ihmisten keskellä toimii. Eläköön kehatilaisuus!
Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. 1.Kor.2:9.
