Elämä koettelee, emme pääse siitä yli. Lopultakaan emme selviä tästä elämästä hengissä. Mokaamme aina. Tarvitsemme paljon hyviä selityksiä. Lopulta joudumme kaivamaan esiin parhaat selityksemme, kun olemme Kristuksen tuomioistuimessa vastaamassa kohti käyviin kysymyksiin. Mikä onkaan meidän helmasyntimme: tyhmyys, ylpeys, uhmamieli, kovuus, väkivaltaisuus, vallanhimo, rahanhimo, parjaus, panettelu tai jokin muu? Jeesus totesi:
”Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.” Mark.7:20-23.
Meillä on usein huono omatunto jostakin ja syyllisyys nousee pintaan, kun näistä puhutaankin. Syyllisyys on hyvä tunnistaa ja tunnustaa. Jos voimme jättää ns. kootut selitykset sikseen ja turvata Kristuksen ristin työhön ja sovituksen todellisuuteen, olemme hyvällä tiellä. Risti ei ole veruke, joka sallii meidän elää synnissä. Jumalattomuus ja kristinusko – se on vastenmielinen yhdistelmä. Mutta lopultakaan emme kykene synnittömään elämään. Emme ikinä vapaudu synnin orjuudesta omin voimin. Jokainen tarvitsee armoa.
Terve usko lähtee omasta kurjuudesta, mutta ei jää siihen. Uskovalle on varattuna myös pelastuksen ilo. Usko ei ole tiukkoja sääntöjä, sillä: On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä ”uskosta vanhurskas saa elää”. (Gal.3:11).
Niinpä voin rohkaista sinua tänäänkin pitämään kiinni uskon perusteista, liittymään sydämessäsi yhteen Kristuksen ruumiin kanssa, noudattamaan Uuden liiton periaatteita ja elämään hengen vapaudessa. Haluan kannustaa sinua olemaan kiitollinen ja pitämään kiinni uuden elämän toivosta.
Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Room.5:2.
