Tässä on esimerkki Raamatun tekstistä, josta nousee esiin ns. ennaltamäärääminen. Miten tämä tarkoittaa? Ymmärrätkö sinä? Minä en väitä ymmärtäväni, mutta aavistelen, että olemme tässä suuren salaisuuden äärellä. Jumalan näköalat vaikuttavat olevan aivan toisenlaiset kuin meidän. Hänen luova voimansa yltää tulevaisuuteen yhtä hyvin kuin menneeseen aikaan. On kuin hänelle ei aikaa olisi olemassa. Aika rajoittaa meitä, mutta ei Jumalaa.
Ilmestyskirjassa ”Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso” eli Jeesus saa tilaisuuden avata suljetun kirjakäärön sinetit (Ilm.5:1-5). Kirjaa ei tarkemmin kuvailla, mutta ei liene huono arvaus, jos sanon, että kyseessä on ”ihmiskunnan historia”. Siinä on toinen esimerkki ennaltamääräämisestä. Historian ennaltamäärääminen on yhtä vaikea ymmärtää kuin yksilönkin.
Ymmärrämme kuitenkin, että sielunvihollinen on juonimassa koko ajan, jotta hän voisi tuhota sen, mitä Jumala on luonut. Hän tahtoo puuttua asioihin heti alkuvaiheessa, kun Jumalan suunnitelmat ovat vielä taimella. Jos hän voi tuhota jonkun Jumalan ihmisen jo kohdussa, hän tuhoaa kokonaisen ihmiselämän ja hänen perheensä ja sukunsa elämän. Jos hän voi sytyttää sodan, kuten näemme 2.Samuelin kirjan luvussa 10, hän voi saada paljon tuhoa aikaan. Mainitussa sodassa kuoli yli 40.000 ihmistä! Koko onnettomuus perustui väärään ja valheelliseen arvioon, jonka paholainen kuiskasi kuninkaan hovimiesten korvaan. Mitähän hän aikoinaan kuiski Hitlerin synkässä sielussa?
Voimme siis rohkaista toisiamme pitämään huolta siitä taivaallisesta perinnöstä, jonka olemme saaneet. Me voimme uskon kautta vaalia kaikkea sitä, mitä Jumala on suunnitellut ja luvannut meille antaa. Hän antoi meille lahjoja – meidän tulee käyttää niitä hyödyksi ja sillä tavalla avata tulevaisuutemme sinetit. Hän antoi meille omaisuutta – kun käytämme sitä oikein, saamme siitä siunauksen. Hän antoi meille jälkeläisiä – turvatkaamme heidän tulevaisuutensa. Hän uskoi meidän haltuumme tämän planeetan – älkäämme turmelko sitä. Hän antoi meille itsenäisen kansakunnan aseman – emme saa sortaa ketään muukalaisia. Hän antoi meille rauhan ajan, älkäämme siis lietsoko sotaa.
Hän antoi meille synnit anteeksi – antakaamme siis armoa toisillekin. Hän antoi meille sanansa – meidän tulee todistaa, että se on ”niin ja aamen”.
Koska hän on alfa ja omega, alku ja loppu, me emme saa halveksia ”pienten alkujen päivää”: Se, joka epäillen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva nähdessään viimeisen kiven Serubbabelin kädessä. Sak.4:14.
