Toiset ovat hyviä nukkujia, toiset kärsivät unettomuudesta. Nukahtamisvaikeuksiin joku saa avun melatoniinista, joku vasta nukahtamislääkkeistä. Itse olin kouluiässä illan virkku ja aamun torkku, mutta nyt eläkeiässä nukun usein päiväunet kuin lapsi. Joskus herään yöllä, kello on ehkä kolme, ja jään valvomaan. Katson 'puolen tunnin päästä' kelloa ja se on kuusi! Välillä harkitsen ostaa aktiivisuusrannekkeen, joka rekisteröi myös unen. Siitä todennäköisesti lukisin, että nukun enemmän kuin luulen. Ehkä en sitten pelkäisi valvovani.
Kerrotaan, että Heikki-taatani oli hyvä nukkumaan. Hän opetti eräässä hoitolaitoksessa potilaille puutöitä. Ohjelmassa oli huonekalujen tekemistä, mutta tuotevalikoimaan kuuluivat myös ruumisarkut. Työkaverit kiusoittelivat Heikkiä, että tämä ei uskaltaisi nukkua yötään sellaisessa. Niinpä asiasta lyötiin vetoa. Lieneekö ollut viinapullo panoksena. Mutta Heikki meni illalla verstaalle ja asettui iltasella kaikessa rauhassa arkkuun nukkumaan. Valojen sammuttamisen jälkeen alkoi kuulua erilaista kolinaa, kun juovuksissa olevat työkaverit melskasivat ympärillä. Arkun alitse vedettiin köydet ja niiden varassa arkku hilattiin irti maasta. Toivottiin, että Heikki luovuttaisi. Mitäs - hän nukkui sikeät unet ja heräsi aamulla virkeänä uuteen päivään. Työkaverit sen sijaan olivat krapulassa ja huonolla tuulella.
Minä en ole perinyt häneltä geenejäni, koska hän oli äidin kasvatti-isä. Mutta vähän samanlaista kerran sattui, kun vaimoni tönäisi minua hereille ja sanoi, että eteisessä oli murtovaras. Minä käänsin kylkeä ja tuumin, että "ei jaksa"... Tytär oli viipynyt kaverin luona ja tuli vasta yön selässä kotiin. Vaimoni luottamus minuun taisi silti kärsiä pahan kolauksen.
Daavid joutui Saulin vainoamaksi ja pakeni erämaahan. Hän oli hengenvaarassa siellä. Hänen piti uskaltaa nukkua yönsä niissäkin olosuhteissa. Hän rukoili Jumalaa avukseen ja jätti itsensä Herran suojelukseen. Rauhoittuneena hän sanoi itselleen: Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua. Ps.3:5.
Nuorena lukiolaisena nukuin kesäpaikassa öitäni autioksi jätetyssä talossa, jossa oli raitista nukkua kesäisin hyttysten syötävänä. Kesä oli jo pitkällä ja yöt varsin pimeitä. Unta odotellessa kuulin pyrähdyksen aivan läheltä. Oliko lintu tullut sisään? Tajusin hetken päästä, että se ei ollut lintu vaan lepakko. Se pyydysti ympärilläni parveilevia hyttysiä. Sisään ja ulos se pääsi pienestä puuttuvasta ikkunaruudusta. Aina, kun olen kertonut tästä, kuulijat ovat kauhistelleet ja kysyneet, kuinka uskalsin nukkua siellä lepakoitten keskellä. Hyvin uskalsin. Lepakostahan tuli heti ystävä, kun se kävi noiden inisijöiden kimppuun, joiden vuoksi naamani oli aamuisin paukamilla. Lepakoista virusten levittäjänä en silloin mitään tiennyt. Hieman pelottavampaa oli kuunnella ääniä, kuten oven rynkäytys tai laudanpätkän kaatuminen vintillä. Mitään varmaa selitystä niille en keksinyt - paitsi että kyseessä oli kummitus. Varovasti joskus kerroin talossa asuvasta kummituksesta, mutta ihmiset kavahtivat sellaista juttua ja pitivät minua höyrähtäneenä. Mutta kaikki yöni nukuin tuossa autiotalossa, vaikka isäntäväki tarjosi välillä muutakin nukkumapaikkaa.
Pelkoja on monenlaisia - niitä pitää pyrkiä voittamaan. Paras lääke pelkoon on usko. Luottamus Jumalaan, joka varjelee. Hänen armosiipiensä suojaan päässyt ei ole vaarassa.
Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. Ps.4:8.
