Ehkä en maininnut sinun elämäsi kipeintä aluetta vielä? Koetko epäonnistuneesi hengellisessä työssä? Voin lohduttaa sinua: kaikki kokevat niin. Siis ne, jotka uskaltavat yrittää. Hengellinen työ on maailman vaativinta ja jos siinä olet alisuoriutuja, niin ei haittaa. Kukaan ei ole täydellinen, kukaan ei saa suuria tuloksia aikaan, kaikki olemme ”epäonnistujia”. Jeesuksenkin hyvin alkanut hengellinen työ päättyi häpeäpaaluun. Vai päättyikö? Eikö se varsinaisesti vasta alkanut siitä? Ehkä sinunkin pitää epäonnistua, kokea tappioita, joutua pohjamutiin oman näkysi ja kutsumuksesi kanssa ensin ja vasta sitten Jumala voi uskoa sinulle tuloksia? Ehkä ne työn hedelmätkin sitten näyttävät enemmän Jumalan armon aikaansaamilta, kun sinun oma pätevyytesi on ensin käytetty loppuun?
Ole turvallisella mielellä, päätä olla Jumalan hullu eli jatkaa työtä, vaikka olet umpikujassa ja voimat on loppu, voitelu kadoksissa, pettymys päällimmäinen tunteesi. Päätä olla Jumalan hullu ja mennä eteenpäin, olla uskon isän, Aabrahamin, kaltainen: Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut (Room.4:18). Sillä:
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr.11:1).
