Jeesuksen ajan juutalaiset olivat uskonnollista kansaa, mutta heidän uskonsa oli kehittynyt monessa suhteessa väärään suuntaan. Heistä oli tullut lainalaisia pilkun viilaajia ja he elivät uskonnollisten lakien orjuudessa. Tästä orjuudesta he eivät osanneet kaivata vapauteen. Vaikka he olivat saaneet vapautua sekä Egyptin orjuudesta että Babylonin maanpaosta, he kokivat olevansa nyt roomalaisten orjia. He halusivat poliittista vapautta, mutta Mooseksen ajan israelilaisten tapaan he halusivat olla mieleltään ”hyviä lain orjia” ja kunnostautua tekemällä vaaditut tiilensä.
Kehotus kääntymiseen oli paikallaan. Se tarkoitti huomion kääntämistä pois roomalaisista, pois lain kirjaimesta ja Vanhan testamentin vääristä tulkinnoista. Se tarkoitti uuden toivon ja uuden merkityksen löytämistä elämälle hyvän sanoman kautta. Se tarkoitti uusien näköalojen ilmaantumista, vaikka olosuhteet pysyisivät ennallaan. Se tarkoitti messiaan, Daavidin Pojan, kohtaamista. Se merkitsi kaiken mullistavaa kokemusta ja minuuden uudeksi luomista – uudestisyntymistä.
Me tämän ajan suomalaiset emme yleensä elä uskonnollisen lain alla, meitä pikemminkin hallitsee tieteellinen elämänkatsomus. Takerrumme tosiasioihin, havaittaviin ja mitattaviin seikkoihin, tieteellisiin väittämiin. Vaikka tiede ei olekaan uskon vihollinen, me teemme siitä sellaisen. On huvittavaa, kuinka jostain ”pyhästä gravitaatioaallosta” halutaan tehdä kristillisen uskon kumoava tekijä. Houkutellaanko meitä nyt mukaan johonkin typerään leikkiin, jossa tieteestä tehdään pakanuuden keppihevonen?
Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä – et anna heille aihetta voitonjuhliin. Job 17:4.
Kaikille ei tieteestä ole tullut epäjumalaa, mutta kaikille kuuluu silti kehotus kääntymiseen ja hyvän sanoman vastaanottamiseen. Olemme uskossa tai emme, tarvitsemme hengellistä kasvua. Ihmisen sydämen syvä kaipaus toteutuu, kun hän löytää merkityksiä, jotka antavat uusia näköaloja elämään – myös kuoleman jälkeiseen elämään. Gravitaatioaaltojen olemassaolo ei niitä anna, mutta voin todistaa, että löysin merkitystä elämälleni jo lapsena, kun lauloin tunnettua virttä Ystävä sä lapsien. Löysin merkitystä elämälleni, kun pyhäkoulun opettajani kertoi meille Jeesuksesta, Hyvästä Paimenesta. Kun opin ymmärtämään, että Jumala on minut ja koko maailman luonut – silloin sain elämälleni merkitystä. Kun kuulin puhuttavan taivaan Isästä, sain turvallisen näköalan elämään. Kun olen nyt aikuinen, lapsen usko on edelleen elämäni kivijalka.
Käännytään siis. Käännytään elävän Jumalan puoleen. Käännytään Jeesuksen Kristuksen puoleen. Otetaan vastaan hyvä sanoma. Hän on tullut, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin.
Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin. 2.Tim.1:10.
