Jeesus totesi Kapernaumin synagogassa, että hänessä tämä sana kävi toteen (Luuk.4:21). Luulisin, että tässä on aito tunnusmerkki siitä, että ihminen on Jumalan asialla ja puhuu Jumalan sanoja, toimii siltä pohjalta, että Jumala on hänet lähettänyt. Vaikka ihmiset elivät Jeesuksenkin aikana jumalattomasti ja rypivät synnissä, ei Jeesus kokenut tehtäväkseen tuomita ihmisiä. Hän päinvastoin sanoi: Minä en tuomitse ketään (Joh.8:15). Jumalan kutsu tulee tänäkin päivänä ihmisille evankeliumin ilosanoman kautta, ei jonakin arvosteluna, sättimisenä, syyttämisenä ja tuomitsemisena. Tuomion päivä on sekin joskus, tilinteon hetki tulee, mutta nyt vielä on armon aika. Nyt vielä on aikaa parannukseen.
Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa. Jes.63:7.
Aito ja terve usko Jumalaan sisältää tämän kiitollisen asenteen, jossa näemme ja ymmärrämme Jumalan hyvyyden, rakkauden ja armon. Kun tällainen kuva Jumalasta on juurtunut syvälle sisimpäämme, ei mikään ulkonainen pahemmin horjuta. Toki koetuksia tulee, erilaisia myrskyjä tulee elämässä vastaan, mutta usko Jumalan hyvyyteen pitää meitä pystyssä vaikeinakin päivinä. Me aloitamme uskonelämämme armon varassa ja meidän on tarkoitus jatkaa loppuun asti Jumalan hyvyyteen, rakkauteen ja armoon turvaten. Me jaksamme olla uskollisia Herran palvelemisessa, kun ymmärrämme ja koemme, miten uskollinen hän on ollut meitä kohtaan.
Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Room.12:11.
