Jeesus ei tullut tuomitsemaan ihmisiä. Hän on kyllä ylituomari, mutta tuomio on ns. siirretty tuomio (penkkiurheilijat tuntevat termin). Jeesuksen tärkein kutsu oli tuoda ihmisille armon evankeliumi, sovituksen sanoma. Hänellä oli voitelu ja valtuutus Isältä tähän. Tätä työtä hän edelleen tekee ja hän vuorostaan lähettää nyt meitä hoitamaan sovituksen virkaa ja julistamaan armon evankeliumia, hyvää sanomaa Kristuksen rakkaudesta.
Seurakunta, joka julistaa vain Jumalan tuomioita, on eksyksissä. Uskova, joka aina vain syyttää toisia, on käsittänyt asiat väärin. Veli tai sisar, joka antaa iloöljyn sijaan kyyneliä, on armoton ja ymmärtänyt kaiken nurinkurisesti. Kristitty, joka haluaa murehduttaa ylistykseen ja kiitokseen halukkaita ihmisiä, on kääntänyt asiat päälaelleen. Kannattaa lukea yllä oleva Jesajan kohta riittävän monta kertaa ja kiinnittää se vaikka seinälle, jotta ei unohda, mitä Jeesus haluaa meidän tekevän.
Meillä ei ole kutsua syyttää ja tuomita (edes parannuksen aikaansaamiseksi) eikä meidän tehtävämme ole taakoittaa ennestäänkin kuormitettuja ihmisiä, vaan meidän tehtävämme on nostaa alas painettuja, rohkaista arkoja, valaa toivoa toivottomiin, puhua Kristuksen kirkkauden evankeliumia tämän ajan kolhituille, yksinäisille ja masentuneille ihmisille. Meidän tehtävämme on parantaa sairaita. Jotkut sairastavat fyysisesti, toiset psyykkisesti, toisilla on talous kuralla, toiset ovat henkisesti loppuun palaneita. On myös niitä harhailevia sieluja, joiden usko on kovin hataraa ja he tarvitsevat jonkun, joka osaisi näyttää elämän tietä ja ohjata terveeseen uskoon. Silloin hekin voivat kokea niitä ilon tunteita, joista Jesaja niin kauniisti puhuu:
Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Jes.61:10.
