Psalmi 25 on Daavidin rukous. Daavid joutui pakenemaan erämaahan. Siellä hän sai pohjia myöten kokea avuttomuutta ja yksinäisyyttä. Mutta hänen tilanteensa johdosta hänellä oli myös aikaa rukoilla. Hänellä oli ”parhaat mahdolliset olosuhteet” kääntyä Herran puoleen ja huutaa häntä avuksi. Hän sai motivaatiota jumalasuhteensa hoitamiseen siitä ulkonaisesta hädästä, joka hänellä oli. Ja kuten tiedämme, hän sai myös avun. Daavidia ei tuomittu elämään erämaassa eikä hän joutunut olemaan yksin ja tuntemaan avuttomuutta lopun ikäänsä.
Niinpä sinunkin ahdinkosi on myös tilaisuus oppia jotakin arvokasta. Sinunkin elämäsi yksinäisyys voi olla sinun tilaisuutesi oppia tuntemaan koko maailmankaikkeuden uskollisin ystävä – Jeesus. Sinun hätäsi voi olla paras tae siitä, että opit tuntemaan voimallisen Jumalan, joka vastaa rukouksiin. Sinun elämäsi vaikeudet ovat paras opettajasi, kun opettelet rukoilemaan ja etsimään johdatusta. Sinun kipeästi tarvitsemasi ihme voi olla pääsyy siihen, että uskosi kasvaa.
Mutta kasvaako uskosi? Oletko kytkenyt elämäsi Jumalan sanan valokaapelilla Kristukseen? Siinä kaapelissa vilisee enemmän ”megoja” kuin missään muussa kaapelissa. Jumalan sanan valo valaisee kirkkaammin kuin auringon valo. Kun Jumala vastaa, se on kuin ukkonen jyrähtäisi (Joh.12:29). Tärkeintä ei kuitenkaan ole voiman ilmeneminen, vaan se, että Jumala saa elämässäsi sen paikan, joka hänelle kuuluu. Anna hänen tulla elämäsi keskipisteeksi, sinun karttasi origoksi. Laita elämäsi kartalle punainen piste siihen, missä Kristus on. Lue siitä joka aamu ”olet tässä” ja suunnista siitä jokaiseen päivääsi. Daavid teki niin ja sai syvän ahdinkonsakin keskellä kokea, että Jumala on voimallinen ja auttaa. Tämän elämänkokemuksen ja opin hän siirsi pojalleenkin niinä päivinä, kun hän oli jo elämänkaarensa loppupuolella – oli vallasta väistyvä kuningas:
Daavid sanoi pojalleen Salomolle: ”Ryhdy päättävästi ja rohkeasti työhön! Älä pelkää äläkä lannistu, sillä Herra Jumala, minun Jumalani, on kanssasi. Hän ei jätä eikä hylkää sinua, vaan auttaa sinua saamaan päätökseen kaikki Herran temppelissä tehtävät työt.” 1.Aik.28:20.
Oliko Daavid ”yksin ja avuton”? Ei todellakaan. Hän oli saanut jättää taakse pakomatkansa. Hän oli saanut kasvaa uskossa ja mennä suurin harppauksin eteenpäin. Niin on oleva sinunkin kohdallasi, jos vain käännyt hänen puoleensa aina ja kaikissa elämäsi vaikeuksissa. He sanoivat: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.” Ap.t.14:22. Jos aina turvaudut Herraan kaikissa ahdingoissasi, sinä et ainoastaan saa jättää taakse yksinäisyyttäsi ja avuttomuuttasi, vaan sinä saat jättää taaksesi mittavan elämäntyön. Näin me uskomme ja tässä uskossa rohkaisemme aina toinen toistamme.
