Niin, joillekin uskoon tulo on kokemus, joka ei jätä mitään epäilyn aihetta. He kokevat suurta huojennusta ja iloa, kun saavat syntinsä anteeksi. Heille pelastuksen ilo on täynnä riemua, Jumalan ylistystä ja tanssiaskelia. Jotkut haluavat kyllä elää uskossa, mutta mitään tunnekuohua ja ilon purkausta ei synny.
Yksi ongelma on erilaiset väärennökset, joita on tarjolla kehdosta hautaan asti. Yksi kirkko tarjoaa taivasosuutta sylivauvalle, toinen ainoastaan uskoon tulleelle ja uskoon tulon jälkeen kastetulle. Kolmas kuppikunta vaatii, että Pyhän Hengen kastekin on koettava, muuten taivaspaikka on epävarma. Moni kirkkokunta on sitä mieltä, että vain heidän jäsenensä pääsevät taivaaseen. Ja jokaiselle edellä mainitulle voi tulla luopuminen uskosta – mitä kummaa se sitten onkaan?
Tässä käskyjen ja kieltojen maailmassa, jossa uskostakin tehdään ulkonainen suoritus, voi tulla monille hämmennys. Ei oikein tiedä, mihin suuntaan kääntyisi, kun uskonsuuntia tuntuu olevan kosolti enemmän kuin ilmansuuntia. Erilaisia oppeja ja käsityksiä oikeasta uskosta tuntuu olevan jopa vielä enemmän kuin uskonsuuntia. Ei ihme, jos ihmiset menevät sekaisin ja yrittävät ratkaista tätä moninaisuuden ongelmaa valitsemalla jonkin mustavalkoisen ajattelutavan. Monimutkaisuus ratkaistaan yksinkertaistamalla asiat. Sitten on pilvin pimein erilaisia yhden totuuden ihmisiä huutamassa kukin omaa hokkuspokkustaan.
Tietyssä mielessä usko onkin yksinkertainen asia: kun kuulemme Kristuksen kirkkauden evankeliumia muodossa tai toisessa, voimme ottaa sen vastaan. Koemme tunteita tai ei, voimme päättää seurata Herraa. Voimme kokea todeksi sen Raamatun totuuden, joka sanoo: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17. Voimme ratkaisun tehtyämme ottaa vastaan kasteen ja pyytää Jumalalta myös Pyhän Hengen kastetta. Voimme elää seurakunnan yhteydessä ja ottaa mallia vanhemmilta kristityiltä, mitä kristillinen usko käytännössä on. Ja silloinkin, kun meille näytetään väärää mallia, voimme luottaa siihen, että Kristus itse paimentaa meitä ja ohjaa oikealle tielle.
Varmasti saamme kokea erilaisia tunteita, iloja ja vaikeuksia, kasvupyrähdyksiä ja kasvukipujakin, mutta pääasia selvinnee jokaiselle jo alkutaipaleella. Sen Paavali kiteytti näin: Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.
