Ymmärrämme vanhempien lapsilleen antaman kasvatuksen tavallisesti niin, että lasta ojennetaan, kun hän tekee jonkin virheen. Lapsi saa kolttosistaan satikutia. Nykyään ei useinkaan enää anneta piiskaa tai ruumiillista kuritusta, vaan ainoastaan sanalliset moitteet, ehkä rauhoittumista ”nurkassa” tai vastaavaa. Kasvatuksellisten toimenpiteiden on tarkoitus rauhoittaa lasta, että hän ei käyttäydy aggressiivisesti tai kurittomasti.
Taivaan Isä kurittaa meitä vastaavasti, mutta usein hänen tavoitteenaan on kasvattaa meidän luonnettamme. Se tarkoittaa, että joudumme kohtaamaan myös epäoikeudenmukaisia vastoinkäymisiä. Saamme ”kuritusta”, vaikka emme ansaitse sellaista. Joudumme kärsimään, koska joku muu teki väärin. Tässä kärsimyksessä, jossa vaellamme ristin tietä, saamme kasvaa Kristuksen tuntemisessa ja olla osallisia hänen kärsimyksistään. Siinä meitä myös kasvatetaan, siinä meidän luonteemme kasvaa ja uskomme vahvistuu. Siinä meidät toden teolla punnitaan.
Ole siis rohkealla mielellä, lapseni, sanoo Herra. Minä tiedän sinun tekosi, minä tiedän kuinka sinua sorretaan, ja minä suojelen sinua. Minä annan sinulle voimaa mennä tästä koetuksesta läpi. Minä kannan ja pelastan. Minä otan sinut turvaan armosiipieni suojaan eikä sinun tarvitse pelätä. Minä puolustan sinun oikeuksiasi, minä ajan sinun asiasi, ja sinä saat nähdä, kuinka voimallista on minun apuni, kuinka se tulee oikeaan aikaan ja kuinka minä olen sinulle uskollinen. Sinä saat nähdä, että minä olen sinun Isäsi ja sinä olet minun lapseni, joka on saanut kokea minun hyvyyttäni ja maistaa minun käteni voimaa – sinä saat nähdä, että olet minulle rakas.
