Eräs uskon ystävä joutui ongelmiin, kun traktori ei suostunut toimimaan. Hän asui vaimonsa kanssa syrjässä ja päästäkseen kauppaan, hänen piti talvella ensin aurata tie auki. Minä tulin tokaisseeksi, että rukoillaan asian puolesta, pyydetään, ettei sada lunta koko talvena!
Hauska juttu sinänsä: tuona talvena ei paljon lunta tullut! Traktorin korjaaminen tosin onnistui, mutta juuri mitään aurattavaa ei ollut. Tuon pariskunnan silmissä minulla olikin sitten ”voimatekojen armolahja”!
Näissä asioissa on kuitenkin syytä pitää pää kylmänä. Niilo Yli-Vainio oli oikeassa, kun hän aina korosti, että hän ei pysty ketään parantamaan – Pyhä Henki parantaa ja hän vain katselee vierestä. On ymmärrettävä, että jokainen Jumalan teko, rukousvastauskin, on Jumalan armoa, hänen lahjaansa.
Rukoilijan on syytä omaksua ”tavallisen ihmisen” identiteetti. Se olisi tärkeää koko seurakunnan kannalta, sillä Jumala vetäytyy pois heti, kun ihmisiä aletaan korottaa. Meidän jokaisen on pidettävä huoli, että emme ala ajatella itsestämme liikoja. On parempi ajatella, että olemme tavallisia ihmisiä – tosin ihmisiä, jotka rukoilevat. Ja rukoilemmekin välillä ”vimmatusti” – ”hullun lailla” suorastaan.
Kyllä rukoilemisesta on hyötyä. Se voi kääntää Jumalan huomion asiaan, joka on meille tärkeä. Mutta rukousvastaus ei ole koskaan rukoilijan kunnia, vaan Jumalan. Jos haluamme rukousvastauksia, meidän on syytä kehittää jo etukäteen valmius antaa Jumalalle kaikki kunnia.
Voin kertoa pari muutakin asiaa, joissa Jumala on vastannut. Muutimme muutama vuosi sitten uuteen kerrostaloon. Aloin rukoilla, että paikat pysyisivät siistinä eikä graffitisuttaajia tulisi pilaamaan maisemaa. Graffiteja on ollut tontin ulkopuolella, mutta ei meidän talomme alueella. Jos niitä joku päivä ilmestyy, pidän sitä merkkinä siitä, että muutto muualle on lähellä. Saat pitää minua hassuna, mutta rukoilen myös tällaisia asioita. Rukoilen, että lapsenlapsillani on varjelus ja etenkin, kun he viettävät aikaa meillä. Kerran kävi niin, että silitysrauta putosi hyllyltä suoraan lapsenlapseni varpaille. Tuliko huutoa ja itkua? Pitikö hänet viedä lääkäriin? – Ei tapahtunut mitään. Lapsi tuskin huomasi asiaa. Mutta montaa milliä ei ollut välissä. Sanotaan, että enkelin siiven verran jäi rakoa varpaan ja silitysraudan väliin…
Rohkaisen siis sinuakin rukoilemaan päivittäin asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä. Kannattaa ottaa mukaan pieniäkin asioita, arkisia ja ”itsestään selviä”. Kannattaa esimerkiksi rukoilla varjelusta aina, kun lähtee liikenteeseen. Kannattaa rukoilla paljon pieniä asioita ja harjoittaa jatkuvaa rukousta, sitten se rukous vaikuttaa aidolta Jumalan silmissä, kun on tosi kyseessä. Ja se rukouksen piiri laajenee ihan itsestään ja on ihan luonnollista rukoilla esimerkiksi, että Jumala varjelee lapsia, jotka joutuvat elämään sodan jaloissa. Ja aiheita ilmaantuu niin paljon, että joudut karsimaan niitä kovalla kädellä, kun et millään jaksa kantaa koko maailmaa hartioillasi.
Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen… Kol.4:2-3.
