Neljäs käsky on omalla tavallaan tärkeä, kun haluamme elää onnellista elämää. Sana ”menestys” on siinä keskeinen ja voimme yrittää ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Käytämme tuota sanaa arkikielessä esimerkiksi, kun puhumme koulumenestyksestä. Voimme käyttää sitä myös, kun keskustelemme, onko joku henkilö menestynyt työelämässä. Jos ajattelemme tuon sanan normaalia käyttöä, emme puhu mistään mystisestä ja tuonpuoleisesta asiasta, vaan ihan maalaisjärjellä käsitettävästä asiasta. Sana ”menestys” ei neljännen käskyn kohdalla tarkoita hengellisessä elämässä menestymistä, sillä sanamuodossahan todetaan ”menestyisit siinä maassa…” – siis se koskee maallista elämää. Siksi siihen kätketyn lupauksen toinen osa myös selvästi viittaa maallisen elämän pituuteen. Menestys siis tarkoittaa neljännen käskyn yhteydessä terveyttä, toimeentuloa ja ulkonaista pärjäämistä.
Ymmärrämme siis, että kuuliaisuus neljännen käskyn kohdalla tuottaa siunausta ajalliseen elämäämme. On hyödyllistä huomata käskyyn liitetyt lupaukset ja motivoitua vanhempiensa kunnioittamiseen myös sen tähden (myös isovanhempien). Joskus vaan omien vanhempiensa kunnioittaminen voi olla vaikeaa. Pitääkö kunnioittaa juoppoa isää, jonka alkoholismi teki perheen elämästä helvettiä? Entä pitääkö kunnioittaa äitiä, joka teki lapsestaan vähälahjaisen juomalla raskauden aikana? Voisimme luetella pitkän listan asioita, joiden vuoksi isän ja äidin kunnioittaminen voi olla haastavaa. Omat haasteet on minullakin ja niitä haasteita olen jättänyt myös lapsilleni.
On kuitenkin ymmärrettävä, että vanhempia kunnioitetaan heidän asemansa vuoksi ja kaiken sen tähden, minkä he ovat vanhemmuudessa hyvin hoitaneet. Neljäs käsky ei velvoita meitä kunnioittamaan kenenkään pahoja tekoja. Huonoillekin vanhemmille olemme kuitenkin aina velassa. Tuskin on ketään, jonka elämästä ei löytyisi mitään kunnioitettavaa. Isä, joka on käynyt töissä ja hankkinut elantoa perheelleen, ansaitsee kunnioituksen. Äiti, joka on ruokkinut lasta ja vaihtanut vaipat, ansaitsee kunnioituksen. Joskus vain kielteiset tunteet nousevat peittämään meidän näkökentästämme vanhempiemme hyvät puolet. Jokin yksittäinen kokemus voi romahduttaa isän tai äidin alas jalustalta ja sitten kun luottamus on mennyt, on vaikea kunnioittaa koko henkilöä mistään syystä.
Rohkaisen siis (itseni lisäksi) sinua näkemään omat vanhempasi hyvässä valossa. Siirtäkäämme sivuun negatiiviset tunteet ja pettymykset ja katsokaamme tekoja. Eikö olekin selvää, että he kaikessa vajavuudessaan kuitenkin välittivät meistä, raatoivat meidän hyväksemme ja loppujen lopuksi rakastivat meitä sydämestään? Eikö olekin totta, että he kuitenkin tekivät parhaansa? Antakaamme siis heille se kunnioitus, joka takaa meille menestyksen tässä ajallisessa elämässä. Ja tulevan elämän suhteen Raamattu neuvoo:
Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän. Hepr.12:9.
