Harva se päivä saan silmieni eteen jonkin komean galaksin - Nasa julkaisee sivuillaan Hubble-teleskoopin otoksia. Avaruudessa on 'miljardi' galaksia ja jokaisessa on 'miljardi' tähteä. Galaksien kuvissa voi erottaa sinisiä alueita - niissä syntyy koko ajan uusia tähtiä. Kuka käsittää näitä jättiläismäisiä maailmoja? Kuka käsittää niiden tarkoituksen ja näkee ne niin kuin Jumala? Toisaalta ydinfyysikot tutkivat atomien rakennetta eivätkä vieläkään ymmärrä, mitä mikromaailmassa tapahtuu.
Ihmeellistä tässä on se, että Jumala joka on kaiken luonut, on Jumala Kaikkivaltias sekä suuressa mittakaavassa että pienessä. Hän näkee pienen ihmisen murheet ja lähettää ahdingossa olevalle apunsa, huolehtii että ihmisparka saa avun ja löytää rauhan sydämeensä. Hän kuulee pienen ihmisen rukouksia ja vastaa niihin.
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Saarn.3:11.
Entä ihmisen sielun syvyydet ja Jumalan aivoitukset? Kun mennään henkiselle ja hengelliselle alueelle, tiedon ja ymmärryksen puute tulee vastaan kuin seinä. Tarvitaan sitä kuulua uskoa, jotta valo edes vähän alkaisi häämöttää. Tarvitaan luottamusta taivaan Isään, jotta ihmisen lapsi löytää elämälleen tarkoitusta ja mielekkyyttä.
Ainoa ratkaisu tähän valtavaan tiedon puutteeseen ja ymmärryksen vajeeseen on lopulta usko. Jumalan sana rakentaa uskoa meidän sisimpäämme. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Hepr.11:3. Uskon avulla emme ymmärrä kaikkea, mutta ymmärrämme riittävästi, että voimme kokea elämän mielekkäänä ja hyvänä. Vain tyhmä ihminen halveksii uskoa.
Jumala hallitsee luomakuntaansa, mutta hänkin voi delegoida valtaansa. Tässä meille tutussa maailmassa hän on luovuttanut kaiken vallan ainoalle Pojalleen. Poika on lähettänyt luoksemme Pyhän Henkensä, joka ottaa Kristuksen omasta ja antaa meille. Me olemme vähän samassa asemassa kuin ne uudet tähdet - meitä synnytetään ja kasvatetaan taivasta varten. Meistä tehdään Jumalan palvelijoita, jotka voimme hallita hänen luomakunnassaan niitä rajattuja alueita, jotka meille uskotaan.
Ei ole siis vähäpätöinen asia, että sinutkin on kutsuttu sisälle Jumalan valtakuntaan. Ei ole pieni asia, että sinutkin on valittu. Ei ole merkityksetöntä, kuinka pärjäät niissä moninaisissa koetuksissa, joiden kautta elämä kuljettaa. Sinun kestävyytesi ja sitkeytesi, sinun vakaumuksesi lujuus, sinun uskollisuutesi - ne ovat tärkeitä mittareita kerran. Sinun elämäsi ei ole kuitenkaan sinun omassa varassasi, vaan sinä saat olla osallinen Jumalan armosta. Hänen vahva käsivartensa sinua kantaa, hänen voimansa sinua tukee.
Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Luuk.1:49-50.
