Olen puhunut aiemmin ns. ”luonnollisesta uskosta”. Luonnollinen usko on sitä, että tiedämme auringon nousevan huomennakin, tiedämme että sateen jälkeen tulee aurinkoisia ilmoja, tiedämme että kaamos vaihtuu kevääksi. Tiedämme, että raskaana oleva nainen jonain päivänä synnyttää. Tällainen usko syntyy sydämeemme ja kasvaa siellä aivan automaattisesti, kun ikää ja elämänkokemusta karttuu. Kun on elänyt 10-vuotiaaksi, uskoo jo aika vankasti, että aurinko nouse huomennakin. Entä sitten, kun on jo 60-vuotias? On täysin varma, että kylmää ja pimeää talvea seuraa kevät. Jossain vaiheessa aurinko alkaa paistaa ja tintti laulaa puussa – sen vaan tietää kokemuksesta ja siksi ei talven synkkyys tee mitään toivottomuuden pesää sieluumme.
Samalla tavalla on hengellisen uskon laita. Kun tulemme uskoon, tarvitsemme hengellisiä kokemuksia, jotta uskomme vahvistuisi. Tarvitsemme Raamatun sanaa, sillä kaikki usko nojaa Raamatun lupauksiin. Kun luemme ensi kertaa Raamattua, saatamme mennä monien lupauksien ohi edes huomaamatta niitä. Mutta kun luemme Raamattua ahkerasti, alkavat Jumalan yksityiskohtaiset lupaukset tarkemmin erottua kokonaisuudesta. Kun jokin asia tulee luetuksi 10 kertaa, alamme vähitellen uskoa siihen. Kun ikää karttuu, alamme vahvistua uskossamme. Kun sama Jumalan sanan kohta toistuu silmiemme alla sadannen kerran, alamme jo pikkuisen uskoa siihen, että sen täytyy olla totta. Huomaamme siis, että usko kasvaa, kun luemme (tai kuuntelemme) sanaa (tai sananjulistusta) ja mitä enemmän ajatuksemme askartelevat sanan kanssa (mitä enemmän märehdimme sitä) sitä enemmän se alkaa uskossa sulautua meihin. Sitä enemmän myös Pyhä Henki voi kirkastaa sanaa ja avata meille viisauden ja ilmestyksen hengessä Jumalan totuuksia. Kun sana erityisesti koskettaa ja tulee henkilökohtaisesti lähelle ja todeksi minulle itselleni, on kyseessä logos -sanan elävä versio eli ns. rhema-sana. Suomenkielinen Raamattu käyttää tästä termiä ”Kristuksen sana”.
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17.
Niinpä rohkaisen sinua kuuntelemaan sanaa, lukemaan Raamattua, ja mietiskelemään sanaa. Palkintona on hengellinen kasvu. Palkintona on, että Jumala puhuu sinun sydämellesi. Emmehän halua jäädä lapsiksi siinä mielessä, että jäämme lapsen asteelle? Koska haluamme kasvaa aikuisiksi, meidän tulee syödä hyvin ja tukevasti. Samat periaatteet koskevat alhaisia ja ylhäisiä, pappeja ja maallikoita, naisia ja miehiä, rikkaita ja köyhiä. Jumala kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Sinäkin voit siis kasvaa hengessä aikuiseksi, elää lähellä Kristuksen sydäntä, olla Jeesukselle rakas opetuslapsi, toteuttaa Jumalan antamaa kutsumusta ja päästä kerran voittajana perille. Voimme kasvaa uskossamme ”täyden iän määrään” niin että uskomme Paavalin tavoin:
Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään. 2.Tim.4:8.
