keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Ikuinen kallio

Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana… Jes.25:4.

Jesajan kirja on yksi minun suosikkejani Raamatussa. Jakso, joka sisältää luvut 24-27 on suorastaan ”maaginen”. Ehkä väärä sana, mutta noissa luvuissa on jotakin sellaista ylimaallista viisautta ja runollisuutta ja häikäisevää valoa, jota ei aina voi järjellä käsitellä. On kuin sanat vaan karkaisivat lentoon ja sieltä joukosta välähtää aina esiin jotakin mahtavaa. Ja mitä lupauksia sieltä välähtääkään:

Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Jes.25:8.

Nämä ihanat lupaukset annetaan luonnollisesti kansalle, joka turvautuu Herraan. Ne eivät koske kaikkia ihmisiä, vaan niiden taustalla ovat kontrastia antamassa nimenomaan Jumalan tuomiot, jotka kohtaavat maanpiiriä. Lopun ajan tuomioiden keskellä Jumalan kansan ihana osa näkyy niin suurenmoisen valoisana.

Sinä päivänä sanotaan: ”Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.” Jes.25:9.

Tällaiset Raamatun kohdat rohkaisevat meitä, kun erilaisia uhkaavia pilviä nousee horisonttiin ja maailman kansat kuohuvat ja lietsovat sotaa. Kun näemme, millaisessa ahdingossa maanpiiri elää, saamme Jumalan sanasta rohkeutta.

Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan, kun hän turvautuu sinuun. Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio. Jes.26:3-4.