Joskus sitten nämä taakoitetut ihmiset löytävät tiensä seurakuntaan. He tulevat sinne suurin odotuksin. He kaipaavat virkistyä, saada uutta toivoa elämäänsä, valoisampaa mieltä, kokea uskovien yhteyttä. Kenties he uskaltavat toivoa tukeakin ja saada rohkaisua kaikin tavoin, löytää ystäviäkin.
Entä jos me uskovat sitten katsomme heitä paheksuen ja vihaisin, syyttävin katsein seuraamme heitä kaukaa? He tuntevat heti itsensä huonoiksi uskoviksi, kun ovat käyneet kokouksissa niin harvoin, kun hengellinen elämä kaipaisi uudistumista. Heidän hartiansa painuvat heti kumaraan meidän kylmien katseittemme alla.
Entä jos me sitten kaiken lisäksi vielä lyömme heitä kovin sanoin? Painamme maahan ja moitimme? Entä jos seurakunnan johtaja tai muut aktiivijäsenet käyvät sanomassa jotakin arvostelevaa – heittämässä heti kivellä?
Tilanne voi olla niin herkkä, että kyseinen masentunut ihminen ei tule enää koskaan seurakuntaan – eikä mihinkään toiseenkaan kirkkoon. Joskus tekisi mieli kysyä luterilaisilta, helluntailaisilta, vapaakirkollisilta ja kaikilta muiltakin: ”Luuletteko, että masentunut ihminen tulee autetuksi, jos häntä lyödään? Pitäisikö kadonnut elämänhalun kipinä sytyttää lähimmäisen sydämeen lyömällä oikein lujaa halolla päähän?”
En kysy ilkeyttäni, vaan siksi, että olen nähnyt tällaista. Olen itse kamppaillut omien traumojeni kanssa, nilkuttanut elämässäni eteenpäin kuin siipirikko lintu, ja näihin vaikeuksiin on liian usein tarjottu lääkkeeksi erilaista nöyryyttämistä, lyömistä, masentamista, petkuttamista ynnä muuta – ja seuraava syytös onkin sitten ”pois vetäytyminen seurakunnasta”!
Tiettyä järkiintymistä soisi tapahtuvan.
Niinpä haluan rohkaista sinua, joka koet saaneesi kylmää kyytiä uskovien keskellä. Jumala näkee sinun sydämesi kaipauksen. Hän haluaa auttaa ja tukea. Hänen rakkautensa ilmestyi Jeesuksen Kristuksen kautta koko ihmiskunnalle ja sinä olet hänen rakkautensa kohde yhtä hyvin kuin kuka tahansa. Sinä olet kutsuttu tulemaan sisälle Jumalan valtakuntaan, osallisuuteen pelastuksesta, kasteesta, ehtoollisesta, Pyhästä Hengestä ja kaikista Jumalan lahjoista – myös ajallisesta huolenpidosta. Sinä olet arvokas Vapahtajan silmissä. Hän näkee sinussa kättensä työn, sinä olet hänelle rakas. Hän haluaa vetää sinua lähemmäksi itseään. Hänellä on varattuna sinulle kaikki tarpeellinen. Hän haluaa, että sinusta tulee se ihminen, joksi hän sinut loi, ja sinä saat kasvaa hänen suunnitelmissaan, täyttää ne teot, jotka hän on sinulle valmistanut. Hän haluaa, että sinä olet kestävä uskossa ja perit kerran taivaan ihanuuden ja saat voiton seppeleen.
Kiitetty olkoon hän, joka sen tekee!
