”…tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” Ap.t.4:10-12.
Jos sinua kutsutaan Jumalan valtakuntaan, ei sinua pyydetä kääntymään kristinuskon kannattajaksi, vaan tulemaan Jeesuksen tykö. Minä sain tämän kokea aikoinaan tammikuun 9.päivänä. Olin ollut herätyksessä kauan, itse asiassa vuosia. Sinä aikana kiinnostuin hengellisistä asioista ja se kiinnostus johti minut lukemaan Raamattua. Jumalan sanasta nousi etualalle kysymykset Luojasta. Onko Jumala luonut maailman ja niin muodoin myös ihmisen? Onko hän antanut meille Jumalan sanan, jotta oppisimme tuntemaan hänet? Raamattu tuntui vastaavan koko ajan ”kyllä”. Jumala tuntui myös ohjaavan historiaa ja kertovan asioita etukäteen profeetallisen sanansa kautta.
Entä tämä puhe ”pelastuksesta”? Olemmeko tosiaan matkalla kadotukseen, jos emme ”tule uskoon”? Välittääkö Jumala minusta pienestä ihmisestä niin paljon, että huomioisi jotenkin minut henkilökohtaisesti? Eräässä vaikeassa asiassa käännyin Jumalan puoleen ja pyysin, että hän auttaisi minua. Oikeastaan Jumala itse neuvoi minua niin tekemään, sillä luin Raamatusta tällaisen ohjeen:
Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun tutkittavakseni. 5.Moos.1:17.
Jumala auttoi minua. Huomasin, että hän välitti minusta ja kuuli rukoukseni. Hän siis oli se, joksi hän oli itsensä kuvannut Raamatussa. Hän oli elävä ja todellinen. Hän pyrki vuorovaikutukseen kanssani. Kun pääsin tällä tavalla eteenpäin Jumalan etsimisessä, päädyin siihen, että minun tulisi tehdä oma osuuteni, jotta saisin välit kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa. Minulla oli välit poikki siskon kanssa. Pyysin häneltä anteeksi ja välit tulivat paremmiksi. Jumalan kanssa kesti kuitenkin kauemmin saada selvyys, mitä hän minulta odotti. Olin herätyksessä vuosia. Halusin palvella Herraa, tein siihen suuntaan lupauksiakin, mutta kesti kauan ennen kuin tajusin tehdä lopullisen ratkaisun. Se lopullinen päätös lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta tuli tehdyksi ruokatunnilla eräänä maanantaina 9. päivänä tammikuuta.
Toivon, että tämä rohkaisee sinuakin, joka olet ehkä vielä etsijän paikalla. Kyselet, mitä Jumala tahtoo. Haluat uskoa Jumalaan ja palvella Herraa, mutta jotenkin asia vielä roikkuu ilmassa. Ikävöit Jumalan ilmestymistä, rukoilet ja pyydät apua. Olet oikealla tiellä. Aikanaan Jumala vastaa. Olet herätyksessä eikä sinun tarvitse hätäillä. On parempi, että hengellinen raskautesi ei mene kesken. Lue sanaa, rukoile Herraa, opi tuntemaan hänet kaikilla teilläsi. Ja kun hetki lyö, ole valmis. Hän voi nimittäin tulla jonakin kauniina päivänä luoksesi ja sanoa ”Seuraa minua!”. Hän tekee sen, kun näkee, että sinun sydämesi on kokonaiseen antautumiseen valmis.