sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Paikannuspalvelu

Loppiaista vietetään luterilaisessa kirkossa joulujuhlallisuudet päättävänä päivänä. Silloin on haluttu muistaa itämaan tietäjien saapumista Betlehemiin Jeesus-lapsen luo. Joidenkin vanhempien käsitysten mukaan joulu päättyy vasta Nuutin päivään. Muistan lapsuudestani Nuutin päivän viettoa, kuinka nuuttipukki pelotteli meitä. Se siis muistutti lähinnä jotakin suomalaiskansallista halloweenia.

Koska en kuulu luterilaiseen kirkkoon enkä mihinkään muuhunkaan perinteiseen kirkkoon, on minusta kirkkovuoden pyhät vähän ”yks hailee”. Onhan joitakin pyhiä, kuten pääsiäistä, ihan luontevaa juhlia silloin, kun enemmistö kristikansasta sitä juhlii. On luontevaa pitää juutalaisuudesta periytyvät juhlat (suurin piirtein) niille kuuluvilla paikoilla kalenterissa. Mutta periaatteessa minulle joulu on ainainen ja pääsiäinen pysyvästi sydämessä. Niinpä tieto loppiaisen merkityksestä on minulle vähän saman arvoista kuin tieto jonkin kasvin tieteellisestä nimestä… Niin, loppiaisen tieteellinen nimi on muuten teofania tai epifania (”opi sivistyssana päivässä”) …

Koska loppiainen on myös Jumalan ilmestymisen juhla, minulle kelpaa loppiaisen tekstiksi ihan mainiosti tämä: Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan. Mark.6:51.

Voidaan siis kysyä – ei sitä, milloin joulu päättyy, vaan – onko sinun myrskysi jo tyyntynyt? Onko Jeesus noussut sinun veneeseesi? Jos hän on mukana, ollaan sitten matkalla tai kotona, hän tuo mukanaan rauhan. Hän tyynnyttää meidän sisäiset myrskymme (ulkoisetkin), päästää meidät pelosta, vie meidät toivottuun satamaan ja antaa tukevan pohjan jalkojemme alle. Hän johdattaa ja opastaa pois turvattomuudesta, ainaisesta pelkäämisestä, kuolemanpelostakin, ja antaa meille luottavaisen mielen. Häneltä saamme tulevaisuuden ja toivon. Hän on paljon kirkkaampi tähti kuin se, joka johdatti itämaan tietäjiä. Kun hän pelastaa, saamme kokea sellaista sisäistä tyyntymistä, ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”, että emme enää kaadu maahan jokaisen tuulenvireen takia. Hänen kanssaan kestämme paremmin elämän haasteita. Hän on meidän gps-navigaattorimme, jonka kanssa epätietoisuus oikeasta suunnasta kaikkoaa kertaheitolla. Hän on meidän Here-nappimme, jonka avulla silmiemme eteen avautuu kirkas näky: ”olet tässä ja menossa tuohon suuntaan, yläviistoon”.

Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Matt.17:7.