Jumala vihastui israelilaisiin, jotka tekivät kultaisen vasikan ja alkoivat palvella sitä. Jumala oli juuri vähän aikaisemmin antanut kansalleen kymmenen käskyn lain ja kieltänyt tekemästä mitään jumalankuvaa. Ja kuka sitten heti kiellon päälle teki sellaisen anteeksiantamattoman teon? Ylipappi Aaron! On vaikea olla huvittumatta tämän sinänsä kuolemanvakavan asian vuoksi. Kun vertaan tätä omaan kokemusmaailmaani, huomaan itsekin törmänneeni ”ylipappeihin”, jotka palvovat omia kultaisia vasikoitaan. Sitten kun jäävät kiinni, levittelevät vain käsiään tyyliin: ”Enhän minä mitään tehnyt, se vain tapahtui – hyvässä tarkoituksessa”, jos nyt edes missään suhteessa ymmärtävät väärin tehneensä. Yleensä suuttuvat, jos heitä erehtyy ojentamaan.
Myös Jeesus oli syvästi tunteva ihminen ja hänkin sai monesti aihetta olla vihainen. Luemme tapauksesta, joka sattui Kapernaumin synagogassa. Jeesus kysyi paikalla olleilta: ”Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?” He eivät vastanneet mitään. Mark.3:4. Tämän jälkeen sanotaan: Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mark.3:5.
Jumala vihaa siis ihmisten tekemiä jumalankuvia, kaikenlaisia epäjumalia. Hän vihaa myös Jumalan käskyjen vääristelemistä, jota fariseukset harrastivat, kun he vahtivat sapatin viettämistä. Nämä kaksi voidaan viedä saman otsikon alle, jos sanotaan, että Jumala vihaa ihmisten keksimää jumalanpalvelusta – ihmisviisauden mukaista uskonnollisuutta.
Niinpä voimme rohkaista toinen toistamme tässä ja ottaa sellaisen tarkan suunnan omasta kompassistamme, että emme mene mukaan mihinkään ihmisten keksimään systeemiin, vaan olemme kuuliaisia Jumalan sanalle ja seuraamme Kristusta. Varokaamme ennen kaikkea mammonan tuomista voimatekijäksi seurakuntaan. Jeesus ajoi kaikki kaupustelijat pois temppelistä. Tänäkin päivänä hän vihaa sitä, että hänen sanaansa kaupitellaan.
On hyvä opetella tuntemaan Jumalaa siinäkin mielessä, että opimme tuntemaan myös hänen vihansa. Yleensä meille julistetaan Jumalan armoa ja hyvyyttä, Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Ja oikeinhan se on. Kristus otti päälleen meidän rikkomuksemme, jotta meillä olisi rauha. Hän asettui Jumalan vihan kohteeksi meidän sijastamme. Jo paratiisissa hänestä tehtiin Jumalan karitsa. Vai mistä luulet, että ne eläimen nahat saatiin, joilla Aadam ja Eeva puettiin? (Ks.1.Moos.3:21) Jo siellä ihmiskunnan historian alkuhämärissä hän oli ”Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”. Se tapahtui paratiisissa – hengellisessä todellisuudessa – mutta Golgatalla hän sitten tuli tähän maailmaan antamaan itsensä sovitusuhriksi ja sovittamaan meidän syntimme tässä maailmanajassa, jossa synti ja kuolema hallitsee. Paavali puhui efesolaisille siitä, että meidän, jotka olemme Kristuksen omia, on oltava selvillä siitä, millaisia asioita Jumala vihaa:
Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Ef.5:1-6.
