Mistä ne kaikki pahansisuiset juonet tulevatkin? Ne helposti valtaavat mielen ja alkavat vaikuttaa tunnemaailmassa ja aikaansaada vihaa. Jos samat pahantahtoiset ajatukset alkavat toistua, niistä voi kehittyä huono asenne. Aikanaan sitten tuo kielteinen asenne tuottaa pahoja tekoja ja riitaisia sanoja. Mistä kaikki alkoi? Jostain omasta sielunmaailmasta ja sen synkistä huuruista. Voimme tietysti ajatella, että sielunvihollinen yllyttää, mutta ehkä olisi parempi kokea olevansa itse vastuussa omista tunteistaan ja ajatuksistaan – yllytti paholainen tai ei.
Kristillinen usko on tarkoitettu olemaan sellainen kaita tie, joka neuvoo meitä pysymään raiteillamme, pitämään kielteiset tunteemme kurissa ja ajattelemaan myönteisesti ja rakentavasti. Jumalan sana neuvoo meitä kaikin tavoin elämään sovinnossa Jumalan ja ihmisten kanssa. Aina on ihmisiä, jotka eivät halua elää kanssamme rauhassa. Voimme silti säilyttää hyvän omantunnon. Voimme jopa kääntää pahan hyväksi ja opetella kristillistä elämäntapaa myös näiden huonojen kokemusten kautta. Jos joku lyttää meitä, ymmärrämme paremmin rohkaisun merkityksen. Jos joku jättää vastaamatta avunpyyntöömme, saamme uutta ymmärrystä siitä, kuinka tärkeää on vastata toisen hätään. Jos olemme joskus puutteessa, tiedämme sen kautta, miten hienoa on, jos jonain parempana päivänä kykenemme auttamaan puutteessa olevaa. Jos joku tuomitsee meitä jonkin väärinymmärryksen takia, siitä saamme viisautta olla tuomitsematta toisia liian hätiköidysti.
Näin voimme kääntää elämänkokemuksiamme palvelemaan omaa hengellistä kasvuamme.
Huonotkin kokemukset tulevat avuksi. Kaikenlaisen vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden kokeminen voi koitua lopulta suureksi hyödyksi. Näin ristin teologia toimii käytännössä. Vääryyden kohteeksi joutuminen pyhittää meitä.
Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. 1.Piet.4:1.
Emme siis pakene kärsimystä, emme torju tilanteita, joissa koemme heikkoutta, emme tavoittele niinkään valtaa ja voimaa, vaan tavoittelemme Kristuksen kaltaiseksi tulemista. Siihen tarvitsemme vastoinkäymisiä, taisteluja, kipeitä kokemuksia, panettelun kohteeksi joutumista, siihen tarvitsemme erilaista kärsimystä. Tarvitsemme siihen vääryyttä, jota ei hyvitetä. Mutta samalla saamme olla varmoja, että hyvityksen aika tulee vielä, aika jolloin tilit tasataan, kun oikeus ja vanhurskaus astuvat voimaan, kun Kristus hallitsee kuninkaana. Silloin saamme iloita ja riemuita siitäkin, mitä vaivoja matkalla oli. Huomaamme, että ”kaikki yhdessä” todellakin vaikutti meidän parhaaksemme (Room.8:28 KR38).
Antakoon Herra sinulle lujan uskon tänään, sen uskon, joka näkee vastoinkäymisten ja kärsimysten arvon. Sen uskon, joka näkee voittopalkinnon ja kurottuu sitä kohti.
