Ymmärrämme, että Kristus on Elämän puu, tosi Viinipuu (Joh.15:1). Saamme jo nyt syödä tämän Elämän puun hedelmää, sillä kaikki hengen elämä virtaa Kristuksesta Pyhän Hengen kautta. Ja ehtoollisessa saamme kokea, kuinka Elämän puu ruokkii meitä aineellisestikin. Ja viimein, kun olemme taivaassa, saamme syödä siitä Elämän puusta, joka antaa vuodessa kahdettoista hedelmät (Ilm.22:2).
Raamattu puhuu toisestakin puusta, nimittäin hyvän ja pahan tiedon puusta. Se onkin sellainen puu, että sen hedelmä houkuttaa kovasti ihmisten lapsia. Jo ensimmäiset ihmiset söivät siitä, vaikka ei olisi saanut. Ja nyt, kun ihmiskunta on jo vuosituhansia täällä turmeluksessaan elänyt, hyvän ja pahan tiedon puu on säilyttänyt suosionsa. Aina vaan se tunkee itsensä myös hengellisen elämän keskelle ja seurakuntaan. Oletko huomannut, miten helposti hengellisessä elämässäkin aletaan korostaa tietoa, ymmärrystä, tutkimusta, teologiaa, analyysejä, oppia ja oppiarvoja, yliopistoja ja professuureja? Tieto on valtaa. Hyvä pastori osaa opettaa ja jakaa Raamatun tietoutta, jäsennellä asioita, ohjata hyvän ja pahan tiedon kautta polulle, jonka kautta pääsee Elämän puun luo.
Niin, rakas ystävä, kaikkihan me olemme maistaneet hyvän ja pahan tiedon puusta. Elämämme päämäärä on kuitenkin saada syödä Elämän puusta. Hyvä päämäärä täällä maallisen vaelluksen aikana on saada olla elävä oksa Kristus-viinipuussa. Jos siinä onnistumme, voimme myös kantaa hedelmää jo täällä ajassa. Meidät on oksastettu Elämän puuhun kiinni Kristuksen rakkauden kautta.
Kun pysymme hänen rakkaudessaan ja säilytämme sydämessämme morsiamen vastarakkauden, silloin olemme turvassa. Hyvän ja pahan tiedon puu saakoon jäädä taka-alalle, emme siitä paljon hyödy, se voi jopa myrkyttää elämämme. Mutta se, joka rakastaa Herraa, oppii myös tuntemaan hänet:
Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 1.Joh.4:7.
