Jaakob siis toi esiin profetian ja ennusmerkin ristin merkityksestä, kun hän siunatessaan Joosefin poikia laittoi kätensä ristikkäin ja sillä tavoin nosti Efraimin Manassen edelle. Tämän ennusmerkin mukaan Jeesuksen Kristuksen ristin kautta alhaiset korotetaan, halveksitut nostetaan korkeaan asemaan, ihmisten arvojärjestykset kumotaan.
Muistathan Gideonin, joka oli sukunsa vähäisin (ainakin omasta mielestään), mutta josta tuli sukunsa ja koko Israelin suurmies? Jumalalle tuntuu olevan tyypillistä tehdä vastaavia tekoja. Tämä ominaisuus Jumalan luonteessa on ilmaistu myös näin: Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta Ps.113:7.
Tämä antaa toivoa meille, jos koemme olevamme heikkoja, vähäpätöisiä, merkityksettömiä – sellaisiksi usein koemme itsemme. On tervettäkin kokea oma pienuutensa ja olla nöyrä. Mutta kun Jumala puhuu meille, sielussamme alkaa kasvaa jotakin. Kun kuulemme julistettavan sanaa ja sana koskettaa, meidän sisimmässämme alkaa kehittyä jotakin. Kun Jumalan henki alkaa innoittaa meitä, sydämessämme alkaa itää jotakin. Kun kuulemme Jumalan säveliä, sielussamme alkaa soida jotakin. Sitä sanotaan uskoksi. Usko kurottaa ihmeisiin, Jumalan suuriin tekoihin. Ei ole ylpeyttä ajatella Jumalan ajatuksia eikä ole suurellista uskoa, että Jumala kykenee tekemään suuria asioita hänelle antautuneen ihmisen kautta. Ei ole kysymys silloin itsensä korottamisesta tai suurista luuloista, vaan uskosta Jumalan voimaan ja luomiskykyyn.
Niinpä sinäkin saat uskoa, että Herralla on sinun elämällesi hyvä suunnitelma. Hänen suunnitelmansa kurottaa aina eteenpäin, korkeammalle, suurempiin ja voimallisempiin asioihin kuin missä juuri nyt ollaan. Usko katsoo aina eteenpäin ja ylöspäin. Jumalan kädessä olet soitin, joka soi uutta sävelmää. Jumalan sinfoniassa olet nuotti, jonka edessä on ylennysmerkki. Myös sinulle, joka olet ollut nöyrä Herran palvelija, Jumalan henki sanoo tänään:
’Ystäväni, astu ylemmäksi’. Luuk.14:10 KR38.
