Kiinalaiset ovat kautta aikain käyttäneet kertomuksiaan viisauden opettamiseen. Seuraavakin kertomus lienee kiinalainen, mutta en tarkkaan tunne sen alkuperäistä muotoa. Kuulin sen jotensakin seuraavassa muodossa. Oli siis vanha mies ja nuori poika. He lähtivät markkinoille ja ottivat aasin mukaan. Vanha mies istui aasinsa selkään ja poika käveli vierellä jalkaisin. Tiellä tuli vastaan muita kulkijoita ja eräs alkoi säälitellä poikaa: "Kuinka te aikuinen mies istutte aasin selässä, kun pojan pitää kävellä?" Niinpä mies laskeutui aasin selästä ja poika pääsi välillä ratsastamaan. Mutta tien vierellä oli ihmisiä, jotka sitten sanoivat: "Kuinka tuo vanha mies joutuu kävelemään ja nuori mies saa ratsastaa?" Niinpä nuori mies nousi aasin selkään yhdessä vanhuksen kanssa. Kun he olivat edenneet jonkin matkaa, tien vieressä olevat ihmiset alkoivat säälitellä aasia. "Kuinka tuo aasiparka jaksaa kantaa kahta miestä?" Niinpä loppumatkan kaupunkiin miehet kantoivat aasia selässään...
Näin saatamme joutua ihmisten mielipiteiden ohjaamiksi. Olemme tuuliviirejä, jotka kääntyvät aina toisten mielipiteen suuntaan. Olisi parempi, jos tietäisimme, mikä on viisasta ja mikä ei, mikä sopii minun elämäni tavoitteisiin ja milloin eriävä mielipide on vain häiriötekijä. Tämä on erityisen tärkeää Jumalan valtakunnan työssä, jossa päämäärä on tärkeä, Jumalan antama näky johtotähti, jota ei saa kadottaa silmistään.
Häiriötekijöitä voi olla muitakin. Monet vahvat persoonat haluavat hallita sinua. Toiset varaavat sinun resurssejasi: aikaa, rahaa, lahjoja, luovuuttasi. Joku haluaa olla palveltavana ja tehdä sinusta oman orjansa. Mistä tunnistamme nämä ihmiset? Onhan tärkeää osata palvella toisia, milloin se sitten muuttuu häiriötekijäksi? - Jos sinun pitää aina vain antaa jotakin, rahaa tai voimia, aikaa ja energiaa toisen hyväksi, mutta toinen ei koskaan anna sinulle mitään - silloin on syytä harkita vetäytymistä pois sellaisen ihmisen vaikutuspiiristä. Sinun pitää voida varata parhaat voimasi, leijonanosa ajastasi, intosi ja luovuutesi Jumalalle. Ensirakkaus Kristukseen on tärkeä. Oma perhe voi olla seuraava, seurakunta sitten, työ ja muu välttämätön, mutta hyväksikäyttäjät siirrettäköön jonon hännille.
Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. 1.Tess.4:6.
Hyödyn tavoittelija ei kuitenkaan voi meitä orjuuttaa, jos emme suostu siihen. On omalla vastuulla pitää omasta reviiristä huolta ja torjua häiriötekijät, jotka eri muodoissaan pyrkivät hajauttamaan huomiomme sivuasioihin. On osattava arvioida, mikä on Kristuksen lain mukaista lähimmäisen palvelemista, mikä ei. Voimme pitää mielessä Paavalin kehotuksen: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Gal.6:2. Mutta olisi osattava pysyä sillä tavalla tasapainossa, että emme kadota omaa kutsumustamme. Näkyynsä keskittynyt on tunnistettavissa - ei tylyydestä muita kohtaan, vaan rakkaudestaan Herraan.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.
