Onko tämä työ meneillään vain meidän ajallisen elämämme ajan vai jatkuuko se kuoleman jälkeen? Minä sanoisin, että Jumala työstää meitä taivasta varten. Maanpäällinen tavoite, jota sanotaan kutsumukseksi, voi olla välitavoite, mutta varsinainen kutsumuksemme täyttyy vasta tuonpuoleisessa.
Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:1-2.
Saatat valmistua näinä päivinä ja saada todistuksen tutkinnon suorittamisesta. Sinun saavutustasi juhlitaan suvun ja ystävien kesken. Nauti siitä ja kiitä sydämestäsi Jumalaa. Mutta uusia tutkintoja tulee, uusia etappeja, uusia tavoitteita. Elämässäsi tulee riittämään työtä ja ponnistelua. Jumala siunatkoon sinua ja antakoon voimia opiskeluun ja työelämään, perheen perustamiseen ja kaikkeen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Jossain vaiheessa elämäämme tajuamme, kuinka lyhyt elämä on. Mietimme kaiken loppua, elämän lyhyyttä ja turhuutta, ja saatamme siinä masentuakin. Koemme syvää riittämättömyyttä, elämän valumista tyhjiin. Meistä tuntuu, että emme saaneet mitään aikaan, emme edes kunnolla tunnistaneet omaa elämäntyötämme. Kutsumuksemme jäi jonkinlaisen haaveilun asteelle.
Tänään siis voimme rohkaista itseämme ja ajatella, että Jumalan työ meissä on tosin kesken – pahasti kesken – mutta ei vielä päättynyt. Huomenna kuollaan – kyllä – mutta Jumalan työ meissä jatkuu. Hän ei jätä kesken kättensä työtä:
Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä! Ps.138:8.
