Kun Jumala tekee elämässämme uutta, saamme uudenlaista elinvoimaa, innostusta ja ensirakkautta sydämeemme. Sellaisen uuden innostuksen turvin pääsemme uuteen vauhtiin, kykenemme keskittymään ja sitoutumaan, pääsemme kasvuun, kenties kokonaan uudelle tasolle – pääsemme joka suhteessa eteenpäin. Tätä kutsutaan hengellisessä elämässä morsiusajaksi.
Sitten seuraa tasaisempi matkanteko. Usko alkaa maistua työltä ja suorittamiselta. Usko alkaa vaatia veronsa, joudumme maksamaan hintaa siitä, että seuraamme Herraa. Huomaamme, että tarvitsemme vakaumuksellisuutta, kun kaikenlaiset maailman houkutukset ja synnin kiusaukset iskevät päin. Innostus, jota alkuun tunsimme, latistuu. Pelkkä matkanteon yksitoikkoisuus voi viedä parhaan terän. Tässä vaiheessa tarvitsemme kestävyyttä ja sitkeyttä ja peräänantamattomuutta. Itse asiassa kaikenlaiset ahdingot kasvattavat meissä kestävyyttä (Room.5:3, Jaak.1:3) ja Raamatun sana on hyvää evästä, kun tarvitsemme kestävyyttä (Room.15:4). Valitettavasti erilaiset koettelemukset voivat myös saada meidät luovuttamaan. Jos uskomme murenee, kun sitä koetellaan, voimme joutua luopumisen tilaan ja palaamme takaisin maailmaan. Tämä voi tapahtua hyvin huomaamatta. Uskovaisen eleet ehkä jäävät, mutta sisäinen palo sammuu.
Niinpä haluan sanoa, että sinä voit sittenkin olla vahva ja selviytyä matkan rasituksista. Sinä voit kiertää kaikki sudenkuopat, olla urhea, kestää kiusauksissa. Koetuksia ei ole tarkoitettu uskon murentamiseen, vaan vahvistamiseen. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Jaak.1:3. Uskon kestävyys on vähän samanlainen kuin fyysinen kunto – erilaiset rasitukset auttavat sitä paranemaan, tulemaan vahvemmaksi.
Älkäämme siis pelästykö koetuksia, matkan rasituksia ja asioita, jotka ovat vaikeita kestää. Niiden kautta uskomme lujittuu, luottamus Jumalaan kasvaa. Ja kun pääsemme eteenpäin, pääsemme myös lähemmäs maalia. Niin kauan kuin taivas on tavoitteemme, pyrkikäämme lähelle Herraa, elämään ensirakkaudessa Kristukseen, niin saamme siitä iloa ja voimia matkalle.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.
