Suomalainen käännös ei tuo esiin alkutekstin kaikkia merkityksiä. Tosin en lue alkutekstiä, vaan vertailen englanninkielisiä käännöksiä. Niistä löytyy sellainen sivujuoni, että emme ainoastaan pyri "käsittämään", vaan tuomaan ilmi ja näyttämään uskomme toiminnassamme. Uskon tulisi näkyä ulospäin, koska tunnemme kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut.
Totta se on: jos Kristus todella elää ja vaikuttaa meissä, se näkyy ulospäin. Sen voi kuulla puheesta, se täyttää ajatuksemme ja se vaikuttaa tekoihimme ja elämäntapaamme. Mistä tiedämme, että joku on antelias? Siitä, että saamme todistaa hänen anteliaita tekojaan. Mistä tiedämme, että joku on kiltti ja ystävällinen? Siitä, että hän toimii niin. Mistä tiedämme, että joku on Kristuksen seuraaja? Siitä, että hänen elämänsä heijastaa Kristuksen hallintavaltaa.
Näkyykö sinun olemuksestasi, elämäntavastasi ja teoistasi, että kuulut Kristukselle? - Kaikkihan me olemme vajavaisia, meidän kasvumme ja koulutuksemme on kesken, mutta jos hyvä kehitys on lähtenyt meissä alulle, voimme olla luottavaisia. Paavali on sanonut filippiläisistä ja se koskee meitäkin:
Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil.1:6.
Niinpä voimme nostaa päämme ja luottaa Jumalan työhön meissä. Hän vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, hän vaikuttaa pyhittymistä, hän aikaansaa hengellistä kasvua, hän antaa meille tilaisuuksia vahvistua, karaistua ja saada voittoja. Hän tähtää siihen, että meistä tulee uskon ihmisiä, Jumalalle uskollisia, peräänantamattomia ja sitkeitä - kaikin tavoin voittoisia taivastien kulkijoita. Monta kertaa joudumme ylivoimaisiin koetuksiin, mutta tulemme niistä läpi kuitenkin, kun Jumalan armo meitä kantaa.
Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti... Hepr.12:28.
