Jos ajattelemme puutarhuria, joka haluaa puidensa kantavan hedelmää, hänen tulisi osata hoitaa puitansa niin, että kasvua tapahtuu, että tapahtuu kukkimista, että olosuhteet ovat hedelmän kantamiselle suotuisat. Kärsimätön ei voi olla, sillä satoa tulee vain kerran vuodessa. Mieleeni muistuu lapsuus ja kotini puutarhan omenapuut. Kesän lopulla oli kiire haukata omenan raakileita, vaikka ne maistuivat happamilta ja kitkeriltä.
Hengellisessä elämässä on tavallista, että olemme kärsimättömiä ja odotamme välitöntä hedelmän tuottamista. Odotamme, että tuloksia alkaa tulla vyörymällä, ihmeitä tapahtua, rukousvastaukset singahdella heti, kun olemme vähän saaneet maistaa Herran hyvyyttä. Kun olemme tulleet tietoisiksi omasta kutsumuksestamme ja nähneet merkkejä Jumalan antamasta armoituksesta, me heti odotamme suurta satoa. Kypsiä hedelmiä, jotka pursuavat ovista ja ikkunoista. Mutta sato vaatii paljon odottamista ja paljon kärsivällisyyttä, paljon sinnikästä työtä.
Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Jaak.5:7.
Joskus voi käydä niin kuin profeetta Habakuk kertoo, että kuivuus vaivaa, kato on käynyt, mitään satoa ei ole näköpiirissä:
Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Hab.3:17.
Habakuk antaa meille kuitenkin hyvän esimerkin siitä, millä tavalla kärsivällisyys pitää toivoa yllä ja millä tavalla Jumalan palvelija voi uskoa hyvään lopputulokseen oman hedelmättömyytensä keskelläkin. Lujasti hänen sydämensä säilyttää varman ja toivorikkaan odotuksen:
Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa. Herra, minun Jumalani, on voimani. Hab.3:18-19.
Aamen, iloitkaamme mekin. Tule sinäkin mukaan tähän iloon, Herran nimessä otan sinua kädestä ja rohkaisen sinua uskon hengessä: 'Jumala siunatkoon sinun työsi ja vaivannäkösi, sillä Herra ei anna sen mennä hukkaan' (1.Kor.15:58).
