Paras saarna ikinä

Muistui mieleeni tapaus vuosikymmenten takaa, kun naapurin pikkupoika tuli meille käymään. Hän oli lestadiolaisesta perheestä ja tyttäremme leikki hänen ja muiden pihan lasten kanssa. Muistan, että hänellä oli aina nuha ja nytkin hänen nenänsä valui, mutta tomerasti hän seisoi siinä eteisessä ja kuulutti: ”Mitä varten teidän ei koskaan tarvitse tunnustaa syntejä?”

Olen leikkimielellä sanonut, että se on paras saarna, mitä olen koskaan kuullut. Se heijasti helluntailaisen uskon ja lestadiolaisen uskon eroja, mutta en mitenkään loukkaantunut, olin lähinnä huvittunut. Mutta totta on, että usko alkaa synnintunnosta ja synnin tunnustamisesta. Kristillisen uskon keskeinen asia on Jeesuksen sovitustyö ristillä. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. 1.Piet.3:18. Emme voi tulla Jumalan luo samalla tavalla kuin sosiaalisen median yhteisöön – painamalla ”tykkään”. Usko alkaa pikemminkin siitä, kun sanomme itsellemme ”en tykkää” – en tykkää ollenkaan tästä elämäntavastani, en tykkää ollenkaan näistä pahoista teoistani, en tykkää elää tällaista kurjaa elämää”…

Valitettavasti synnistä ja parannuksesta puhuminen on kadonnut, ja jos on jokin paikka, josta se ei ole kokonaan kadonnut, sitä paikkaa kartetaan viimeiseen asti. Mutta emme voi palata suomalaiseen pietismiin, jolla tarkoitan, että uskoon sekoitetaan ankaria moraalisääntöjä ja ulkonaista askeettisuutta. Nykyihminen on erilainen. Olemme tottuneet vaatimaan oikeuksiamme, tottuneet korkeaan elintasoon, olemme kynsin hampain takertuneet oletettuun vapauteemme ja muodostamme itse omat mielipiteemme kaikista asioista – myös Jumalasta. Nykyihmisestä on pelkästään huvittavaa, jos esimerkiksi korujen käytöstä tehtäisiin synti – tai tukan värjäämisestä tai jostain muusta pikkuasiasta. Olen itsekin aikani lapsi ja pidän kiinni vapaudestani. En anna ulkonaisten sääntöjen määrätä ja sosiaalisen paineen ohjailla. Mutta pyrin elämään Raamatun mukaan ja terveen uskon pohjalta. Usko on minulle sisäistä todellisuutta, ei niinkään ulkonaista. Edelleen riittää painia oikean ja väärän välillä, uskon ja epäuskon välillä, valon ja pimeyden voimien välillä, hengen ja lihan välillä. Ihan riittävästi jää tilaa tehdä valintoja. Ihan riittävästi joudun elämässä tekemään kipeitäkin valintoja.

Haluan siis rohkaista sinua, että et anna uskonnollisten ihmisten määrätä sinulle ulkonaisia sääntöjä. Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. 2.Tim.3:14. Vaella Kristuksen seuraajana, Pyhän Hengen voimassa. Elä opetuslapsen elämää ja palvele Herraa ensirakkaudessa. Usko on loppujen lopuksi yksinkertainen asia:

Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8.

Vie se Jeesukselle

”Tuokaa ne tänne minulle”, sanoi Jeesus. Matt.14:18.

Muistamme, että Jeesus sanoi nämä sanat ruokkiakseen viidellä leivällä ja kahdella kalalla tuhansia ihmisiä. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan tämän ihmeen suuruutta. Se on niin tuttu kertomus, että se helposti menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta Jeesus tekee ihmeitä tänäkin päivänä. Voimme kysyä: Mitä sellaista minulla on, joka hänen käsissään voisi muuttua siunaukseksi muille?

Pienen pojan eväät olivat arkinen asia, jotakin hyvin normaalia. Mitä siis minulla on, jota Jeesus voi käyttää?

Uskallan sanoa, että Jeesus voi käyttää mitä vaan sinulla on, jopa sitäkin, mitä sinulla ei ole. Olen huomannut, että hänelle ovat arvokkaita kaikenlaiset puutteet, viat ja vammaisuudet, köyhyys ja sairaus – niitä hän käyttää, jotta me alkaisimme tarvita häntä. Jeesus voi käyttää sinun lahjojasi ja kykyjäsi, mutta hän voi myös käyttää heikkouttasi, kun et kykene. Olennainen asia on, että tuomme hänelle sen, mitä meillä on – tai sen, mitä meiltä puuttuu.

”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Mark.9:23.

Voimme viedä Jeesukselle epäonnistumisemme, elämämme rikkinäisyyden, syntiemme kuorman, kaiken mikä painaa. Hän ei torju meitä, jos hänen puoleensa käännymme siinä tarpeessa, joka meillä on. Mikä on sinun sydämesi kipein tarve tänään? – Vie se Jeesukselle.

Vie se Jeesukselle ja jätä se hänen ristinsä juurelle. Jää sinne itsekin. Hän on sinun Herrasi ja Mestarisi, hän on sinun Vapahtajasi. Anna hänen olla sinun kaikkesi. Hän ei sinua hylkää eikä jätä.

Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Ps.36:9. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. Ps.81:17. Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Luuk.6:21.

Teokätköilyä

Valistuksen ajan ihmisestä tuli kovin viisas. Hän unohti rajallisuutensa. Ihmiselle kävi vähän samalla tavalla kuin sille dementoituneelle vanhukselle, joka sanoi ”en minä ole huomannut, että minun muistini olisi huonontunut”. Kun elämme jo postmodernia aikaa, ihmisen omakuva on muuttunut entistä ylpeämmäksi, itseriittoisemmaksi. Nyt jo kaikki hoituu omin avuin ja ilmastonmuutoskin on ”hyvin hallinnassa”.

Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Sananl.3:7.

Kuningas Salomosta sanottiin, että hän oli viisas. Mutta hänenkin viisaudessaan oli puutteensa. Miehellä oli tuhat vaimoa ja kuten eräs saarnamies siihen lisäsi ”tuhat anoppia”! Miten viisas sellainen mies on?

Ei ihminen ole kovin viisas olento. Määrättyyn rajaan asti osaamme käyttää järkeä, osaamme tehdä päätelmiä, osaamme rakentaa ja keksiä, mutta jossain pisteessä se viisaus aina loppuu. Jumala, joka meidät loi, tarkoitti tehdä meidät sellaisiksi – ymmärrykseltä ja viisaudelta rajallisiksi. Sen tarkoitus oli tehdä meidät riippuvaisiksi Jumalasta. Oli tarkoitus, että oman viisauden loppuessa, pyydämme sitä Jumalalta. Siksi Jumala jo alun alkaen otti sen asenteen, josta Jaakob sanoo:

Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Jaak.1:5.

Viisaus tarkoittaa taitoa elää oikein, ymmärrystä joka ohjaa Jumalan tahdon tekemiseen, ratkaisukykyä ongelmatilanteissa, sovittelutaitoa riidoissa jne. Viisaus ei Raamatussa tarkoita valistuksen ajan tietoviisautta. Sehän on peräisin ”hyvän ja pahan tiedon puusta”. Tosi viisaus on peräisin ”Elämän puusta”, joka on Kristus. Rohkaisen siis sinua (kuten itseänikin) tiedostamaan oman viisauteni rajat ja pyytämään rohkeasti Jumalalta sitä viisautta, josta Paavali sanoo:

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.

(Geokätköily = maastosta etsitään sinne piilotettuja aarteita. Teokätköily = Kristuksesta etsitään viisauden ja tiedon aarteita.)

Kokonaiseksi ihmiseksi

Jeesus pelastaa niitä, jotka tarvitsevat hänen sovitustaan. Jos olet omillasi pärjäävä ihminen, et todennäköisesti löydä sitä ahdasta ovea, josta Raamattu puhuu. Sanan mukaan vain harvat löytävät sen ja siitä alkavan kaidan tien. Pelastukseen kutsuttu ihminen joutuu vääjäämättä ahtaalle.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka olet joutunut ahtaalle elämässäsi. Sinä huomaat, että elämässäsi on alueita, joita et hallitse. Et hallitse juomistasi, lyömistäsi, seksuaalisuuttasi, kiukunpurkauksiasi, raha-asioitasi, ihmissuhteitasi… Mikä onkaan sinun ongelmasi? Mutta minulla on sinulle selkeä viesti: se sinun ongelmasi, jota et hallitse, on kutsu tulla Jeesuksen luo. Se on Jeesuksen mahdollisuus löytää tilaa sinun elämästäsi. Hän voi ottaa sinun ongelmasi hallintaansa, hän on voimallinen ja auttaa, hän antaa anteeksi silloinkin, kun ihmiset eivät anna, hän on se ihmemies, joka paikkaa sinun osaamattomuutesi, korjaa sinun mokailusi seuraukset, kun et itse osaa.

Anna elämäsi Jeesukselle. Se on oleva elämäsi paras päätös. Sitten hakeudu uskovien yhteyteen ja ala opiskella kristityn elämää, sillä sinusta on tarkoitus tulla opetuslapsi, joka kasvaa uskossa lopun ikäänsä eikä koskaan ruostu paikalleen.

Rohkaisen sinua tähän, koska olen itse kokenut sen, mistä puhun. Minäkin jouduin ahtaalle ja annoin elämäni Jeesuksen käsiin. Hän on siitä alkaen hoitanut minua ja olen saanut apua enemmän kuin osaan kertoa. Miksikään malli-ihmiseksi en ole tullut, vaan tarvitsen Vapahtajaa edelleen, mutta on turvallista kulkea hänen kanssaan käsi kädessä. Jos minussa ei olisi näitä puutteita, tulisin pian ylpeäksi ja itseriittoiseksi ja sitten Kristus kävisi minulle tarpeettomaksi. Nyt tiedän olevani kokonainen ihminen vain yhdessä hänen kanssaan.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joh.15:5.

Herra vahvistakoon sinun itsetuntosi

Herran siunaus on Isämeidän-rukouksen ohella kristinuskon tärkeimpiä rukouksia. Vaikka Herran siunauksella on tärkeä asemansa, koska se on tavallaan Jumalan itsensä muotoilema siunaus, voidaan saman mallin pohjalta siunata toisia myös omin sanoin:

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen,
Herra vahvistakoon sinun itsetuntosi ja antakoon sinulle elämisen rohkeutta,
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja ympäröiköön sinua lämmöllään,
Herra siunatkoon sinua, että tiedostat oman ainutlaatuisuutesi,
Herra pitäköön sinua sylihoidossaan ja antakoon sinulle aivan uuden arvon,
Herra parantakoon sinua sisäisesti ja tehköön sinusta eheän jälleen,
Herra pukekoon sinut uuteen voimaan ja tehköön sinusta onnea säteilevän,
Herra kaunistakoon sinua hyvyydellään ja esitelköön sinut morsiamenaan,
Herra antakoon sinulle iloa, elämänhalua ja rohkeutta, ja kantakoon sinua käsillään,
Herra antakoon sinulle rakastavia läheisiä ja uskollisia ystäviä,
Herra siunatkoon sinua ja tehköön sinut onnelliseksi,
Herra kohdistakoon rakkauttaan sinuun ja antakoon sinulle rauhan.

Jeesuksen nimessä, aamen.

Tunne kutsumuksesi

Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. 2.Kor.1:4.

Oletko päättänyt koulusi, etsitkö palvelustehtävää? Mielitkö sananjulistajaksi? Valitettavasti hengellinen työ nähdään usein liian kapea-alaisesti. Varmasti seurakunnassa on paikkansa rukouksella ja sanalla ja niihin tarvitaan pappeja ja saarnamiehiä. Mutta myös diakonialla on paikkansa. Diakonia kai laajasti ottaen tarkoittaa sellaista palvelustyötä, jossa huolehditaan ulkonaisista tarpeista ja autetaan hädänalaisia ja tuetaan vaikeuksissa olevia. Monilla on myös tarvetta sisäiseen parantumiseen, joten tarvitaan rinnalla kulkijoita, tukihenkilöitä, terapeutteja, sielunhoitajia, esirukoilijoita.

Ihmiset hakeutuvat näitä varten oppilaitoksiin tai seurakuntien järjestämään koulutukseen. Kai nekin voivat auttaa, mutta meidän oma elämämme on tarkoitus olla koulua siihen tehtävään, johon Jumala on meidät valinnut. Ne koettelemukset, joiden läpi sinä olet mennyt, ovat sinun varsinainen koulusi.
On hämmästyttävää millaisista mankeleista ihmiset menevät läpi. Lähiomainen voi sairastua, taloudellinen tilanne voi romahtaa, syöpä yllättää, työttömyys katkaista hyvin sujuneen työuran – kaikenlaiset Jobin kärsimykset voivat yllättää niin uskovan kuin epäuskoisenkin ihmisen.

Siinä sinun koulusi on. Kun suoritat tutkinnon, saat todennäköisesti tavata ihmisiä, jotka kokevat hyvinkin samanlaisia asioita, mutta ovat vasta koettelemuksensa alussa. He tarvitsevat sinua vertaistueksi. Ethän haikaile papin koulutusta, kun emmauksen tien kulkijat ovat samalla tiellä kuin sinä? Siinä sinun saarnastuolisi on – ala kertoa, mitä olet kokenut ja kuinka Jumala on auttanut. Jaa kokemuksesi ja koeteltu uskosi toisten kanssa. Se on sinun palvelustyösi, sinun kutsumuksesi.

Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne. 2.Kor.1:5-7.

Läpi harmaan ihmismassan

Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa. Mark.5:27.

Jeesuksen ympärillä oli hänen aktiivisimman palvelustyönsä aikana aina väentungos. Ihmiset tunkivat hänen lähelleen saadakseen kuulla hänen saarnaavan tai voidakseen koskettaa häntä. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, paranivat. Mark.6:56.

Näin on tänäänkin. Jos haluat Herran kosketusta, joudut keskelle tungosta. En nyt tarkoita tätä konkreettisesti, vaan tarkoitan hengellisesti. Voit olla varma, kun uskoon tulleena pyrit hengelliseen kasvuun ja lähemmäksi Jeesusta, sinua tönitään, sinua käsketään olemaan hiljaa, sinua painostetaan, sinua kaikin tavoin ohjaillaan johonkin suuntaan. Aina on joku heppu opettamassa yhtä ja toinen heppu opettamassa toista ja kaikkein suurin ryhmä, jotka sinua ohjailevat, ovat nuo äänekkäät tyhjäntoimittajat, joilla on käsitys ’ihmisen oikeuksista’ ja jotka suoltavat loputonta liirumlaarumiaan, jota myös ihmisviisaudeksi kutsutaan. Olen pahoillani, todella syvästi pahoillani, jos joskus itsekin hairahdun jakamaan ihmisviisautta. Voi ei, Herra armahtakoon minua. Mutta ymmärrät, mitä tarkoitan tungoksella? Tarkoitan erilaisten oppikäsitysten, moninaisen uskonnollisuuden ja ihmisten mielipiteiden tungosta. Sinun tulee oppia ohittamaan kaikki nämä erilaiset ’esteet’, jotka hankaloittavat sinun pääsyäsi Jeesuksen lähelle ja kosketusetäisyydelle Vapahtajasta.

Nimittäin onhan niin, että kaiken tämän väkijoukon keskellä, joka tempoilee meitä, ja tungoksen keskellä, joka pysäyttää hengellisen etenemisemme, ei ole mitään niin arvokasta kuin saada kohdata elävää Jeesusta ja kokea Pyhän Hengen aito kosketus. Ei ole mitään niin arvokasta kuin kuulla Kristuksen sana, joka tulee kuin valon välähdys. Ei ole mitään niin arvokasta kuin saada vihdoin vastaus rukouksiin ja karistaa taakat niskastaan. Ei ole mitään niin mahtavaa kuin saada kokea, kuinka ies särkyy voitelun pakosta (vrt.Jes.10:27). Ei ole mitään niin arvokasta kuin kokea, kuinka täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Mutta tarvitsemme paljon kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä, ensirakkauden vimmaa, peräänantamattomuutta ’mennä läpi harmaan ihmismassan’, tunkemista läpi väkijoukon ja ihmisten huutojen, jotta saamme kokea niitä harvinaisia hetkiä, kun asiamme yhtäkkiä kirkastuvat, kun Jumalan totuus vapauttaa, kun Herran henki nostaa ylös kuopasta, kun pääsemme läpimurtoon, kun esteet kaatuvat, kun nousemme uudelle tasolle. Kun ihmistungos ja henkivallatkin antavat vihdoin periksi. Se on Kristuksen ansiota, hänen armoaan.

Niinpä rohkaisen sinua tänään – tuntui miltä tuntui – painamaan eteenpäin tungoksessa, missä ihmiset estävät sinua, missä henkivallat vastustavat sinua, ja etenemään kaikesta huolimatta uskon varassa kohti päämäärää, kohti Jeesusta, kohti vapautusta, kohti rauhaa ja iloa, kohti voittoa. Tarvitset Jeesuksen Kristuksen parantavaa voimaa ja hänen pelastavaa armoaan, tarvitset sitä yhtä kipeästi kuin minäkin. Tarvitset sitä yhtä kipeästi kuin verenvuotoa sairastanut nainen:

Nainen näet ajatteli: ”Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen.” Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa… Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.” Mark.5:28-29,34.