Me lähdemme kyllä Egyptiin ostamaan sinulle syötävää, jos annat veljemme tulla mukaan, mutta jos et aio päästää häntä, me emme lähde sinne, sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne ole mukananne.' 1.Moos.43:4-5.
Olen kuullut useita saarnoja, joissa ihaillaan Joosefia siitä, että hän antoi anteeksi veljilleen. Halutaan sanoa, että Joosef oli niin jalo mies ja hurskas uskossaan, että hän ei edes osannut kantaa kaunaa veljilleen.
Minä taas koen läheisempää vertaisuutta Joosefin kanssa, koska näen hänen olleen kaunainen. Näen, ettei hän ollut yli-ihminen, vaan hänellä oli inhimilliset tunteet ja hänet kuvataan realistisesti. Nimittäin tekstistä käy ilmi, että Joosef halusi saada Benjaminin luokseen pysyvästi ja lähettää muut veljet matkoihinsa. Benjaminille hän sitten paljastaisi henkilöllisyytensä - ei muille. Benjamin oli ainoa, joka ei tehnyt Joosefille vääryyttä.
Näemme tästä maailman kiehtovimmasta tarinasta, kuinka jaloissakin ihmisissä on vikoja ja kuinka kelvottomat tyypit voivat tuoda esiin hämmästyttäviä hyveitä. Nuo vastuuttomat veljekset onnistuivat Juudan suulla esittämään ratkaisun vaikeaan pattitilanteeseen, johon jouduttiin. Juudan puhe Joosefille on niin sydämeen käyvä, että saatan kyynelehtien lukea sitä, vaikka olen sen lukenut jo 'sata kertaa' ennenkin. Tuo Juudan puhe löytyy ensimmäisestä Mooseksen kirjasta luvusta 44:18-34 ja päättyy näin:
Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana. Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi. 1.Moos.44:33-34.
Kaikki se vastuuntunto, joka aikanaan puuttui, oli siinä. Jumala oli kasvattanut Juudasta esiin sellaista jaloutta, jota Joosef ei osannut kuvitella hänestä löytyvän. Nyt se iski kuin moukari Joosefin sydämeen. Se mikä Joosefin sydämessä oli kovaa ja kaunaista, särkyi sirpaleiksi.
Mikä siunattu asia onkaan, jos saamme kokea sellaisen armon, että meidänkin sydämemme kovuus särkyy! Mikä armon hetki, kun joku vihamme ansainnut tulee ja saa hyvyydellään meidät murtumaan! Sydämemme puhdistuu ja alkaa sykkiä uudenlaista lämpöä.
Se olkoon tämän päivän profetia. Sinäkin saat kokea, mitä jaloutta on ihmisessä, jota kohtaan koet kaunaa. Sinä saat nähdä, että hän on ollut Jumalan koulussa ja kasvanut. Anna siis sen, minkä on määrä särkyä, mennä lopultakin palasiksi. Anna anteeksiannon ja armon hengen virrata vapaasti. Siunaus, joka siitä seuraa, on tarkoitettu teille molemmille.
