Kun seuraan mediaa, huomaan yhden luonteenomaisen piirteen, joka hallitsee ihmisiä: he ovat jakaneet huomionsa moniin asioihin eivätkä keskity. He puuhaavat milloin mitäkin, enimmäkseen jotakin mukavaa tai hauskaa. Tämän päivän paikallisuutinen on kirkkoherra, joka sai verkollaan suuren kuhan. Onneksi olkoon, mutta miksi hengellinen työ ei ylitä uutiskynnystä?
En aio syyllistää ihmisiä siitä, mihin he aikaansa käyttävät, mutta haluaisin rohkaista lukijoitani keskittymään tärkeisiin asioihin ja pysähtymään tosissaan hengellisten asioiden äärelle ja käyttämään aikaa Jumalan sanan sulatteluun ja rukoukseen, näkemään vaivaa oman hengellisen elämän kuntoon saattamiseksi. Se on sinun elämäsi kotipuutarha, jota kannattaa vaalia. Jokainen puutarhaa hoitanut tietää, millaisen vaivannäön takana on kukkiva, hyvin hoidettu ja kaunis puutarha. En patista puutarhan hoitoon, vaan löytämään sen sydämen puutarhan, joka on mahdollisesti kesannolla. Jumalan sana vertaa meidän hengellistä elämäämme puutarhaan:
Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde, paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta, nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia. Laul.l.4:12-14.
Monien sisäinen puutarha kasvaa rikkaruohoja, nokkosia ja ohdakkeita. Se on tulosta herpaantumisesta, siitä että keskittyminen oikeisiin asioihin on hukassa. Ei mikään ihme nykyaikana, jolloin media tarjoaa niin puoleensavetävää seurattavaa, viihdettä, elokuvia, musiikkiohjelmia, dokumentteja ja urheilua. Seurakunnat eivät oikein pärjää tässä kilpailussa. Yhä useampi pastori saarnaa tyhjille penkeille. Yleisökato ei aina riipu puhujasta, vaan hyvätkin puheet voivat mennä hukkaan. Joskus työtä voisi suunnata enemmän median hyödyntämiseen.
Uuden liiton seurakunnan tulisi tunnustaa ”Jeesus on Herra” ja seurata johtajaa. Meidän tulisi keskittyä kuuntelemaan häntä, jotta emme herpaannu, kun maailman äänitorvet pauhaavat. Jumalan sanan tulisi aina olla käsikirjana, kun kaipaamme neuvoja. Pyhän Hengen tulisi saada olla elämämme navigaattori. Johtajamme kehottaa:
Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän. Luuk.21:19.
