Viime aikoina olen muistellut lukioaikaani ja sitä, että loukkaannuin erääseen opettajaani ja aloin kiusata häntä. En tehnyt mitään hänen antamiaan läksyjä. Otin suosiolla hänen aineistaan viitosen. Osoitin usein mieltäni häntä vastaan ja käyttäydyin huonosti häntä kohtaan. En vain jaksanut antaa hänelle anteeksi sitä, että hän oli nöyryyttänyt minua eräästä mitättömästä syystä. Kului noin kymmenen vuotta siihen, että tulin uskoon. Siinä prosessissa vasta tein parannusta ja vapauduin katkeruudesta häntä kohtaan.
Kun lukioni on jo kohta muisto 50 vuoden takaa, on edelleen ihmisiä, jotka leimaavat minut kiusaajaksi. Jopa uskovaiset ihmiset haluavat muistaa minusta tällaisen huonon puolen. Tässä kivisateessa olen alkanut tajuta, miten tärkeää on saada anteeksi ja antaa anteeksi. Anteeksiannon tulee toimia molempiin suuntiin. Jos meitä aina vaan armotta syytetään ja tuomitaan lain mukaan, olemme hukassa. Se hyöty ihmisten syytöksistä on, että Kristuksen uhrikuolema nousee silloin silmissämme aivan uuteen arvoon.
Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan… 2.Kor.5:19. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. 1.Piet.3:18.
Niinpä voin rohkaista sinua ja vakuuttaa sinulle, että Jumalan armo on varattuna sinullekin ja syntien sovitus Kristuksessa on totta sinun kohdallasi yhtä hyvin kuin kenen tahansa kohdalla. Sinä saat turvata Jumalan armoon ja hyvyyteen, kun hän lähetti Poikansa kuolemaan meidän puolestamme ja lunastamaan meidät synneistämme. Näin sinut on nimeltä kutsuttu ja henkilökohtaisesti valittu pelastukseen.
Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tit.3:4-5.
