Jäähyväiset

Siksi minä tänä päivänä vakuutan teille, että jos joku teistä joutuu kadotukseen, syy ei ole minun: minä olen avoimesti julistanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu. Ap.t.20:26-27.

Niin, katson parhaani mukaan pyrkineeni samaan kuin Paavali, vaikka en ole apostoli enkä edes evankelista. Olen yrittänyt omien nettijulkaisujeni kautta puhua yhtäpitävästi Raamatun kanssa. Olen pyrkinyt julistamaan "kaikki uuden elämän sanat", vaikka sen tekee täydellisesti vain Jeesus itse eli Kristuksen ruumis, se on seurakunta maan päällä, kun Pyhä Henki sitä auttaa.

Olen pyrkinyt jakamaan rohkaisua, tuomaan esiin uuden elämän toivoa maustettuna profeetallisella sanalla. Olen tehnyt tätä ilman rahallisia pyyteitä.

Hopeaa tai kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut. Te tiedätte itse, että minä näillä käsilläni olen hankkinut itselleni ja tovereilleni sen, mitä olemme tarvinneet. Ap.t.20:33-34.

Aloitin omien nettisivujen julkaisemisen vuonna 2002. Alusta lähtien olen julkaissut pelkästään kristillistä sisältöä. Sivustoja on ollut useita, mutta brändin nimi, joka on yhdistänyt eri julkaisuja, on ollut alusta asti "Uskon kilpi". Kymmenkunta vuotta julkaisin pääasiassa ulkomaisten pastorien saarnoja, joita käänsin suomeksi. Voit lukea niitä täältä: Sana puhuttelee. Jouluisin yleensä lähetin näille pastoreille pienen summan rahaa symboliseksi palkkioksi sanan opetuksesta. Nämä palkkiot, kuten muutkin kulut, olen maksanut aina kymmenysvaroistani. Jumala on siunannut talouttani ja olen voinut antaa satunnaisia lahjoituksia eri tahoille evankeliumin työn tukemiseksi. Sitten vuonna 2013 aloin itse kirjoittaa omaa blogia. Kun sairastuin vuonna 2015, työ keskeytyi joksikin aikaa, mutta jatkoin sitä julkaisemalla postauksiani uudestaan. Näin alkoi tämä eSiru-sarja, joka on jatkunut pieniä taukoja lukuunottamatta nyt seitsemisen vuotta. Postauksia on kertynyt tähän blogiin yhteensä 1012 kappaletta.

Olen kiitollinen Jumalalle tästä avatusta ovesta, Hengen inspiraatiosta, jota olen kokenut, sekä lukijoista, joita olen saanut runsaasti, vaikka en ole tehnyt tätä työtä minkään kirkkokunnan laskuun. Olen tyytyväinen siihen, että Teidän luonanne en ollut kenellekään rasituksena. 2.Kor.11:9. Lopullisen sadon suuruuden määrää tietysti Jumalan siunaus. Toivon saavani kuulla Herran sanat: Hän teki minkä voi. Mark.14:8. Kiitän kaikkia lukijoita kiinnostuksesta ja erityisesti jokaista, joka on rukoillut puolestani.

Tämän blogin jatkosta en voi luvata mitään varmaa. Kesätaukoa pidän nyt vähintään. Ehkä syksyllä kertaan taas postauksiani On kirjoitettu -sarjassa Raamattu kansalle -käännöksen pohjalta. Terveyteni on huono, kotiinkutsu voi tulla milloin tahansa. Lopuksi:

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 2.Piet.3:18.

Copyright © 2022 Simo Papunen

Turvassa kalliolla

Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle. Ps.27:5.

Kallio vertauskuvana hyvästä turvapaikasta on tyypillistä psalmeissa, joissa heijastuvat Daavidin kokemukset, kun hän pakeni Saulia. Daavid oli konkreettisesti kokenut, miten oli mahdollista päästä turvaan kallioille. Hän kiipesi jyrkkiä rinteitä ylös, yöpyi luolissa, vaihtoi usein paikkaa, kartoitti ympäristöään, tähysti maisemia ympärillään, etsi vesilähteitä, söi nälkäänsä hunajaa, löysi ehkä linnunmunia, kenties saalisti itselleen riistaa ja paistoi sitä nuotiolla. Kaikkia yksityiskohtia ei kerrota Raamatussa, mutta kaikissa olosuhteissa Daavid pärjäsi, sillä hän oli neuvokas ja Jumala auttoi häntä. Nykyajan dokumentit eränkävijän taidoista, kun vapaaehtoisia jätetään autiomaahan selviytymään omin avuin, kuvittavat meille jossain määrin näitä haasteita. Mutta joskus Daavid joutui kohtaamaan ylivoimaisen haasteen ja huutamaan Herran puoleen. Siihen huutoon hän sai myös vastauksen:

Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Ps.61:3.

Ymmärrämme, että Jeesus on meille pelastuksen kallio. Ymmärrämme senkin, että hän on kallio, jolle emme voisi omin avuin nousta. Hän nostaa meidät pelastuksemme kalliolle. Hän tekee ihmeen ja antaa voiman syntyä Jumalan lapseksi. Usko, jonka saamme, on Jumalan teko.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Uskon tie voi olla yksinäinen. Se voi olla selviytymistä erämaassa. Se voi olla vetäytymistä luolaan ja piiloutumista viholliselta. Kaiken keskellä opimme, että Jumala on kallio.

Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Ps.62:3.

Uskomme lujittuu, turvallisuuden tunne valtaa meidät. Alamme entistä lujemmin luottaa Herran huolenpitoon. Uskallamme ehkä jopa laskeutua vuorilta alas ja tulla takaisin ihmisten ilmoille. Meille voi silloin käydä, kuten Jeesukselle, että alamme harmitella ihmisten epäuskoa.

Silloin Jeesus sanoi: "Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä?" Luuk.9:41.

Pakomatka erämaassa kasvatti meissä uskoa ja palattuamme huomaamme eron. Yksinäinen taival vahvisti meitä. Vainottuna olemisen kokemus lujitti meidän uskoamme. Risti antoi meille uutta sisäistä voimaa. Kaiken kaikkiaan kasvoimme uskossa koettelemustemme tiellä. Nyt olemme vahvempia, pärjäämme paremmin, nyt emme horju pienissä tuulenpuuskissa. Nyt voimme jo tukea toisiakin.

Herra Jeesus siunatkoon sinun kasvun polkusi, sinun erämaataipaleesi ja sinun paluusi ihmisten ilmoille!

Kultakin koetellaan

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Eri metalleilla on eri sulamispisteet, joten samasta metalliseoksesta voidaan erotella eri alkuaineet käyttämällä sopivaa lämpötilaa. Kulta sulaa noin 1063 celsiusasteessa. Ensin sulavat tina, lyijy ja sinkki. Hopeakin sulaa ennen kultaa.

Elämä on Jumalan sulatto, jossa meidän uskomme joutuu koetukselle. Jumala etsii meistä kultaa, mutta israelilaisista sanotaan: Ihminen, minun silmissäni israelilaisista on tullut pelkkää kuonaa. Sitä he kaikki ovat, kuparia, tinaa, rautaa ja lyijyä, hopean kuonaa sulatusuunissa. Hes.22:18.

Jumala käyttää erilaisia koettelemuksia välineenä, jolla hän saa jalostettua meitä. Aina kun selviydymme jostakin koetuksesta - sairaudesta, avioliiton kariutumisesta, taloudellisesta ahdingosta, mielenterveysongelmista - me puhdistumme kuonasta. Jos jaksamme luottaa Jumalaan kaiken jälkeen, olemme entistä vahvempia. Joskus meistä tuntuu, että sisältämme on valunut pois kaikki jalous ja olemme pettäneet omatkin odotuksemme ja tunnemme itsemme arvottomiksi. Se mikä meissä oli parasta on osoittautunut tyhjän arvoiseksi. Olemme tehneet konkurssin, avioliittomme on hajonnut, lapset ovat huonoilla teillä, terveyskin on romahtanut. Ihmettelemme, mitä Jumala tahtoo.

Hän tahtoo saada meistä esiin kultaa. Hän tietää, että meissä on jotakin peräti arvokasta, jotakin erittäin kestävää, jotakin mikä ei ruostu pilalle, joka ei koskaan menetä arvoaan. Sen hän haluaa meistä esiin.

Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi... Ilm.3:18.

Kun säilytämme uskon elämämme koettelemuksissa, se on jo saavutus sinänsä. Koettelemuksissa kestänyt usko on sisäinen kultavarantomme. Olemme käyneet läpi vaikeuksia, jotka ovat osittain omaa syytä, mutta myös vastoinkäymisiä, jotka ovat olleet ristin kantamista - syyttömästi kärsittyjä asioita. Joku muu on siirtänyt meille vastuuta omista töppäyksistään tai tehnyt vääryyttä tahallaan. Olemme saattaneet joutua kestämään huonoa kohtelua jopa seurakunnan keskellä.

Jumalaa kiittäen ja hänen armoonsa turvaten voimme mennä näistä läpi - katkeroitumatta. Voimme käyttää saamaamme uskon rikkautta toistenkin hyväksi ja jakaa omastamme.

Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. 2.Kor.1:4.

Uskon luottamus

Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin. 1.Moos.24:1.

Abraham oli kokenut runsaasti siunauksia ja saanut rukousvastauksia. Hän oli saanut pojan, jolle antoi nimeksi Iisak. Hän oli suuri Jumalan ihme ja Abraham oli saanut pitää hänet poikanaan senkin jälkeen, kun Jumala oli pyytänyt uhraamaan Iisakin Morian vuorella (1.Moos.22:2). Morian vuori on muuten sama kukkula, jolla sijaitsi myöhemmin Jerusalemin temppeli.

Nämä ihmeet ja erilaiset käänteet, joiden kautta Abraham sai kokea Jumalan käden johdattavan häntä, olivat kasvattaneet Abrahamissa luottamusta Jumalaan. Hänen uskonsa oli kaikissa elämän koettelemuksissa kasvanut niin vahvaksi, että hän ei epäillyt etsiä Herran kasvoja ja rukoilla uskon rukouksia ja olla varma, että Jumala vastaa.

Abrahamilla oli vanhuudessaan vielä yksi toive, jota hän elätteli mielessään ja johon hän etsi Jumalan neuvoa. Se toive koski Iisakin puolisoa. Rukouksessa viipyessään hänessä kypsyi ajatus, jonka hän lopulta päätti toteuttaa. Hän kutsui palvelijansa Elieserin luokseen ja pyysi tätä lähtemään Mesopotamiaan Abrahamin sukulaisten luo ja tuomaan sieltä Iisakille vaimon. Hänen uskonsa ilmenee hyvin hänen tavastaan, millä hän neuvoo Elieseriä:

Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni. 1.Moos.24:7.

Uskoa kannattaa vaalia, sitä kannattaa harjoittaa, sillä se vahvistuu ja kasvaa, jos sitä osaa hoitaa. Usko voi hyvin läheisessä jumalayhteydessä, aktiivisessa Herran seuraamisessa, jolle on luonteenomaista jatkuva rukous. Vastaavasti se kuihtuu, jos sille ei anna Jumalan sanan valoa ja kastele sitä rukouksen kyynelillä. Se voi huonosti, jos ihminen syystä tai toisesta etääntyy Jumalasta. Kompasteleva vaellus saa uskonkin hoipertelemaan.

Abraham ja muutkin Raamatun henkilöt näyttävät meille esimerkkiä, miten uskoa voi vaalia. Abrahamista Paavali sanoo, että hän oli uskon isä:

Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia. Room.4:11.

Onneksi meillä ei ole olemassa mitään estettä uskon harjoittamiselle. Sinunkin uskosi - niin kuin minunkin uskoni - voi kasvaa ja vahvistua niin että voimme täydessä uskon luottamuksessa viedä asioitamme Herran eteen. Voimme aina ottaa mallia Abrahamista:

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room.4:20-21.

Tuhlaajapoika veljensä hampaissa

Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Luuk.15:20.

Huomaamme tässä tuhlaajapojan kotiinpaluussa sen hämmästyttävän tosiseikan, että isänsä ei sanonut moitteen sanaa. Hän ei edes vihjannut mitään siihen suuntaan, että poika olisi elänyt tyhmästi tai että hän oli itse ajanut itsensä huonoon jamaan tai saattanut elämänsä hunningolle. Hän ilmaisi vain iloa ja rakkautta.

Helluntailaisena sain opetella kertomaan uskoontulostani tietyllä kaavalla. Siihen kuului entisen elämän kauhistelu, jopa piti vähän suurennella ja samalla paisutella taakse jäänyttä syntistä elämääni. Tässä narratiivissa rakennettiin siis mahdollisimman tummaa taustaa ja hehkutettiin suurta iloa, joka seurasi kääntymisestä. Sitten tämä suuri ilo piti esittää niin loputtomana, että koko elämä oli nyt pelkkää juhlaa ja ruusuilla tanssimista.

Kyllähän se tavallaan tottakin oli, mutta en koskaan oikein jaksanut muistella entistä elämääni ja käännellä puukkoa haavassa, joka oli yhä kipeä. Veljet (ja sisaret) seurakunnassa pitivät huolen, että se entinen elämä ei jäänyt unholaan, vaan sitä piti jatkuvasti nostaa esiin, jotta jotenkin kesken jäänyt parannus olisi pakko viedä loppuun ja jotta olisin saanut aiheen julkisesti nöyrtyä. Olin kai jotenkin liian yksityisesti tehnyt parannusta. Vasta jälkeenpäin olen tullut oivaltamaan, että sehän oli tyypillinen vanhemman veljen reaktio. Jokin kateuden tapainen lietsoi ajatusta, että eihän tässä nyt mitään juhlia kannata pitää ennen kuin tuhlaajapojan historia on pöyhitty perin pohjin ja tehty selväksi, miten tyhmästi hän on elänyt ja miten hän ei ansaitse kerta kaikkiaan yhtään mitään palkintoa, vaan pikemmin raippoja, sanktioita, sakkoja, arestia ja häpeän - loputtoman tahran maineeseensa. Niinpä seurakunnan johtajat päättivät olla kastamatta minua. Jumala teki vastavedon: hän kastoi minut Pyhällä Hengellä!

Se oli kaikki linjassa tuhlaajapojan tarinan kanssa. Isä otti syliinsä kaikella rakkaudella, veli esitti vastalauseensa ja valituksensa. Minun tapauksessani vasta pitkin hampain annettiin seurakunnan jäsenyys. Tapaukseni jäi kuitenkin kaivelemaan ylipappeja ja olin koko yhdeksän vuotta, mitä helluntailaisuuteni kesti, eräänlaisessa karanteenissa. Tuhlaajapojan veljen asennetta taitaa olla mahdoton muuksi muuttaa.

Jos sinä olet joutunut kärsimään mitään vastaavaa, haluan kohdistaa huomiosi isän reaktioon - ei tosiaankaan mitään moitetta, ei syyttämistä, ei vanhojen muistelua. Vain iloa ja hellyyttä, juhlaa vasikanpaistein, lauluin ja soitoin. Puhtaat vaatteet päälle ja sormukset sormeen. Sitä on evankeliumi. Ei siinä ole epäröintiä, ei siinä ole varaumia, ei siinä kysellä onko usko aitoa. Armo on isän puolelta aitoa ja tulee täydestä sydämestä. Ja ilo pulppuaa.

Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen. Luuk.15:10.

Luonteiden moninaisuus

Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan. Ps.37:11.

Jeesus siteerasi tätä psalmia, kun hän totesi: Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Matt.5.5 KR38. Englannin kielessä käytetään tässä yleisesti sanaa 'meek', joka tarkoittaa: nöyrä, alistuva, lauhkea, lempeä, hiljainen. KR92 käyttää sanaa 'kärsivällinen', joka tarkoittanee lähinnä samaa kuin 'pidättyvä'.

Raamattu siis kuvaa tässä ihmisluonnetta, jonka kaikki tunnemme. Jos emme satu tykkäämään tämän tyypin henkilöstä, voimme sanoa häntä hiirulaiseksi tai nynnyksi, nössöksi tai nahjukseksi. Jeesus kuitenkin antoi kehut ja verratessaan uskovia lampaisiin, hän oikeastaan luonnehti seuraajiaan juuri tämän tyypin ihmisiksi.

Pietari oli kuitenkin Mestarille hyvin rakas ihmistyyppi ja kuten tiedämme, Pietari oli impulsiivinen, helposti innostuva toiminnan mies. Hän ei ollut erityisemmin sisäänpäin kääntynyt, kuten monet lammasluonteet, vaan ulospäin suuntautunut, sosiaalinen ja äänekäs kaveri. Pietarin luonne oli tyypillisempi miehille, kun taas Raamatun naiset olivat hiljaisempia luonteita. Varmasti ero johtui osittain kulttuurista.

Millainen luonne sinulla on? Luonteet ovat erilaisia, eivät eriarvoisia. Olet Jumalalle arvokas ja rakas, vaikka olisit nössö - hiljainen ja lauhkea. Olet arvokas, jos olet räiskyvä ja riuskaotteinen meluaja. Mutta Kristuksen sinulle antama kutsu noudattaa todennäköisesti luonnettasi. Kuten Raamattu toteaa, hiljaiset sisäänpäin kääntyneet luonteet sopivat hyvin esimerkiksi maanviljelyyn. Kyntäminen, kylväminen ja puiminen ovat puuhia, johon ei tarvita suuria puhujanlahjoja. Muistan hyvin omasta lapsuudestani, kuinka me vuosisatoja pitkän talonpoikaisen historian kautta päädyimme tekemään töitä vaiti ja vähin puhein niin kuin se kaikki kokemus olisi kertynyt luihin ja ytimiin monien sukupolvien perimänä. Sana tai kaksi päivässä riitti hyvin...

Sitten koulusivistys ja tiedotusvälineet sotkivat pelinappuloita niin että minustakin alkoi kuoriutua esiin sanankäyttäjä. Mutta kuten huomaat, käytän suhteellisen lyhyttä muotoa - en käsitä, miten joku jaksaa saarnata tunninkin yhteen menoon! Yhteiskunnassa on meneillään murros, kun maanviljelyskulttuuri väistyy ja tilalle tulee kaupunkilainen ihmistyyppi, joka on ainakin sosiaalisempi. Tähän kehitykseen on tuonut oman lisänsä tiedotusvälineiden esiinmarssi ja sosiaalinen media. Hiljaisen ja rauhaa rakastavan ihmisen tilalla on nyt räyhäävä mielenosoittaja, joka kuuluttaa omaa uhkavaatimustaan häpeilemättä kaikille.

Meidän Jeesuksen seuraajien tulisi osata kehittää ja säilyttää uskonelämään sopiva luonne. Ei tarvitse typistää mitään erilaisuutta, ainoastaan torjua kaikenlainen räyhähenki. Voimme säilyttää keskinäisen sovun, hyväksyä toinen toisemme erilaisuuden, kunnioittaa kaikkia ja ylläpitää rauhaa:

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Kol.3:15.

Silmälääkärin luona

"Mitä haluat minun tekevän sinulle?" Mies vastasi: "Herra, anna minulle näköni." Luuk.18:41.

Tämä tapaus, jossa Jeesus parantaa sokean miehen ja antaa hänelle näön, on tuttu kaikille, mutta se koskettaa meitä jokaista hyvinkin läheltä, jos vain ymmärrämme, kuinka hengellisesti sokeita saatamme olla. Pysähdyin miettimään tätä tuon jakeen kohdalla ja tulin tulokseen, että tarvitsen taivaallisen optikon palveluksia - ja kipeästi.

Hengellisesti nimittäin olemme luonnollisina ihmisinä umpisokeita, kunnes Jumalan sana alkaa tuoda valoa elämäämme. Uskoon tullut ja uudestisyntynyt ihminen on sitten jo saanut silmänsä auki, mutta näkökyky voi silti pitkään olla vajavainen. Ajattelepa vaikka omaa näköäsi ja kykyä kertoa näkemäsi perusteella jotakin sellaista, mitä kutsutaan profeetalliseksi totuudeksi tai ilmestystiedoksi. Useimmat uskovatkaan eivät näe pintaa syvemmälle. Joillakin on ns. ihmistuntemusta, mutta se lienee vielä luonnollista alkuperää. Sellaisen rinnalla on jo yliluonnollista, jos kykenee tuomaan esiin Pyhän Hengen avulla aidon profetian.

Niinpä meillä uskovilla olisi täysi syy mennä rukousalttarille ja pyytää "Herra, anna minulle näköni!" Paavali näki tämän tärkeäksi koko seurakunnan hengellisen kasvun kannalta:

Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa. 1.Kor.14:1.

Profetoimisessahan on kysymys siitä, mitä näemme ja kuinka prosessoimme niitä mielikuvia, jotka Henki nostaa esiin. Tarvitsemme siis tarkan näkökyvyn lisäksi tietynlaista lahjakkuutta tulkita näkemäämme oikein eli tuoda esiin hyvää arvostelukykyä, henkien erottamista ja viisaita päätelmiä. Aivan kuin luonnollisessa näkemisessä on kyse aivojen tuottamasta kuvasta, kun silmät välittävät sille valoa, samoin hengellisessä näkökyvyssä on kysymys Hengen tuottamasta sisäisestä näkemyksestä, kun Jumalan sana välittää Jumalan sanan valoa.

On siis tärkeää tiedostaa, että olen sokea tai ainakin huononäköinen ja siksi voin nöyrästi pyytää Herralta näkemisen lahjaa. Jeesus teki näkevistä sokeita ja sokeista näkeviä. Kyse ei ole vain aisteista, vaan hengellisestä havainnoinnista ja synnin voittamisesta. Jeesus joutui toteamaan fariseuksista:

Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä. Joh.9:41.

Rohkaisen siis sinua menemään taivaalliselle optikolle ja silmälääkärille - se kannattaa. Vaikka olisit uskossa kasvanut, hengellisesti aikuinen, ei haittaa vaikka tarkistaisit näkösi. Aina on varaa nähdä tarkemmin, erottaa selvemmin ja kokea sama, minkä kokee, kun laittaa ensi kertaa uudet lasit päähänsä: Oho, kylläpä maailma kirkastui!