Jumalan lähettämä

Saatuamme syntyä tähän Jumalan luomaan suurenmoiseen maailmaan, joudumme kaiken Jumalan hyvyyden keskellä kohtaamaan pahan voimat. Voimme hetkellisesti kokea elävämme paratiisissa, jossa purot solisevat, linnut laulavat, kesätuuli hyväilee poskea, kukat tuoksuvat. Mielemme on hyvä, tasapainoinen ja rauhallinen. Ilo sävyttää meidän arkisia askareitamme. Mutta sitten paratiisiin ilmestyy käärme, Kain tappaa veljensä, Joosef saa Potifarin vaimon syytökset niskaansa, Haman juonittelee Jumalan kansan tuhoksi, Hanunin hovissa kehitellään sotaa – pahuuden voimat ilmestyvät kiusaamaan meitä eri tavoin. Paratiisimme joutuu ukkosmyrskyn kouriin ja puita kaatuu, tulva nousee. Mitä se meidän kohdallamme onkaan? Naapuri, sukulainen, kiusaaja koulussa, ilkeä työtoveri? Vai onko se houkutus pelata, shoppailla yli varojensa vai käykö vihollinen kimppuumme seksin, rahan tai vallanhalun kautta?

Usein vihollinen tulee elämäämme niin hienovaraisesti, että emme edes huomaa. Se tekeytyy valkeuden enkeliksi ja kuiskaa meille ajatuksia, jotka kääntävät huomiomme poispäin Jumalasta. Sielunvihollinen kehittelee ajatuksia, jotka tekevät tyhjäksi Jumalan sanan.

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Room.8:37.

Meillä on voiton avaimet, jos emme anna niitä pois. Voiton takeena on elävä usko Kristukseen, Pelastajaamme. Voiton takeena on hänen läsnäolonsa meidän elämässämme Pyhän Hengen kautta. Hänen sanansa on meidän suussamme kuin terävä miekka.

Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Room.5:5.

Jos sielunvihollinen meitä häiritsee, jos hän lähettää meidän elämäämme vastuksia, houkutuksia ja eksytystä, jos hän lähettää meidän tiellemme epäuskon ihmisiä, niin Jumala voi lähettää tiellemme siunauksia, hän voi antaa totuuden valoa, ilon öljyä, lohdutuksen voimaa. Hän voi lähettää elämäämme ihmisiä, jotka rakentavat meidän uskoamme ja ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Sielunvihollinen ei pääse niskan päälle, kun meillä on Jumalan apu – Pyhän Hengen tuore voitelu. Jumala voi myös lähettää luoksemme palvelijoitaan: Tuli mies, Jumalan lähettämä… Joh.1:6.

Niinpä rohkaisen sinua, jos sinua on kohdannut tänään jokin takaisku, jos olet maahan lyöty, jos ilosi on varastettu. Et sinä ole hävinnyt peliäsi, vaan olet voittajan puolella. Ei mikään valhe kestä Jumalan kasvojen edessä ja sinun puhtautesi tulee vielä esiin ja kaikkien tietoon. Jumala lupaa, että paha ei voita:

Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Jes.65:18.

Suuri voitto

Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Fil.4:12-13.

Paavali sanoi myös olen oppinut oloihini tyytymään (Fil.4:11 KR38). Hän antaa hyvän esimerkin meille uskoville. Meidänkin tulisi oppia olemaan tyytyväisiä ja elämään kiitollisin mielin, vaikka elämässä aina on myös valittamisen aihetta. Jokaisella on elämässä vaikeuksia, joista voi oikeutetusti valittaa. Mutta jatkuva valitus ja tyytymättömyys voi johtaa siihen, että ”tyytymättömyyden henki” alkaa asua meissä ja kulkee mukanamme kaikkialle.

Monet pyytävät Jumalalta suuria lahjoja, kuten terveyttä, toimeentuloa, puolisoa, lapsia ja lapsenlapsia. Ei ole väärin kääntyä Jumalan puoleen ja tuoda hänelle toiveensa ja unelmansa. Mutta kun olen vuosia jo käsitellyt ihmisten rukousaiheita, on erittäin harvinaista, että kukaan kiittää niistä asioista, joita on saanut. Kun huomaan, että pyynnön esittäjä on naimisissa ja hänellä on perhe ja hän käy vielä töissäkin, aloitan rukoukseni usein kiitoksella ja kiitän näistä suurista lahjoista, joita tuon rukouspyynnön lähettäjä on saanut. Sitten vasta käyn puhumaan Jumalalle siitä varsinaisesta pyynnöstä, joka hänellä on.

Rukoilen mielelläni, että Jumala johdattaa puolison sitä pyytävälle. Mutta on varsin tavallista, että naimisissa olevat valittavat siitä, millainen puoliso heillä on. Tarvittaisiin suuria muutoksia, elämäntavan muuttumista, raitistumista jne. Esirukoilijan tehtäväksi tulee rukoilla seuraavaksi, että ero järjestyy parhain päin ja lasten huoltajuus menee oikealle henkilölle. Sitten taas itketään aikuistuvia lapsia, jotka kännäävät ja elävät maailmassa. Koskaan näissä tapahtumaketjuissa ei tunnu löytyvän aikaa ja huomiota asioille, jotka ovat hyvin. Kiitokselle ja tyytyväisyydelle jää kovin pieni siivu elämästä. Jumalakin on jonkinlainen nimetön ammattimies, joka käy talossa korjaamassa rikki menneitä paikkoja – huoltoyhtiön edustajana…

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua kiittämään Jumalaa. Olet varmuudella saanut Jumalalta hyviä lahjoja. Kiitä niistä ja nauti elämästäsi tänään. Heitä pois mielestäsi kaikki tyytymättömyyden henki ja ota vastaan hyvä mieli ja ilo siitä, mitä sinulla on. Katso elämääsi uusin silmin ja näe, kuinka Jumalan huolenpito ympäröi sinua. Hän on jakanut sinulle runsaasti lahjojaan. Hän on valmiina antamaan niitä lisää ja sinä voit varmistaa, että saat Jumalan lahjoja huomennakin, kun kiität häntä ja elät tyytyväisin mielin. Tiedä siis: sinun on määrä kukoistaa sillä paikalla, jossa juuri nyt olet. Vaivaisen vuosikymmenen kuluttua tämä päivä saa sinulta kehut: ”ne vanhat hyvät ajat!” – Ja mikä lahja onkaan pelastus ja mahdollisuus elää elävässä uskossa Jeesukseen – hengellinen elämä kaikkine rikkauksineen – ja lupaus tulevasta elämästä!

Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. 1.Tim.6:6 KR38.

Se on sinun valintasi

Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. 5.Moos.30:19.

Tämä sanan kohta todistaa meille eräästä elämän tärkeästä näkökohdasta: se on sinun valintasi. Sinun omat päätöksesi vaikuttavat sinun elämäsi kulkuun. Ei kukaan pakota sinua elämään kurjaa elämää. Jumalan ihmiselle ei ole ”huonoa tuuria”. Elämän onnettomuudet voivat tulla kutsumatta, mutta sikäli kuin olemme valinneet uskon tien ja rakentaneet elämäämme Kristus-kalliolle, emme joudu perikatoon minkään onnettomuuden tähden. Jumala on varannut meille voiman kestää.

Haluan siis rohkaista sinua tänään varaamaan aikaa rukoukseen. Kannattaa uhrata aikaa siihen, että hiljentyy Herran edessä ja vie sydämensä taakat Jumalalle. Rukousalttarilla on se paikka, jossa ihminen voi tankata sisäänsä hengen voimaa. Haluan myös rohkaista sinua ottamaan tänäänkin Raamatun käteesi ja lukemaan siitä luvun tai pari. Ei mikään niin valaise sydämemme pimeyttä ja huojenna murheitamme kuin Jumalan elävä ja pysyvä sana. Jumalan sana on myös leipää, joka ravitsee. Se on totuuden valoa ja ruokaa. Jumala puhuu meille hiljaisuudessa, kun olemme kahden kesken hänen kanssaan ja kuuntelemme, mitä sanottavaa hänellä on.

Jumala on kaikkien hyvien lahjojen antaja. Häneltä saamme kaiken ulkonaisen: toimeentulon, elatuksen ja vaatteet, puolison ja lapset, mahdollisuuden työn tekemiseen ja lepäämiseen. Siksi haluan rohkaista sinua tänään antamaan Jumalalle vastalahjaa. Jumala haluaa olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Hän siunaa jokaista, joka antaa hänelle vastalahjaksi aikaansa ja varojansa, lahjojansa ja voimiansa. Antakaamme siis hänelle vähästämme (tai paljostamme) ja hän siunaa iloista antajaa. Antakaamme hänelle aikaamme (joutilaisuudestamme tai kiireestämme) ja hän siunaa meitä ”rikkautensa mukaisesti”. Olkaamme Herran palvelijoita ja etsikäämme tapoja palvella toisia. On aina oikeanlaista jumalanpalvelusta, jos asetamme itsemme toisten palvelijoiksi.

Samalla tavalla kuin voin itse päättää, annanko omastani, voin myös itse päättää, uskonko vai elänkö epäuskossa. Voi, kuinka hienoa, että en ole sokeiden kohtalon voimien armoilla, vaan voin itse päättää! Kiitos Herralle, voin olla kiitollisin sydämin siunauksen tien kulkija.

Loppujen lopuksi siinä on kysymys omasta valinnasta, omista päätöksistä. Joskus voimme kokea, että en pysty, ei ole aikaa, ei ole rahaa, ei ole ystävien tukea, ei ole voimia, ei ole juuri sitä, mitä tarvitsisin. Mutta totuus tekee vapaaksi, Jumalan Poika tekee vapaaksi, hänen nimensäkin on vapauttaja (Vapahtaja). Rimpuilkaamme siis siihen vapauteen, joka on meille luvattu. Ottakaamme haltuumme se elämän pelikenttä, se ”Luvattu maa”, jonka Jumalan sana meille lupaa.
Pyrkikäämme vapauteen ja uskon rikkauksien omistamiseen kaikesta sydämestämme ja Jumala antaa niitä meille. Jumalan loputtomat voimavarat on luvattu meille. Uskon ihmiselle on mahdollista mikä vaan.

Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa… Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Fil.4:13,19.

Teoissa usko tulee todeksi

Joitakin aikoja sitten olin vielä työtön.Työttömille aina korostettiin, että ei kukaan tule kotoa hakemaan. Pitää olla itse aktiivinen työnhakija. Samoin on monen muun asian kanssa. Jos haluat puolison, ei kukaan tule kotoa hakemaan. Jos haluat itsellesi sydänystävän, ehdokas harvemmin ilmestyy ovellesi kysymään ”oltaisko ystäviä?”

Niin on uskonelämässäkin. Jos haluat löytää oman palvelutehtäväsi, armoituksesi ja kutsumuksesi, ei auta odottaa, että enkeli saapuu ilmoittamaan siitä sinulle. Jos haluat jotakin, sinun tulisi olla aktiivinen. Rukouskin on jo aktiivinen teko. Jumalan kasvojen etsiminen vaatii omaa aloitetta. Jumalan sanakaan ei uskossa sulaudu meihin, jos emme avaa Raamattuamme. Jos haluamme kasvaa uskossa, meidän tulisi toimia jotenkin. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. Jaak.2:26.

Rohkaisen siis sinua toimimaan, lähtemään liikkeelle. Tuo uskosi ulos kuorestaan ja tuo se näkyville. Anna sen olla tekoja. Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Jaak.2:21-22.

Minkälaista tekoa sinun uskosi todeksi tuleminen odottaa tänään? Minkälaista liikahdusta Jumala odottaa sinulta voidakseen tehdä sinun hyväksesi ihmeen? Hyvä lopputulos on usein yhteistyötä Jumalan kanssa. Pelkkä oma toiminta ja itseensä luottaminen voi olla epäuskoa Jumalaa kohtaan, pelkkä usko ilman tekoja taas haihattelua. Kannustan siis sinua tänään sanomalla, että on mahdollista löytää tasapaino ja edetä uskon tekoihin. Ehkä sinun pitää tänään hautoa jotakin ideaa mielessäsi? Ehkä sinun pitää vain nostaa kätesi kiitokseen ja saat nousta hengen siiville? Ehkä sinun pitää olla linnunpoika, joka avaa suunsa ja ilmaisee nälkänsä?

Ehkä tänään on se päivä, kun uskallat nojata täysillä Hyvän Paimenen syliin?

Uskon oppilaiksi

Muistan elämäni varrelta parikin uskovaa, jotka sanoivat tähän tapaan: ”En lue romaaneja, luen vain sellaista, mikä on totta”. Fakta ja fiktio siis vastakkain? Tuskin voimme näin mustavalkoista jakoa tehdä. Fiktiivinen kerronta voi olla realistista ja keksittyjen asioiden pohjalta voidaan kertoa, mitä todellisuudessa tapahtuu. Saatamme jopa ymmärtää todellisuutta paremmin fiktion kuin faktojen kautta. Oikeastaan Jeesuksen vertaukset Raamatussa ovat fiktiota. Ne eivät olleet historiallisia dokumentteja, vaan ne toivat mielikuvituksen keinoin esiin todellisia asioita ja vielä enemmän – totuuden niistä asioista. Myös esimerkiksi Laulujen laulu on sepitetty runoelma, mutta se luotaa ihmiseloa monessa mielessä syvemmältä kuin dokumentaariset historian kuvaukset. Raamattu on myös unien ja profeetallisen sanan kirja. Joskus sen sanoma on hyvin mystistä – merkitys ei aukea arkijärjellä.

Toisaalta meillä on taipumus teoretisoida asioita niin, että jokin elämän arkeen tarkoitettu neuvo, ohje tai periaate saa teoreettisen merkityksen ja nostetaan opillisena muistoesineenä hyllyn päälle. Ihmiskunta on vuosituhansien saatossa kehittänyt teoreettisia oppirakennelmia, joilla on oma merkityksensä, jos niitä ei irroteta elävästä elämästä. Mutta valitettavasti uskosta on tullut älyllisen pohdiskelun aihe ja siinä, missä meidän olisi pitänyt etsiä uskosta ”Kristuksen tuntemisen aarteita”, niistä onkin tullut ”hyvän ja pahan tiedon puun” hedelmiä. Näin jokin yksinkertainen sana, jolle piti vain olla kuuliainen ja jota piti arjessa noudattaa, nouseekin teologisen paneelikeskustelun kiistakapulaksi. Oletko sinä huomannut, kuinka osaamme ovelasti vieraantua todellisuudesta tällä tavoin?

Terve usko ei ensimmäiseksi kysy, onko tämä nyt oikeata – oikein ajateltua? Sitten jos ei heti tiedä, onko jokin opillisesti aitoa ja oikeata, menee kaksi viikkoa asian pohtimiseen ja se ei sittenkään avaudu. Kuka oikein keksi, että usko on älyllisen pohtimisen asia, teoreettinen kysymys? – Saatana sen keksi! Hänhän ehdotti Eevalle paratiisissa, että asiaa mietittäisiin kovasti ja pohdittaisiin ”onko Jumala todellakin sanonut?” ja sitten pitkän pohdinnan jälkeen muodostettaisiin ns. ”oma mielipide”. Siitä lähti kaikki ”leviämään niin kuin jokisen eväät”…

Olen itse alkanut tietoisesti irrottautua tästä elämäntavasta ja siitä teoreettisesta suuntautumisesta, joka hallitsee länsimaista ihmistä. Olemme kaikki ”valistuksen ajan valopäitä” ja meidän tulisi oppia pois ”hyvän ja pahan tiedon” erittelemisestä ja ottaa aivan uusi asenne elämään. Meidän tulisi oppia katsomaan elämää uskon näkökulmasta.

Rohkaisen siis sinuakin aloittamaan tämän kasvun ”pois tiedosta” ja suuntautumaan tulevaisuuteen sillä mielellä, että meidän on määrä kasvaa ”kohti uskoa”. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1. Usko kuuntelee, mitä Jumala sanoo. Usko näkee näkymättömiä Jumalan mahdollisuuksia. Usko kurottuu kohti tulevaisuutta, jossa odottaa jokin sellainen, joka ei vielä näy. Usko ei etsi omaa mielipidettä, usko ottaa todesta Jumalan mielipiteen.
Usko kantaa, nostaa, rohkaisee, parantaa, pelastaa, vie uuteen elämään, sillä Jumala on perustanut Valtakuntansa uskon varaan. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Hepr.11:3. Uskon varassa eläminen on aivan muuta kuin opillinen hiustenhalkominen ja oman mielipiteen puskeminen totuudeksi. Nimittäin Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Gal.5:6. – Minäkin heikkouskoinen haluan sanoa (uskossa): ”Tervetuloa vaan, kaikki ystävät, uskon oppilaiksi!”

Hakeudu pois huonosta seurasta

Älkää eksykö! ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” 1.Kor.15:33.

Oletko koskaan miettinyt, miksi hengailet tiettyjen ihmisten seurassa, vaikka et pidä heistä? Sinusta tuntuu, että he ovat sinulle huonoa seuraa, mutta et vaan osaa vetäytyä heistä kauemmaksi. Heidän puheensa ovat maallisia, heidän harrastuksensa huonoja, he kuluttavat alkoholia ja he huokuvat samaa pintavaahtoa, jota tv pursuaa.

Haluan rohkaista sinua vetäytymään huonoista ystävistä kauemmaksi, sillä et ehkä voi saada uusia ja parempia ystäviä ennen kuin luovutat pois vanhat kaverisi. Sinun tulee tehdä tietoinen päätös: ”minä haluan viettää aikaa niiden kanssa, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät” (Luuk.8:21).

Et voi tehdä tyhjäksi Raamatun sanaa, joka varoittaa huonosta seurasta. Myös sukulaiset voivat olla huonoa seuraa (enkä nyt tarkoita puolisoa tai alaikäisiä lapsia). Ei sinun tarvitse ketään kohtaan töykeä olla, mutta sinun tulee tiedostaa, että voit rakastaa heitä kauempaakin. Voit vaikka ottaa heitä rukouksiisi enemmän. Myös tv-kasvot voivat edustaa ”huonoa seuraa” – älä siis vietä liikaa aikaa ruutua tuijotellen.

Jätä kaikki huono seura ja keskity oikeisiin henkilöihin, Jumalan lähettämiin ystäviin, todellisiin veljiin ja sisariin. Vain sillä tavalla voit täyttää oman kutsumuksesi ja päästä eteenpäin Jumalan suunnitelmissa.

Rakas ystävä, älä ota esimerkkiä pahasta, vaan hyvästä. Joka tekee hyvää, on Jumalasta, mutta se, joka tekee pahaa, ei ole Jumalaa nähnyt. 3.Joh.1:11.

Ristin osallisuus

Olen huomannut, että hengellisessä kasvussa on tiettyjä vaiheita. Ensin imemme sanan maitoa ja sitten alamme sulattaa vahvaa ruokaa. Mutta Kristuksen tuntemisessa kasvaminen on muutakin kuin vain aikuistumista.

Vaihe 1: opettelemme tuntemaan Kristusta tiedon kautta. Tämä merkitsee ajattelua, pohdintaa, tutkimista, Raamattuun perehtymistä, Jumalan sanan kuuntelemista, asioiden opillista hahmottamista. Tässä vaiheessa meidän elämänkatsomuksemme muotoutuu kristilliseksi.

Vaihe 2: opettelemme tuntemaan Kristusta tunnetasolla. En tarkoita tällä kiintymystämme häneen, lojaaliutta ja rakkautta, jota tunnemme häntä kohtaan – sehän on (tulisi olla) kaikille uskoville ominaista alusta asti. Tarkoitan, että hän antaa meidän tuntea omia tunteitaan ja jakaa niitä meidän kanssamme. Tässä vaiheessa alamme katsella maailmaa hänen silmillään. Joudumme torjutuiksi samoin kuin hän. Saamme ihmisten vihat päällemme yhtä syyttä kuin hän. Joudumme huonoon maineeseen, kuten hänkin. Koemme hänen askelissaan ylitsevuotavaa iloa ja rauhaa, mutta myös ankaraa vastustusta. Joudumme oppimaan, miten vaeltaa kristittynä vihamielisessä maailmassa.

Vaihe 3: opettelemme tuntemaan Kristusta ristin kantamisessa. Tämä on tavallaan jatkoa vaiheelle 2, kun joudumme kokemaan ilkivaltaa, kenties suoraa väkivaltaa, halveksuntaa ja pilkkaa. Vihamielisyys ei jää enää henkiselle tasolle, vaan joudumme todella ottamaan vastaan lyöntejä ja kivittämistä. Joudumme kestämään sen, että meiltä varastetaan jotakin, meille tehdään ilkivaltaa, meitä kiusataan ja meille aiheutetaan todellista vahinkoa.

Missä vaiheessa sinä olet menossa? Huomaathan, että jos tulee kuumat oltavat, se johtuu vain siitä, että Kristus vetää sinua lähemmäksi itseään. Hän haluaa jakaa kärsimyksensä sinun kanssasi ja sillä tavalla sinusta tulee todellinen osa hänen ruumistaan. Sinä opit tuntemaan hänet ja hän oppii tuntemaan sinut.

Kun olet käynyt läpi näitä kasvun vaiheita, voit olla turvallisella mielellä. Mitä enemmän olet osallinen hänen kärsimyksestään, sitä varmemmin olet osallinen ylösnousemuselämästä. Kun seuraat häntä, et koskaan joudu kuulemaan sitä kaikkein pelottavinta tuomiota, jonka jumalattomat saavat osakseen: Mutta hän sanoo: ’Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.’ Luuk.13:27.

Sinä saat kuulla: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Matt.25:34.