Irti päästämisen siunaus

Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on. Luuk.14:33.

Uskon, että Herra ei yleisesti ottaen vaadi meitä luopumaan kaikesta, vaan ymmärrän tuon sanan niin, että kun hän vaatii meitä luopumaan jostakin, meidän tulee olla valmiita päästämään irti. Sanan ”kaikesta” tilalla luen ”mistä tahansa”. Harva meistä joutuu Jobin paikalle – hänestä ehkä voi sanoa, että hän luovutti kaiken pois. Ja onhan noita kristittyjä marttyyreita – he ovat antaneet jopa henkensä Kristuksen tähden.

Sain siis tänään tehtäväkseni patistaa sinua luopumaan. Mikä onkaan se asia, josta sinun pitää päästää irti? En tiedä sitä, sinun pitää tietää. Ihmissuhteet on sellainen alue, jossa tätä irti päästämistä tarvitaan. Joskus joudumme pakon eteen, kun joku lähimmäinen ei kerta kaikkiaan suostu meidän kanssamme sovintoon. Joskus taas kuolema erottaa – se voi olla kipeintä kaikista. Mutta joskus olisi hyvä, jos osaisimme ihan oma-aloitteisesti irrottautua huonosta seurasta, vahingollisista ihmissuhteista. Tällöin ei tarkoiteta omia perheenjäseniä, vaikka joskus perheetkin jakautuvat kahtia uskon vuoksi (Luuk.12:52). Ehkä Jumalan henki kehottaa sinua lähtemään turvallisista ympyröistäsi pois ja osallistumaan Jumalan valtakunnan työhön ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin, kuten epävarmaan toimeentuloon? Ehkä olet jo tarpeeksi kauan kiertänyt ympyrää omassa seurakunnassasi ja sinua kutsutaan leirin ulkopuolelle? Ehkä sinun kutsumuksesi ei voi toteutua tässä maassa, vaan sinun on lähdettävä ulkomaille vieraan kulttuurin keskelle?

Jos sydämemme on kiintynyt johonkin, siitä voi tulla meille epäjumala. Rikas nuorukainen ei pystynyt luopumaan rikkauksistaan, ei maallisesta varallisuudesta eikä omavanhurskaudestaan (Luuk.18:18-27). Tarvitsemme Jumalan apua voidaksemme luopua jostakin, johon olemme kiintyneitä. Oma turvallisuus ja tasainen rutinoitunut elämä voivat olla siteitä, jotka estävät meitä tekemästä Jumalan tahtoa.

Niinpä rohkaisen sinua siinä vakaassa uskossa, että luopuminen kannattaa. Jos Jumalan henki sinua jostakin irrottaa, silloin sinulle on varattuna jotakin parempaa. Jos menetit seurustelukumppanisi, Jumalalla on varattuna sinulle sopivampi ihminen. Jos jouduit työttömäksi, voit saada paremman työpaikan. Ehkä et muuten koskaan ryhtyisi yrittäjäksi, ellei sinua ensin irtisanottaisi? Ota se luopuminen ja irrottautuminen onnenpotkuna, sillä Jumala on voimallinen kääntämään pahan hyväksi. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Sananl.3:6.

Voitelun haaste

Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: ”Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut.” 1.Sam.17:28.

Eliabin ongelma oli kateus. Hän oli paikalla, kun Samuel tuli käymään ja käytiin läpi kaikki Iisain pojat. Eliab ei saanut voitelua, Daavid sai. Se oli kova isku Eliabille, joka oli kuvitellut olevansa tärkein kaikista Iisain lapsista. Eliab kuvitteli, että hän olisi ainakin koko perheen urhein soturi. Daavid oli hänelle piikki lihassa, hänen itsevarmuutensa pahin uhka.

Sinäkin, joka olet Jumalan ihminen ja saanut taivaallisen kutsun, voit olla varma, että sinua kohtaan tunnetaan vihaa, joka nousee syvältä. Kateus on syvässä ihmisen sielussa, varsinkin sellaisen, joka on epävarma omasta arvostaan. Jos sinulla vielä on jokin erityinen kutsumus ja elämäsi yllä on ainutlaatuinen Pyhän Hengen voitelu, voit olla varma, että kivet lentää kohti. He eivät ole aina sielunvihollisen palvelijoita, eivät vihamiehiä, he voivat olla lähimpiä, he voivat olla seurakunnan jäseniä, omia työtovereita hengellisessä työssä. Tämä on haaste, jonka jokainen Jumalan ihminen joutuu kestämään.

Rohkaisen siis sinua kestämään ja kärsimään oman voitelusi ja kutsumuksesi paino. Sinun tulee osata olla välittämättä ihmisten myrkyllisistä sanoista. Sinun pitää osata tehdä samoin kuin Daavid: hän kääntyi pois Eliabista, kohautti olkapäitään, tuhahti ”Eikö täällä saa edes puhua?” ja eteni sitten Jumalan suunnitelman mukaan. Daavid seurasi omaa kutsumustaan ja eli uskoaan todeksi. Eliab oli siinä vain vähäinen häiriö. Mutta se edellytti Daavidilta oikeaa asennetta. Daavid olisi voinut sanoa: ”Olen täällä, koska isäni käski minun tuoda teille evästä!” Daavidilla ei ollut mitään hävettävää, vaan hänellä oli hyvä omatunto.

Älä siis jää murehtimaan ihmisten vihaisia sanoja. Älä anna niiden painua sydämeesi ja myrkyttää sinun sieluasi. Jos jäät miettimään, mitä ihmiset sinusta ajattelevat, ja elämään ihmisten mieliksi, et koskaan voi toteuttaa Jumalan sinulle uskomaa kutsumustyötä. Älä tuhlaa henkistä energiaasi ihmisten kateellisten puheiden märehtimiseen äläkä anna hengellisen voitelusi kulua taisteluihin, joita sinun ei ole määrä taistella. Keskity siihen kutsumukseen, jonka olet Jumalalta saanut. Kestä ristisi paino, se vastaa sinun voitelusi syvyyttä. Ota vastaan pilkka, se on sinun täydellisen voittosi ennusmerkki. Mooseksesta sanotaan:

Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Hepr.11:26.

Minä käännän sinun kohtalosi

Katso lapseni, ei sinun tarvitse olla murhemielellä, vaan sinä saat luottaa minuun ja minun hyvyyteeni ja armooni, joka on runsas. Luota minuun ja minä annan sinulle tulevaisuuden ja toivon. Minä vapautan sinua kaikista niistä kärsimyksistä, joita olet saanut kokea (Ps.34:20). Minä autan sinua ja tuen sinua vahvalla käsivarrellani ja pidän sinut pystyssä. Sinun ei tarvitse murehtia.

Katso lapseni, sinä kapuat nyt vuoren rinnettä ylös. Sinä joudut ponnistelemaan ja sinua uuvuttaa. Mutta pian sinä pääset vuoren harjanteelle ja koet suuren helpotuksen. Saat katsella aivan uusia näkymiä, lohdullisia tulevaisuuden näkymiä, saat nähdä edessäsi tervetulleen muutoksen. Sinun sydämesi sykkii ja avartuu, kun minä teen sinun elämässäsi hyviä asioita, luon uutta ja johdatan sinua virvoittavien vesien tykö. Sinä saat kulkea tasoitettua tietä ja täyttää ne teot, jotka minä olen sinulle valmistanut. Minä olen valmistanut sinulle sillan kaikkien esteiden yli.

Katso lapseni, minä avaan sinulle uusia ovia. Minä johdatan sinut myyjien luo ostamaan öljyä lamppuusi ja sinä saat tankata säiliösi täyteen. Sinä saat uuden voitelun. Katso, minä tuon sinun yhteyteesi uusia veljiä ja sisaria. Katso, se uusi yhteys sisältää paljon minun hyviä lahjojani. Se uusi yhteys on kuin lähde, josta pulppuaa raikasta vettä. Sinä saat virkistyä ja iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteestä. Sinä saat siitä lähteestä juottaa muitakin. Sinä saat ihmetellä, mitä minä teen, kun minä sinua siunaan. Kiitosmieli täyttää sinut ja sinä saat palkan kaikesta vaivannäöstäsi ja lohdutuksen kaikista vastoinkäymisistäsi.

Katso lapseni, nämä asiat tapahtuvat pian. Ole kestävä ja rohkea, sillä kaikki muuttuu paremmaksi. Katso, sinun ilon päiväsi on ihan ovella, sinä riemuitset ja iloitset kaikesta, mitä minä teen.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme… Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps.126:1,2,5,6.

Muista levätä

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25.

Monta kertaa käy niin, että elämän vaikeudet kasaantuvat emmekä osaa olla murehtimatta, emme osaa rentoutua oikealla tavalla ja levätä arjen työstä ja irrottautua sydämemme murheista. Kun väsymys ottaa meidät valtaansa ja arjen huolet painavat, kun vihollinen hyökkää meitä vastaan ja masentaa, vie mielialan matalaksi, silloin väsymys voi muuttua vähitellen uupumukseksi. Työkykymme laskee, mielialamme ei korjaannu, raahaudumme vain päivästä toiseen. Kaikki tuntuu raskaalta, uni ei tuo lepoa, aamumme eivät käynnisty kunnolla. Päivät lähtevät käyntiin hitaasti ja kankeasti, masentuneella mielin.

Näissä tilanteissa tarvitsemme sitä lepoa, jota saamme Kristukselta. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28. Miten oikein voimme käytännössä mennä Kristuksen luo? Emme aina osaa, emme tiedä, miten. Olisi osattava pysähtyä ja hiljentyä. Nykyajan kiireiselle ihmiselle on pysähtyminen ja hiljentyminen kuitenkin ylivoimainen ”suoritus”, kun jokin sisäinen vauhtipyörä pitää liikkeellä, tekemässä, hoitamassa asioita, tapaamassa ihmisiä.
Kuten joku valitti ”Miksi ihmisen pitää joka päivä syödä?” Syömisen pakko jo sinänsä pitää meitä liikkeellä, kun on käytävä kaupassa, tehtävä ruokaa, hoidettava elämän perusasioita. Mutta silti – Jumala piti lepopäivän ja antoi esimerkin ihmiselle (joka on luotu Jumalan kuvaksi), että meidänkin on pidettävä lepopäiviä. Onko se jokin muodollinen viikonpäivä? Käskyhän kuuluu: Muista pyhittää lepopäivä. 2.Moos.20:8. Ehkä se pitäisi nykyihmiselle muotoilla vähän yksinkertaisemmin: ”Muista levätä”.

Lepo sinänsä ei auta meitä, jos ongelmamme on se, että kasaamme sieluumme kaikenlaista huolta ja murhetta. Tai jos hellimme kokemiamme loukkauksia, koskettelemme vanhoja haavojamme, pyhitämme katkerat muistot ja pystytämme niille sielumme maisemaan muistomerkkejä, joille käymme laskemassa kukat säännöllisesti. Lepoon hakeutuminen merkitsee siis katseen kääntämistä pois näistä arjen murheista, omista haavoista, ja sen suuntaamista taivaallisiin. Voimme alkaa hoitaa hengellistä elämäämme sanalla ja rukouksella, varaten aikaa hiljentymiseen kotona. Voimme tietysti ulkoistaa asian seurakunnalle, mutta siinä tapauksessa pitää muistaa, että teho on (useimmiten) vain murto-osa siitä, minkä saa hyväkseen, jos hoitaa hiljentymisen itse. Murehtimisen sijasta voimme kiittää häntä, joka antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Voimme antaa kiitoksemme Jumalalle, joka valmisti meille todellisen levon Kristuksessa – antoihan hän Poikansa kuolemaan meidän edestämme. Voimme iloiten odottaa hänen apuaan, oli ongelmamme mikä tahansa. Voimme iloita hänen armostaan ja rakkaudestaan, josta profeetta Sefanja kertoo meille kauniilla sanoilla:

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:17.

Siunatkoon Herra

”Rukouspyyntö naisen puolesta, jonka elämässä on paljon vastoinkäymisiä. Kokee Jumalan hylänneen.”

Herra, me tahdomme siunata tätä ihmistä, joka on näin syvässä kuopassa. Hän ei näe sinusta säteilevää kirkkautta nyt, mutta kun sinä häntä siunaat, hän uskaltaa avata silmänsä ja voi huomata, kuinka valo tulvii hänen ympärillään ja karkottaa kaiken pimeyden. Jumalan pelastava armo ilmestyköön hänelle uudelleen ja tuoreessa voimassaan! Tulkoon tälle lähimmäiselle valo – Jeesuksen nimessä!

Herra, me siunaamme tätä ystävää, joka on haavoilla. Levitämme Jumalan sanan balsamia hänen haavoihinsa ja pyydämme, että parannat hänet. Me siunaamme häntä Herran nimeen! Saakoon hän kokea, kuinka sinä otat hänet sylihoitoosi ja lohdutat. Hän saakoon kokea sinun vahvojen käsivarsiesi voiman ja ihmetellä, kuinka häntä kannetaan ikuisin käsivarsin. Tulkoon tämä siunaus hänelle, kun me Kristuksen ruumiin jäseninä siunaamme häntä Jeesuksen nimessä!

Herra, me siunaamme tätä henkilöä, joka tuntee joutuneensa Jumalan hylkäämäksi, että hänen uskonsa elpyy, hänen sisäinen ihmisensä virvoittuu ja hän saa kokea, että sinun hellä ja hoitava rakkautesi kietoo hänet syliinsä kuin lämmin huopa. Tulkoon hänelle sinun siunauksesi niin, että hän kokee olevansa Jumalalle rakas. Saakoon hän uskon kautta nähdä ja konkreettisesti kokea, että Kristus ei hylkää ketään, joka häneen turvaa. Saakoon hän kuulla, kuinka taivaan Isä lausuu hänen nimensä kutsuvasti ja hyväksyvästi, puoleensa vetäen ja arkaa lastaan rohkaisten. Tulkoon hänelle rakkaus – Jeesuksen nimessä!

Saakoon hän kaikki syntinsä anteeksi. Saakoon hän virvoittua elävän veden lähteellä. Saakoon hän puhdistua, saakoon hän näkönsä takaisin. Saakoon hän nousta sinun voimastasi jaloilleen. Tulkoon hänelle ilo – Jeesuksen nimessä! Saakoon hän jälleen nauttia uskon kautta vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä!

Saakoon hän voiman jokaiseen elämänsä päivään – Jeesuksen nimessä! Aamen.

Sovitaanko?

Olemme vajavaisia ihmisiä vielä uskovinakin monessa suhteessa. Tunne-elämämme saattaa heitellä meitä ja pienetkin asiat aiheuttaa myrskyn sielussamme. Sitten huono ja alavireinen mieliala voi jäädä päälle ja alamme valittaa ääneen elämämme surkeutta. Joskus saamme rukouspalstankin kautta kuulla näitä ihmisten valituksia, jotka toisaalta tuovat avunpyytäjän hädän aidosti esiin, mutta toisaalta antavat mitä ilmeisimmin yksipuolisen kuvan avunpyytäjän tilanteesta. Nimittäin aina pitäisi olla tuotavana myös kiitosta.

Ajattele, että olet saanut syntyä Suomeen, tänne pohjoismaisen hyvinvoinnin keskelle. Ajattele, että olet saanut käydä koulua, oppia lukemaan. Ajattele, että saat lukea omakielistä Raamattua ja tutustua sitä kautta Jeesukseen, joka rakasti sinua kuolemaan asti ja rakastaa edelleen. Ajattele, että sinun ei tarvitse asua bambumajassa. Ajattele, että sinun ei tarvitse rakentaa majaasi joka vuosi uudestaan, kun tulvat ja monsuunisateet pyyhkäisevät sen mennessään, ja mieti sitäkin, että joku saa olla onnellinen, jos onnistuu pakenemaan myrskyn alta pois. Ajattele, että sinä saat vapaasti harjoittaa uskontoasi eikä ääriainekset uhkaa sinun henkeäsi sen vuoksi, että olet kristitty. Ajattele, että saat olla osallinen vapaasta tiedonvälityksestä ja käyttää internetiä.

Ajattele, että sinulla on läheisiä ihmisiä. Monien kohdalla on elämä siunannut heitä puolisolla ja lapsilla. Minua itseäni on Jumala siunannut jopa lapsenlapsilla. Ajattele, että saat olla terve tai ainakin melkein. Ajattele, että jos sairastut vakavasti, pääset suhteellisen nopeasti hoidon piiriin. Ajattele, että saat syödä joka päivä eikä vain joka toinen. Ajattele kaikkia siunauksia, joita olet saanut kokea elämäsi aikana. Kiitä niistä Herraa, Kaikkivaltiasta Jumalaa, sillä:

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Jaak.1:17.

Sovitaanko, että elämme tätä elämäämme tässä kiitoksessa, vaellamme kiitollisella sydämellä tätä maallista vaellustamme, vaikka elämä tuo välillä raskaitakin päiviä ja kipeitä asioita, vaikeita ongelmia, joiden kanssa voi joutua epätoivoon? Sovitaanko niin, että emme suostu tekemään tästä elämämme kokonaisuudesta, joka on kuitenkin Jumalan lahjaa, mitään loputonta itkuvirttä? Sovitaanko niin, että nostamme katseemme ylös ja virvoitamme mielemme ajattelemalla taivaallisia? Ja mitä ikäviin ihmisiin tulee, onhan meille annettu selkeä ohje:

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Sydämesi aarre

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Matt.6:21.

Missä sinun aarteesi on? Onko sinun aarteesi sinun mielitiettysi, puolisosi, lapsesi tai lapsenlapsesi? Vai onko se sinun talosi, autosi, veneesi tai kesämökkisi? Onko sinun kallein aarteesi sinun urasi, oppiarvosi, asemasi ja maineesi? Jos olet uskova, silloinhan kallein aarteesi liittyy kristilliseen uskoon, mutta onko se seurakuntasi, kutsumustyösi, kirkkosi tai kenties sinulle luvattu palkka hengellisestä työstäsi?

Kai meidän suurin aarteemme tulisi olla Jeesus, hänen ansaitsemansa pelastus ja ikuinen lepo taivaassa? Virsi 183 väittää, että ”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa”. Tuo tuttu virsi ylistää Jumalan sanan arvoa ja merkitystä.

Vaikka hengellinen elämä kaikkine rikkauksineen on suuri aarre, ajattelen usein yhtä siivua siitä eli palvelutyöstä saatavaa palkkaa. Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joissa viitataan ”suureen palkkaan”. Uskonsa tähden vainotuille luvataan suuri palkka (Matt.5:12, Luuk.6:23). Myös kaikki palvelukset, joita teemme Kristuksen omille, ansaitsevat palkan (Matt.10:42, Mark.9:41). Vertaus viinitarhan työmiehistä kertoo meille, millä tavalla Jumala maksaa palkkaa työmiehilleen (Matt.20:1-16). Hyvistä töistä, rukouksista ja paastoista voi myös saada palkkaa, mutta jos haluaa niistä kunniaa ihmisten edessä, ei sitä enää jää maksettavaksi taivaassa (Matt.6:2,5,16). On parempi, jos emme saa palkkaamme ihmisten toimesta, vaan palkka jää Jumalan maksettavaksi. Oletettavasti se on paljon suurempi ja kasvaa vielä korkoakin taivaan pankissa.

Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista. Luuk.14:14.

Niinpä kannustan sinua, joka koet, että et ole saanut ansaitsemaasi palkkaa tai mitään tunnustusta hyvästä työstäsi. Yksi mieliohjelmani TV:ssä on Pomo piilossa, sillä sen lopussa aina palkitaan hyvät työntekijät. Liikutun aina, kun nuo työlleen omistautuneet vihdoin saavat kiitosta hyvin tehdystä työstä. Useimmiten he ovat jääneet vaille kiitosta ja tunnustusta. Nyt he saavat kunniaa, kiitosta ja ylimääräisiä palkkioita, koska ovat osoittaneet olevansa tunnollisia, ahkeria ja luotettavia työntekijöitä. Hyvä asenne jo sinänsä on eduksi. Uskon, että näin tapahtuu kerran Jumalan edessä. Silmänpalvojat joutuvat häpeään ja kunnolliset ja kuuliaiset ihmiset palkitaan. Niinpä sinäkin saat luottaa siihen, että Jumala näkee sinun palvelutyösi ja palkitsee sinut kerran. Sinulle on eduksi, että ihmiset eivät ole sinua palkinneet. Sinun hiljainen ja nöyrä olemuksesi, sinun vaatimaton luonteesi ja sinun kärsivällinen puurtamisesi nostetaan kerran parrasvaloihin. Sinä saat loistaa, sinun arvosi nousee. Voit päästä ensimmäisten joukkoon, kun jotkut ensimmäiset ovat joutuneet viimeisille sijoille. Sinun aarteesi löytyy juuri sieltä, missä sinun sydämesi on aina ollut.

Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Matt.6.20.