Jeesus ja hänen haavansa

Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Joh.20:20.

Jeesus on kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen tullut tunnetuksi haavoistaan. Vaikuttaa siltä, että hänen kasvonpiirteensä eivät enää ylösnousemusruumiissa olleet täysin samat kuin maallisessa ruumiissaan. Ainakin opetuslasten kyky tunnistaa häntä oli horjuvaa. Maria Magdaleena luuli Jeesusta puutarhuriksi, kunnes - Maria kuuli Jeesuksen äänen! Opetuslapset Emmauksen tiellä luulivat häntä tuntemattomaksi kulkijaksi eivätkä tunnistaneet häntä ennen kuin näkivät miehen kädet. Hänhän otti leivän ja nosti sen kasvojensa tasalle juutalaiseen tapaan, kun siunasi leivän. Ulkona eivät kulkijat havainneet kädessä olleita haavoja, koska oli pimeää.

Huomaamme siis, että Jeesus tunnistettiin haavojensa kautta. Hänen haavansa herättivät opetuslasten mielenkiinnon ja saivat heissä aikaan varmuuden, että kyseessä todella oli Jeesus.

Meissä on myös erilaisia haavoja, joita elämä on jättänyt jälkeensä. Elämä lyö meihin joskus ulkoisia mustelmia, useimmiten kuitenkin sisäisiä mustelmia ja ruhjeita. Tällaiset haavat ovat näkymättömiä sielun haavoja. Meitä on loukattu ja nöyryytetty tavalla jos toisella ja olemme itsekin saattaneet mokata ja joutua häpeään jonkin erehdyksemme vuoksi. Olen useaan otteeseen puhunut tässä blogissani siitä, kuinka nuo haavat ovat niitä persoonallisuutemme kohtia, joiden kautta olemme kasvaneet kiinni Kristukseen. Tunnemme syvää yhteyttä Vapahtajan kanssa, kun voimme jakaa haavamme hänen kanssaan. Olemme samalla tavalla joutuneet pilkan ja vainonkin kohteeksi, meitä on lyöty maahan, poljettu lokaan, meille on naurettu, olemme kärsineet häväistystä. Onko se kaikki johtunut uskosta - tuskin - mutta tunnemme silti Jeesuksen vetovoiman, kun haavamme meitä kurittavat. Hakeudumme Vapahtajan turviin, kun sielunvihollinen meitä syyttää ja ihmiset heittävät haavoihimme suolaa.

Opetuslapset iloitsivat, kun näkivät Jeesuksen ja tämän haavat. Heidän pelastuksensa evankeliumi tuli heidän kuuluvilleen useasti sanoina, mutta ei vain sanoina vaan myös voimana (1.Tess.1:5), ja kaiken lisäksi evankeliumi saavutti heidät myös Jeesuksen haavojen kautta. Kristus säteili kirkkauttaan kärsivänä Herran palvelijana. Eikö meidänkin sisällämme ala kuplia ilo, kun tajuamme erään tärkeän asian - Jeesus on kärsinyt ja kuollut minunkin puolestani! Olen uskossa, mutta en ole vain uskossa, vaan saan osallistua hänen kärsimyksiinsä. Minäkin olen Mestarini tavoin haavoilla!? Olen samannäköinen hänen kanssaan! Jaamme saman kohtalon! Olemme löytäneet kohtalotoverin - ja millaisen - Itsensä Jumalan Pojan! Iloitsemme kuin apostolit:

Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Ap.t.5:41.

Häiriötekijöitä

Älkää pyrkikö hyötymään toistenne kustannuksella, vaan pelätkää Jumalaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 3.Moos.25:17.

Kiinalaiset ovat kautta aikain käyttäneet kertomuksiaan viisauden opettamiseen. Seuraavakin kertomus lienee kiinalainen, mutta en tarkkaan tunne sen alkuperäistä muotoa. Kuulin sen jotensakin seuraavassa muodossa. Oli siis vanha mies ja nuori poika. He lähtivät markkinoille ja ottivat aasin mukaan. Vanha mies istui aasinsa selkään ja poika käveli vierellä jalkaisin. Tiellä tuli vastaan muita kulkijoita ja eräs alkoi säälitellä poikaa: "Kuinka te aikuinen mies istutte aasin selässä, kun pojan pitää kävellä?" Niinpä mies laskeutui aasin selästä ja poika pääsi välillä ratsastamaan. Mutta tien vierellä oli ihmisiä, jotka sitten sanoivat: "Kuinka tuo vanha mies joutuu kävelemään ja nuori mies saa ratsastaa?" Niinpä nuori mies nousi aasin selkään yhdessä vanhuksen kanssa. Kun he olivat edenneet jonkin matkaa, tien vieressä olevat ihmiset alkoivat säälitellä aasia. "Kuinka tuo aasiparka jaksaa kantaa kahta miestä?" Niinpä loppumatkan kaupunkiin miehet kantoivat aasia selässään...

Näin saatamme joutua ihmisten mielipiteiden ohjaamiksi. Olemme tuuliviirejä, jotka kääntyvät aina toisten mielipiteen suuntaan. Olisi parempi, jos tietäisimme, mikä on viisasta ja mikä ei, mikä sopii minun elämäni tavoitteisiin ja milloin eriävä mielipide on vain häiriötekijä. Tämä on erityisen tärkeää Jumalan valtakunnan työssä, jossa päämäärä on tärkeä, Jumalan antama näky johtotähti, jota ei saa kadottaa silmistään.

Häiriötekijöitä voi olla muitakin. Monet vahvat persoonat haluavat hallita sinua. Toiset varaavat sinun resurssejasi: aikaa, rahaa, lahjoja, luovuuttasi. Joku haluaa olla palveltavana ja tehdä sinusta oman orjansa. Mistä tunnistamme nämä ihmiset? Onhan tärkeää osata palvella toisia, milloin se sitten muuttuu häiriötekijäksi? - Jos sinun pitää aina vain antaa jotakin, rahaa tai voimia, aikaa ja energiaa toisen hyväksi, mutta toinen ei koskaan anna sinulle mitään - silloin on syytä harkita vetäytymistä pois sellaisen ihmisen vaikutuspiiristä. Sinun pitää voida varata parhaat voimasi, leijonanosa ajastasi, intosi ja luovuutesi Jumalalle. Ensirakkaus Kristukseen on tärkeä. Oma perhe voi olla seuraava, seurakunta sitten, työ ja muu välttämätön, mutta hyväksikäyttäjät siirrettäköön jonon hännille.

Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. 1.Tess.4:6.

Hyödyn tavoittelija ei kuitenkaan voi meitä orjuuttaa, jos emme suostu siihen. On omalla vastuulla pitää omasta reviiristä huolta ja torjua häiriötekijät, jotka eri muodoissaan pyrkivät hajauttamaan huomiomme sivuasioihin. On osattava arvioida, mikä on Kristuksen lain mukaista lähimmäisen palvelemista, mikä ei. Voimme pitää mielessä Paavalin kehotuksen: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Gal.6:2. Mutta olisi osattava pysyä sillä tavalla tasapainossa, että emme kadota omaa kutsumustamme. Näkyynsä keskittynyt on tunnistettavissa - ei tylyydestä muita kohtaan, vaan rakkaudestaan Herraan.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Hehkuva hiillos

Katso, lapseni, sinun sisälläsi on tuli, joka palaa tuhkan alla, hiillos, joka hehkuu. Minä haluan kohentaa sinun sisäistä tultasi ja puhaltaa sen uuteen liekkiin.

Tuhka on peittänyt sen, sillä olet kokenut suuren määrän vastoinkäymisiä. Sinua on väärinymmärretty, sinua on sysitty. Vallanhaluiset ja itsekeskeiset ihmiset ovat halunneet ottaa paikkasi. Sinä olet suostunut ja jäänyt sivuun. Elämäsi on ollut täynnä pettymyksiä, epäonnistuneita hankkeita. Jos olet saanut jotakin aikaan, vastustajat ovat saaneet kärsivällisyytesi loppumaan. Olet heittänyt työn sikseen.

Olet vetäytynyt omaan rauhaasi nuolemaan haavojasi. Et ole jaksanut osallistua seurakunnan elämään entiseen tapaan. Pelkäät syyttäviä katseita, ankaria pastoreita, tylyjä seurakuntalaisia, jotka alentuvasti kyselevät, oletko vielä uskossa.

Minä näen sinun tuskasi, eristyneisyytesi, yksinäisyytesi. Minä näen, että sinä sinnittelet, olet uskossa, odotat parempia aikoja, uskot Jumalan hyvyyteen ja armoon. Sinä rukoilet joka päivä. Tiedä siis: minä pysyttelen lähellä sinua.

Sinun sydämessäsi palaa ensirakkauden tuli, mutta se on tuhkan alla, tuskin näkyvissä. Kuule siis: savuavaa lampunsydäntä minä en sammuta (Matt.12:20), en surun murtamaa moiti, en omaa lastani lyttää. Minä lähetän Henkeni sinun avuksesi, minä nostan sinut jaloillesi. Sinä saat innostua, saat uuden toivon, uuden motivaation palvelutyöhösi, uuden näyn ja uudet hengen siivet. Minä näytän sinulle, mitä voin tehdä heikon ihmisen kautta, ja osoitan, miten voit olla käytössäni juuri sellaisena kuin olet, nöyränä ja oman pätevyytesi hukanneena. Silloin sinä tiedät, että minä armahdan, ketä armahdan, ja minä käytän, ketä tahdon. Minun armoni on se tekijä, joka hedelmän tuottaa. Sinä saat vielä loistaa ilosta.

Sinun sydämessäsi palaa hengen tuli entistä kirkkaampana tulevina päivinä. Minä sen teen. Minä annan uuden voitelun ja autan sinua virittämään armolahjasi palavaksi. Sinä saat julistaa minun kirkkauteni evankeliumia, tuoda esiin profeetallista sanaa, joka koskettaa ihmisiä. Sinä saat palvella ja kantaa hedelmää.

Ota uskossa vastaan lupaukseni ja kiitä jo nyt.

Kristuksen lähettiläänä

Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä. Room.2:28-29.

Saan joskus arvostelua siitä, että kirjoitan hengellisiä, mutta elän lihallisesti. Todistukseni ei vakuuta, jos en osaa elää sovinnossa ihmisten kanssa. Ulkonaisesti olen siis niin epätäydellinen, että minun blogianikaan ei voi ottaa täydestä.

Myönnän kyllä, että elämäni on kahtiajakoista. Blogistina ja hengellisten tekstien kirjoittajana olen jonkun toisen asiamies. En varsinaisesti edusta itseäni, vaan tarkoitus on, että edustaisin Kristusta. Kun lainaan Raamattua ja löydän jonkin rohkaisevan sanan, se on Hengen antama, se on Jeesuksen näkemys. Olen kuin kuu, joka heijastaa auringon valoa. Minussa itsessäni ei ole valon lähdettä.

Oma persoonallisuuteni on jo lähtökohtaisesti introvertti ja kun siihen vielä lisätään dissosiaatiohäiriö, se tarkoittaa, että ulkoinen habitukseni on mitäänsanomaton ja huomiota karttava, tapettiin sulautuva ihminen, joka ei liikoja puhele. Siinä itseeni sulkeutumisessa keskityn sisäiseen maailmaani, jossa on yhtä ja toista ajatushautomoa ja tunne-elämän sirkusta. Kaikki elämäni siis virtaa lähinnä suljetussa tilassa. Se sisäinen maailma sitten osittain suodattuu blogini kautta.

Joku voi asettaa kyseenalaiseksi tällaisen persoonan rakenteen kristillisen uskon valossa. Mutta minulle siinä ei ole suurta ristiriitaa. Jeesuskin edusti ulkonaisesti vaatimatonta, mutta sisäisesti voimakasta ihmistä. Paavali sanoi:

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! 2.Kor.5:16-17.

Jeesus tuli nimenomaan luomaan meihin uudestisyntymisen kautta elävän veden sisäisen lähteen. Uskoontulomme jälkeen siis varsinainen elämäntarinamme virtaa meissä sisäisesti ja ainoastaan heijastuu ulkonaiseen elämään. Jos jokin taho, esimerkiksi seurakunta, pyrkii tekemään uskosta sarjan näkyviä asioita, siirtämään sisäisen elämän ulkonaisiksi suorituksiksi, joudumme helposti kriisiin. Tekomme eivät millään täytä ihmisten vaatimuksia, jotka helposti kumpuavat esiin lain mukaisina odotuksina. Evankeliumin voima, joka uudestisynnytti meidät, kuivuu ulkonaisiksi säännöiksi ja uskon esittämiseksi. Siinäpä suora tie ulkokultaisuuteen ja omavanhurskauteen.

Pidetään siis huolta siitä, että sisäinen elämämme virtaa meissä vahvana, että Jumalan sana on pumppaamassa sitä liikkeelle ja Pyhä Henki pitää pakkasen loitolla. Näin emme eksy ulkonaisiin menoihin.

...sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5. 

Maalasitko itsesi nurkkaan?

Muistamme vanhoista Pekka ja Pätkä -elokuvista kohtauksen, jossa Pätkä oli maalannut lattiaa ja jäänyt nurkkaan hätäilemään, miten pääsisi sieltä pois tarvitsematta astua märkään maaliin. Pekka ratkaisi asian hyvin yksinkertaisesti: hän kävi hakemassa Pätkän pois nurkasta ja kantoi tämän märän maalin yli. Maaliin jäi kyllä Pekan jäljet, mutta Pätkä selvisi kuiville.

Joskus ihmisillä on erilaisia ennakkoluuloja ja pakkomielteitä. Esimerkiksi sanaa "siru" pitää kovasti karttaa, koska uskotaan, että lopun aikoina pedon merkki tarkoittaa sähköistä sirua, jota käytetään ihmisten tunnistamiseen. Jotkut sitten tekevät kaikista siruista itselleen kartettavia asioita. Ei saa koskeakaan mihinkään siruun, vaikka heillä on esimerkiksi sirullinen sim-kortti kännykässään.

En tiedä, ovatko ihmiset selvillä siitä, että yleisesti ottaen suomen kielessä on yksittäisillä sanoilla hyvin eri merkityksiä. Fingerpori -sarjakuvan lukijat saavat jatkuvasti todeta, miten väärin jonkin sanan voi käsittää hyppäämällä merkityksestä toiseen.

Niinpä voidaan sanoa, että eSiru-nimitys tälle blogille on eräänlainen idioottisuodatin. Kannattaako siis maalata itsensä nurkkaan ja käsittää tahallaan väärin sanojen merkityksiä?

Jotkut maalaavat itsensä nurkkaan, kun he luulevat, että oikea ja väärä on tyhjentävästi ilmaistu Raamatussa lakien, sääntöjen ja määräysten kautta. He ovat ymmällään, jos jotain tekoa ei voida luokitella oikeaksi tai vääräksi pelkästään Jumalan käskyjen avulla. Sitten etsitään suurennuslasilla Raamatun tekstistä rivienkin välistä, josko sieltä löytyisi sopiva kielto.

Kuinka ihmisille osaisi selittää, ettei usko lähde lain kirjaimesta. Uskon lähtökohta on rakkaus Jeesukseen. Tämä rakkaus on syntynyt, koska Jeesus on tuonut meille evankeliumin. Evankeliumi on sitä, että olemme vapautetut synnistä Jeesuksen ansiosta, emme siksi, että olemme noudattaneet lakia. Lain rikkominen johtaa osallisuuteen evankeliumista varmemmin kuin lain noudattaminen. Jeesus siis toimii kuin Pekka Puupää - hän kantaa meidät 'Pätkät' pois nurkastamme.

Hienoa, selvisin kuivin jaloin, vaikka olin joutunut umpikujaan! Jumalan evankeliumi, Jeesuksen Kristuksen rakkaus, Isän Jumalan armo ja Pyhän Hengen innoitus vei minut vapauteen ja iloon, puhtauteen ja rauhaan! Synti näyttäytyi synniksi, kun laki minut saartoi, mutta Jeesus tuli avukseni. Evankeliumin voima mursi synnin voiman, siirsi sivuun lain, kantoi minut turvaan.

Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! 1.Kor.15:56-57.

Makeat unet

Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen. Saarn.5:12.

Toiset ovat hyviä nukkujia, toiset kärsivät unettomuudesta. Nukahtamisvaikeuksiin joku saa avun melatoniinista, joku vasta nukahtamislääkkeistä. Itse olin kouluiässä illan virkku ja aamun torkku, mutta nyt eläkeiässä nukun usein päiväunet kuin lapsi. Joskus herään yöllä, kello on ehkä kolme, ja jään valvomaan. Katson 'puolen tunnin päästä' kelloa ja se on kuusi! Välillä harkitsen ostaa aktiivisuusrannekkeen, joka rekisteröi myös unen. Siitä todennäköisesti lukisin, että nukun enemmän kuin luulen. Ehkä en sitten pelkäisi valvovani.

Kerrotaan, että Heikki-taatani oli hyvä nukkumaan. Hän opetti eräässä hoitolaitoksessa potilaille puutöitä. Ohjelmassa oli huonekalujen tekemistä, mutta tuotevalikoimaan kuuluivat myös ruumisarkut. Työkaverit kiusoittelivat Heikkiä, että tämä ei uskaltaisi nukkua yötään sellaisessa. Niinpä asiasta lyötiin vetoa. Lieneekö ollut viinapullo panoksena. Mutta Heikki meni illalla verstaalle ja asettui iltasella kaikessa rauhassa arkkuun nukkumaan. Valojen sammuttamisen jälkeen alkoi kuulua erilaista kolinaa, kun juovuksissa olevat työkaverit melskasivat ympärillä. Arkun alitse vedettiin köydet ja niiden varassa arkku hilattiin irti maasta. Toivottiin, että Heikki luovuttaisi. Mitäs - hän nukkui sikeät unet ja heräsi aamulla virkeänä uuteen päivään. Työkaverit sen sijaan olivat krapulassa ja huonolla tuulella.

Minä en ole perinyt häneltä geenejäni, koska hän oli äidin kasvatti-isä. Mutta vähän samanlaista kerran sattui, kun vaimoni tönäisi minua hereille ja sanoi, että eteisessä oli murtovaras. Minä käänsin kylkeä ja tuumin, että "ei jaksa"... Tytär oli viipynyt kaverin luona ja tuli vasta yön selässä kotiin. Vaimoni luottamus minuun taisi silti kärsiä pahan kolauksen.

Daavid joutui Saulin vainoamaksi ja pakeni erämaahan. Hän oli hengenvaarassa siellä. Hänen piti uskaltaa nukkua yönsä niissäkin olosuhteissa. Hän rukoili Jumalaa avukseen ja jätti itsensä Herran suojelukseen. Rauhoittuneena hän sanoi itselleen: Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua. Ps.3:5.

Nuorena lukiolaisena nukuin kesäpaikassa öitäni autioksi jätetyssä talossa, jossa oli raitista nukkua kesäisin hyttysten syötävänä. Kesä oli jo pitkällä ja yöt varsin pimeitä. Unta odotellessa kuulin pyrähdyksen aivan läheltä. Oliko lintu tullut sisään? Tajusin hetken päästä, että se ei ollut lintu vaan lepakko. Se pyydysti ympärilläni parveilevia hyttysiä. Sisään ja ulos se pääsi pienestä puuttuvasta ikkunaruudusta. Aina, kun olen kertonut tästä, kuulijat ovat kauhistelleet ja kysyneet, kuinka uskalsin nukkua siellä lepakoitten keskellä. Hyvin uskalsin. Lepakostahan tuli heti ystävä, kun se kävi noiden inisijöiden kimppuun, joiden vuoksi naamani oli aamuisin paukamilla. Lepakoista virusten levittäjänä en silloin mitään tiennyt. Hieman pelottavampaa oli kuunnella ääniä, kuten oven rynkäytys tai laudanpätkän kaatuminen vintillä. Mitään varmaa selitystä niille en keksinyt - paitsi että kyseessä oli kummitus. Varovasti joskus kerroin talossa asuvasta kummituksesta, mutta ihmiset kavahtivat sellaista juttua ja pitivät minua höyrähtäneenä. Mutta kaikki yöni nukuin tuossa autiotalossa, vaikka isäntäväki tarjosi välillä muutakin nukkumapaikkaa.

Pelkoja on monenlaisia - niitä pitää pyrkiä voittamaan. Paras lääke pelkoon on usko. Luottamus Jumalaan, joka varjelee. Hänen armosiipiensä suojaan päässyt ei ole vaarassa.

Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. Ps.4:8.

Lopun alkua

Kun elämme tässä ajassa vuotta 2020, muutama raamatullisia mittasuhteita saanut asia nousee etualalle. Koronapandemia on pysäyttänyt totutun arjen, toivottavasti myös pysäyttänyt pohtimaan elämän tarkoitusta ja suhdetta Jumalaan. Ilmastomuutos on yksi niistä ongelmista, jotka häiritsevät mielenrauhaamme ja maapallon tulevaisuuden epävarmuus yleensäkin. Ihmiset kyselevät, tuhoutuuko maa, selviääkö ihmiskunta. Voimmeko pelastaa maapallon? Selviämmekö koronapandemiasta?

Huomaamme siis, että esiin on noussut suuri ja yleinen huolestuminen, mutta samalla se on saanut koomisiakin piirteitä. Jonkun teknokraatin pelastussuunnitelma sisältää ihmisten asuttamisen Mars-planeetalle. Toiset teknokraatit, jotka pelkäävät asteroidin iskeytymistä Maahan, miettivät saisiko sen maata uhkaavan mötikän räjäytettyä kappaleiksi ennen osumistaan Tellukselle. Mutkin kuin teknokraatit ovat liikkeellä. Greta Thunbergin resepti on politiikan muuttaminen ilmastomuutoksen vastaiseksi. Hän on vakuuttunut, että asia on ihmisten - nimenomaan poliitikkojen - käsissä.

Itse koen koomisena myös sen, että kukaan ei edes vihjaa, että olisi aika tehdä parannusta ja kääntyä Jumalan puoleen, anoa armoa ja muuttaa elämäntapansa kristilliseksi. Sama tilanne syntyvyyden laskun suhteen - vain Päivi Räsänen on julkisesti puhunut siitä, että ehkä vapaa aborttikin on asiaan vaikuttamassa ja se on täysin omissa käsissä oleva syy, johon voisimme vaikuttaa.

On nimittäin asioita joihin emme voi vaikuttaa suoraan. Jos jokin asia on Jumalan käsissä, silloin vain parannus, mielenmuutos ja Jumalan kunnioittaminen Luojana ja Pelastajana voi vaikuttaa asiaan välillisesti. Ilmasto on Raamatun mukaan asia, joka on Jumalan käsissä. Hän on uskonut ilmaston säätelyn enkelivalloille (jotka tietenkin toteuttavat hänen tahtoaan).

Tämän jälkeen näin neljä enkeliä, jotka seisoivat maan neljällä kulmalla ja pidättelivät maan neljää tuulta, ettei mikään niistä puhaltaisi yli maan ja meren eikä vasten ainoatakaan puuta. Ilm.7:1.

Ihmiskunta ei ole pilannut maailman ilmastoa käyttämällä fossiilisia polttoaineita - ensisijaisesti - vaan elämällä synnissä ja jumalattomuudessa. Jumala nimittäin odottaa, että me annamme hänelle sen aseman Luojana, joka hänelle kuuluu. Jos emme niin tee, vaan halveksimme häntä, seuraa luomakunnassa väistämättä huonoja asioita. Jospa alkaisimme jälleen lukea Raamattua, kuunnella Jumalaa ja hänen profeettojansa, uskoa Jeesukseen ja ryhtyä seuraamaan häntä - silloin Jumala kyllä kääntäisi jokaisen säätimen oikeaan asentoon ja siunaisi meitä, kuten entisinä aikoina. Mutta lopun aikana sellainen nöyrtyminen on harvinaista.

Mutta tällä kansalla on tottelematon ja kapinallinen sydän. Kaikki ovat luopuneet minusta ja lähteneet omille teilleen. Eivät he ajattele: "Me pelkäämme ja tottelemme Herraa, Jumalaamme. Hän antaa meille sateen oikeaan aikaan, niin kevätsateen kuin syyssateenkin. Hän huolehtii siitä, että sato kypsyy korjattavaksi joka vuosi ajallaan." Jer.5:23-24.

Lopun ajan ihmiset haluavat itse suunnitella pelastuksensa, vaikka Jumala on sen jo suunnitellut. Hänen suunnitelmallaan on nimikin: Jeesus Kristus! Joko nöyrrymme ottamaan vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen tai tuhoudumme.

Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. 1.Piet.1:13.