Taivasta varten

Tiesitkö, että Jumala kasvattaa sinua? Hän nimittäin haluaa sinun kasvavan. Hänen tavoitteensa ei ole tiedon pänttääminen – sen ovat ihmiset keksineet – vaan hänen tavoitteensa on kasvattaa sinun luonnettasi ja kehittää sinun persoonaasi, jotta sinusta kehkeytyisi sellainen ihminen, jonka hän on kaavaillut. Hän sanoi ”tulkoon valo!” Ja valo tuli. Hän sanoi: ”Tulkoon Matti/tulkoon Maija!” Ja niin tapahtui, mutta prosessi on kesken. Kaikki ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii elämänpituisen matkan.

Onko tämä työ meneillään vain meidän ajallisen elämämme ajan vai jatkuuko se kuoleman jälkeen? Minä sanoisin, että Jumala työstää meitä taivasta varten. Maanpäällinen tavoite, jota sanotaan kutsumukseksi, voi olla välitavoite, mutta varsinainen kutsumuksemme täyttyy vasta tuonpuoleisessa.

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:1-2.

Saatat valmistua näinä päivinä ja saada todistuksen tutkinnon suorittamisesta. Sinun saavutustasi juhlitaan suvun ja ystävien kesken. Nauti siitä ja kiitä sydämestäsi Jumalaa. Mutta uusia tutkintoja tulee, uusia etappeja, uusia tavoitteita. Elämässäsi tulee riittämään työtä ja ponnistelua. Jumala siunatkoon sinua ja antakoon voimia opiskeluun ja työelämään, perheen perustamiseen ja kaikkeen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Jossain vaiheessa elämäämme tajuamme, kuinka lyhyt elämä on. Mietimme kaiken loppua, elämän lyhyyttä ja turhuutta, ja saatamme siinä masentuakin. Koemme syvää riittämättömyyttä, elämän valumista tyhjiin. Meistä tuntuu, että emme saaneet mitään aikaan, emme edes kunnolla tunnistaneet omaa elämäntyötämme. Kutsumuksemme jäi jonkinlaisen haaveilun asteelle.

Tänään siis voimme rohkaista itseämme ja ajatella, että Jumalan työ meissä on tosin kesken – pahasti kesken – mutta ei vielä päättynyt. Huomenna kuollaan – kyllä – mutta Jumalan työ meissä jatkuu. Hän ei jätä kesken kättensä työtä:

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä! Ps.138:8.

Johdatusta, voimaa ja rohkeutta

Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan. Ps.48:15.

Toukokuun kääntyessä lopuilleen saamme usein osallistua valmistujaisjuhliin, kun nuoret saavat ylioppilaslakin tai ovat valmistuneet jostakin oppilaitoksesta. Tällöin nuorten tulevaisuuden suunnitelmat nousevat puheenaiheiksi.

Oletko sinä sellaisella paikalla, että sinulle on tärkeää tehdä tulevaisuuden suunnitelmia? Onko sinulla pasmat selvillä vai vieläkö pohdit eri vaihtoehtoja?

On hienoa, jos olet päässyt välitavoitteeseen, ja on hienoa, jos voit suunnitella tulevaisuuttasi. Siunaan sinua ja rukoilen, että Herra on mukana sinun suunnitelmissasi ja johdattaa sinua. Hän haluaa sen tehdä. Hän haluaa sinun parastasi, joten hän ei millään jättäisi sinua oman harkintasi varaan. Hänen suunnitelmansa ovat aina parempia kuin sinun. Hän tietää aina paremmin kuin sinä, mikä on sinulle hyväksi.

Sinun tulisi siis luottaa Herraan, että hän tietää ja tuntee sinut ja osaa suunnitella sinun tulevaisuutesi ja johdattaa sinua niin että kaikki kääntyy parhain päin, sinä osaat kulkea oikeaa reittiä ja mennä oikeista ovista sisään. Sinun tulisi luottaa, että Herran henki on sinun kanssasi ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Sinun tulisi luottaa hengen innoitukseen. Sinun tulisi ottaa iloiten vastaan Jumalan voimaa ja rohkeutta. Sinun tulisi tietää, että luovuttaessasi asiat Jumalan käteen, teet viisaasti ja Herra siunaa sinua siitä. Sinun tulisi luottaa, että rukouksesi kuullaan, että riippuvuutesi Jumalasta on tervettä ja siunattua. Sinä voit luottaa aina, että hänen tiellään et kompastu, hänen reitillään et joudu harhaan. Sinä tiedät, että Herran johdatuksessa saat kulkea tasoitettua tietä.

Sinä olet minun Jumalani - opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. Ps.143:10.

Minäkin pääsin aikoinaan ylioppilaaksi ja halusin ohjata askeleitani itse. Se meni heti täysin ryteikköön. Vasta myöhemmin opin, että tiellä pysyäkseen pitää luovuttaa ohjauspyörä Herralle. Hän siivosi sotkuni. Hänen kanssaan olen saanut elämäni järjestykseen. Nyt haluan puhua hänen puolestaan ja suositella hänen johdatustaan kaikille.

Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! Ps.22:27.

Anna meille jokapäiväinen leipämme

Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: ”Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta.” 2.Sam.5:23.

Daavid ei toiminut totutun kaavan mukaan, vaan kysyi Herralta, kuinka tuli menetellä. Meidänkin tulisi vieroksua kaavoja, metodeja ja tottumusta, jotta voisimme herkin korvin kuulla, mitä Jumalan henki meille viestittää. On suuri kiusaus luulla, että Herra toimii tänään samoin kuin eilen ja alamme pyörittää jotakin perinnettä. Israelilaisten piti kerätä mannaa joka päivä eikä turvautua eilen kerättyyn mannaan. Jumala ei halua, että uskosta tulee meille jokin kaava ja rutiini, vaan hän haluaa, että olemme riippuvaisia hänestä ja tarvitsemme häntä päivittäin, kysymme häneltä neuvoa joka päivä. Lentokoneet voivat lentää autopilotin ohjaamina – älä sinä ota sellaista tavaksi.

Mooseskin joutui toteamaan, että sama kaava, jota oli ennen käytetty – kallion lyöminen sauvalla – ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Vettä tosin alkoi juosta, mutta sillä kertaa jano oli ”väärin sammutettu”. Daavid sen sijaan osasi neuvotella Jumalan kanssa, vaikka kokemuksen tuoma itsevarmuus olisi hyvin voinut viedä harhaan ja houkutella tekemään, kuten ennenkin. Paavali sen sijaan – niin hurskas, niin palava, niin Jumalan asialle omistautunut mies – luotti kokemuksen tuomaan varmuuteen ja sanoi Barnabakselle: Lähde kanssani uudelle matkalle kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa. Käymme katsomassa, mitä veljille kuuluu. Ap.t.15:36. Huomaamme, että tällä kertaa ei tarvittu paastoa ja rukousta, kuten ensimmäisellä kerralla. Niinpä hanke johti riitaan.

Haluan rohkaista sinua neuvottelemaan Herran kanssa päivittäin. On hyvä ottaa tavaksi puhua Herralle joka aamu ennen kuin puhuu mitään yhdellekään ihmiselle. On hyvä olla Jumalasta riippuvainen ja kysellä päivittäin: ”Mitä tänään, Herra? Onko sinulla jokin suunnitelma tälle päivälle? Tässä olen, suunnittele sinä, ohjaa sinä minua, älä jätä minua itseni varaan! En halua mitään metodeja, en mitään totuttuja tapoja enkä rutiineja, en halua kangistua kaavoihin. Tule sinä Henkesi kautta sydämeeni ja anna minulle tätä päivää varten tuore manna, sinun ikuinen raikas sanasi – sinulla yksin on elämän sanat! Haluan jättää itseni sinun ohjaukseesi, sillä minun kaikki kokemukseni ja taitoni eivät riitä, minun uskoni on heiveröinen – sinä yksin voit valaista minun tieni ja tasoittaa minun polkuni!”

Hän näet ajatteli: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.” Matt.9:21.

Normaali hengellinen syntymä

Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt. Miika 6:5.

Voimme lukea Joosuan kirjan luvut 3 ja 4 niin saamme palauttaa mieleemme, minkälainen oli matka Sittimistä Gilgaliin. Tuon matkan huipennus oli Jordanin ylitys. Niin kuin Punaisen meren ylitys samoin Jordanin ylitys on tietysti esikuva kasteesta. Samalla se lyö Luvatun maan valloituksen alkutahdit. Gilgalissa sitten kansa ympärileikattiin.

Luterilaiset voivat ilahtua, kun kaste on ensin ja uudestisyntymistä ja uskoon tuloa merkitsevä ympärileikkaus on vasta sen jälkeen. On kuitenkin huomattava, että ne ovat molemmat osa normaalia hengellistä syntymää, johon uuden liiton aikaan kuuluu myös Pyhän Hengen kaste. Olennaista ei ole niiden järjestys, vaan yhteistoiminta. Uudessa testamentissa on esimerkkejä siitä, että ihmiset saivat hengen kasteen ensin ja vasta sitten vesikasteen.

Sitä paitsi, jos nyt kasteesta puhutaan, uuden liiton kaste voi olla uskovien kaste tai perhekuntakaste. Jälkimmäinen toteutuu, kun uskovien kasteeseen otetaan mukaan alaikäiset lapset. Niin sanottu 'lapsikaste' sai alkunsa, kun kristittyyn perhekuntaan syntyi lisää lapsia ja uusi perheenjäsen kastettiin yksinään. Mutta kirkoissa, jotka toteuttavat lapsikasteen käytäntöä, ei haluta muistaa, että lapsikaste oli alkujaan osa perhekuntakastetta. Sen vuoksi pitäisi ymmärtää, että lapsi kastetaan osallistumaan vanhempiensa kasteeseen ja hänen tulee saada oma uskovien kasteensa sen jälkeen, kun hän on muuttanut pois kotoa ja aikuistunut - ja tullut uskoon tai uudistunut siinä. Hän voi silloin jatkaa perhekuntakasteen perinnettä ja ottaa omat lapsensa mukaan kasteeseensa.

Käsitykseni mukaan Suomen Vapaakirkko toteutti aiemmin perhekuntakastetta, mutta muutti sitten linjaansa myöhemmin ja siirtyi käytännössä uskovien kasteen kannalle. Se oli vahinko, sillä perhekuntakaste on apostolinen käytäntö ja antaa tasapainoa lapsikasteen ja uskovien kasteen väliseen kiistaan.

Matka Sittimistä Gilgaliin oli täynnä siunauksia. Jordan tulvi yli äyräidensä ja Herran hyvyys myös tulvi yli äyräidensä. Astuminen luvattuun maahan ja siirtyminen kasteen piiriin ja taivaallisten voimien suojelukseen oli suuri harppaus kohti Jumalan antamaa elämää, johon kuului perintöosa maassa, joka "vuotaa maitoa ja hunajaa". Se oli vanhan luonnon pois riisumista ympärileikkauksen kautta ja osallisuutta liiton lupauksista. Se oli Jumalan kansan voitokkaan taistelun ensinäytös.

Voimme siis vahvistaa uskoamme, kun muistelemme Herran hyvyyttä omassa elämässämme. Ylistä 
Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Sydämen korvat

Kutsu esiin kansa, joka on sokea, vaikka sillä on silmät, joka on kuuro, vaikka sillä on korvat! Jes.43:8.

Muistan erään ihmisen, joka aina valitti toisesta henkilöstä ”se ei puhu mitään!” En ollut siinä tilanteessa nopea reagoimaan, mutta jälkeenpäin tuli mieleen, mahtoiko vika olla omissa korvissa. Ei ole kauhea ihme, jos henkilö vaikenee, kun huomaa, että häntä ei kuunnella. Erästä saarnamiestä yritin aikoinaan saada taivuteltua myötämieliseksi sille näylle, jonka olin saanut. Puhuin siitä hänelle ainakin kolme kertaa. Jälkeenpäin sitten ihmeteltiin, miksi en ollut kertonut aikeistani mitään!

Tämä kuurous on jännä ilmiö, samoin kuin sokeus. Raamatun mukaanhan pitää ottaa silmälaseiksi päähän jonkinlainen pölli tai pölkky, seiväs tai hirsi, niin sitten näkee tarkasti lähimmäisen viat (Matt.7:3, Luuk.6:41)! – Mieti sitä.

Meillä on siis suuria haasteita, kun haluamme tehdä tarkkoja havaintoja. Jos haluamme kuulla, meidän tulisi teroittaa korvamme kuulemaan. Kuuleminen vaatii tietynlaista harjaantumista, jossa oikea sydämen asenne ratkaisee. Tarvitsemme sydämen korvat kuulemiseen. Tarvitsemme sydämen silmät näkemiseen. Pystymme helposti suodattamaan pois ääniä, joita emme halua kuulla. Pystymme helposti suodattamaan näkökentästämme pois asioita, joita emme halua nähdä. Jeesus tuli auttamaan meitä tässäkin:

Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.” Mark.7:37. Ja yksi Raamatun suurista totuuksista on tämä: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17.

Meillä on siis mahdollisuus kuulla. Emme ole tuomitut elämään elämäämme täällä kuuroina ja sokeina. Voimme varmasti nähdä ja kuulla. Syvempään näkemiseen meitä johdattaa Jumalan sana. Kristus on tehnyt meille mahdolliseksi nähdä totuuden valoa ja kurkistaa siinä valossa tulevaisuuteen. Hän vie meidät uskon kautta näkemään taivaallisia asioita ja havainnoimaan näkymätöntä maailmaa, joka on vasta hahmottumassa. Pyhä Henki voi antaa meille silmävoidetta nähdä niin että havaintomme nykyhetkestä ovat oikeita ja näemme profeetallisesti huomiseen. Kiitetty olkoon Herra, joka antaa meille terveet silmät ja kuulevat korvat!

Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. Luuk.11:28.

Voittoihin uskon voimalla

Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Sak.4:11.

Joskus joudumme tilanteisiin, jolloin edessä olevat esteet näyttävät ylittämättömiltä ja epäusko valtaa mielen. Puolisoa etsivä joutuu aina vaan pettymään ja löytää syynkin - minussa on vika! Kukaan ei halua minun kanssani mitään. Tai velkojensa kanssa kamppaileva ihminen päätyy epätoivoon, kun rahatilanteeseen ei ilmaannu helpotusta. Sairauteensa tuskastunut voi ajatella: en koskaan parane. Hengelliseen työhön mielivä voi kokea: ei kukaan ymmärrä minun näkyäni, kukaan ei tue. Vanheneva ihminen voi kokea: kukaan ei jatka työtäni, en voi jättää tätä perinnöksi kenellekään.

Tarvitsemme näissä tilanteissa uskoa. Meidän tulee nostaa katseemme pois ihmisistä, tämän maailman lainalaisuuksista ja nähdä Jumalan mahdollisuudet. Tiedämme, että ne ovat rajattomat.

Niinpä voimme harjoitella sanomaan: Jumalan hyvä käsi on minun elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Vaikka olen tällainen, voin silti vielä löytää puolison, kun Jumalan hyvä käsi minua johdattaa. Vaikka rahatilanteeni on huono, Jumala voi auttaa, sillä hänen hyvä kätensä on elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Vielä hän armahtaa minua ja päästää minut veloistani. Vaikka olen sairas, tiedän että Jumalan hyvä käsi on elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Yksi hänen kosketuksensa voi parantaa minut hetkessä. Hän voi kirkastaa nimensä ja tuoda esiin kirkkautensa, kun hän parantaa ihmisen. Hän antoi minulle näyn ja hän vie minussa työnsä päätökseen. Hän auttaa minua toteuttamaan näkyäni. Hän lähettää minulle työtoverit, taloudelliset resurssit, hengen voitelun ja avaa ovet. Hänen hyvä kätensä on minun elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room.8:31. Hän voi lähettää elämääni ihmisiä, uusia ystäviä. Hän voi antaa minulle työn jatkajankin, joka ottaa tämän projektin haltuunsa ja vie sitä eteenpäin.

Jos puhumme uskoamme julki, sanomme ääneen, mitä hyvää Jumala aikoo tehdä, saamme myös kokea sen, mihin uskomme. Hänen hyvä kätensä todella alkaa toimia, hänen armonsa ilmetä, hänen ihmeensä tapahtua. Meidän tulee harjoitella tätä uskoa, suunnata mielemme oikein, riippua kiinni Jumalan lupauksissa - silloin aikaa myöten saamme nähdä uskon hedelmää.

Mitä siis haluat tänään? Mitä odotat Jumalalta? Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. Mark.11:24.

Sanoma Jumalan armosta

Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. Ap.t.20:24.

Huomio voi karata pääasiasta epäolennaisiin asioihin. Paavali keskittyi palvelutehtäväänsä: evankeliumin julistamiseen. Ilosanoma Jumalan armosta – siinä kaiken terveen uskon ydin. Pysyykö meidän huomiomme siinä palvelutehtävässä, jonka olemme saaneet? Jos armoituksemme liittyy evankeliumin esillä pitämiseen, kykenemmekö keskittymään niin että emme lipsahda mihinkään uskonkiihkoiluun?

Kyselen näitä, koska tunnen oman elämäni sivupolut ja koska tiedän, miten helposti huomio keskittyy johonkin sivuasiaan. Kyselen siksikin, että olen nähnyt hengellisellä kentällä niin paljon erilaista uskon kiihkoilua, suoranaista vihapuhetta. Evankeliumi piti kertoa syntisille, jotta he pelastuisivat. Nyt evankeliumi kerrotaankin vain pyhille ja syntiset saavat ruoskaa. Sanoma Jumalan armosta korvautuu jollakin ”sinun täytyy”-sanomalla.

Jeesus vietti aikaa syntisten keskellä. Hän ei vieronut syntisiä ihmisiä, hän tiesi, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, toiset vain luulevat olevansa jotakin muuta. Jeesus rakasti ihmisiä, jotka olivat nöyriä myöntämään oman syntisyytensä. Heitä varten hän oli tullut. Koko hänen elämänsä keskittyi sovinnon tekemiseen Jumalan ja ihmisten välillä. Hän ei käyttänyt lain ruoskaa, hän kutsui syntiset tykönsä. Hän antoi epäonnistuneille ja huonoille uuden alun mahdollisuuden. Hän osoitti Jumalan armon ja rakkauden voiman.

Tarvitsen hänen mielenlaatuaan tänään, ehkä sinäkin. Tarvitsen paluuta evankeliumin ytimeen, muistutusta siitä, että Uuden liiton evankeliumi on sanomaa Jumalan armosta. Tarvitsen samaa keskittymistä Jumalan antamaan palvelutehtävään, joka Paavalilla oli. Tarkistetaan siis tänään suuntamme: käännytään pois lainalaisesta ihmisten syyttämisestä, opillisesta hiustenhalkomisesta ja tuomitsemisesta, ja suunnataan ajatukset Jumalan armoon. Hänen sylinsä on vielä auki tänä armon päivänä. Hän kutsuu luokseen meitä syntisiä uudistaakseen elämämme.

Saamme loistaa Herran valoa, kun kerromme ihmisille ilosanomaa Jumalan armosta.