Tarvitsemme Puolustajaa

Kun yritän rohkaista ihmisiä, haluan tehdä sen Jumalan sanan mukaisesti. Jumalan sana on omiaan luomaan uskoa, rakentamaan luottamusta, antamaan turvallisuuden tunnetta. Raamatusta löytyy paljon kohtia, joissa on erityisen vahva rohkaisemisen henki. Esimerkiksi Jesajan kirjan jakso luvusta 60 kirjan loppuun on täynnä myönteistä ja lohduttavaa sanaa. Psalmit ovat takuuvarmaa luettavaa jokaiselle tukea kaipaavalle. Myös Johanneksen evankeliumin 14. luvusta alkaa jakso, jossa Jeesus puhuu jäähyväispuheensa opetuslapsille ja rohkaisee näitä. Tämä jakso päättyy Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen eli lukuun 17. Rohkaisua ja lohdutusta kaipaavan on hyvä lukea näitä. Ne ovat balsamia taisteluissa kolhiintuneen soturin haavoihin.

Kun olemme erilaisissa elämän taisteluissa, tarvitsemme Puolustajaa – Pyhää Henkeä. Omin avuin emme selviä elämän myrskyistä ja ahdingoista. Mutta Pyhä Henki on annettu meille lohduttajaksi, puolustajaksi ja neuvonantajaksi. Hänen läsnäolonsa tuo rauhan taisteluiden keskelle, hänen viisautensa antaa neuvoa, hänen paimenen rakkautensa ohjaa meitä vaarojen ohi. Hänen totuutensa valaisee meitä, kun vihollinen pimentää meiltä armon auringon. Hänen innoituksensa saa meidät kokemaan iloa vainojenkin keskellä. Hän hoitaa meitä, kun olemme haavoittuneet. Hän sytyttää meitä uudelleen, kun uskon liekkimme uhkaa sammua.

Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:26-27.

Kun lannistuminen uhkaa

Jos sinulla on Jumalan antama kutsumus, näky tai missio, mutta olet lannistunut, haluan rohkaista sinua. Saatat kokea, että olet joutunut odottamaan liian kauan, tai koet peräti, että näkysi, jonka luulit saaneesi Jumalalta, onkin täyttä erehdystä. Olet tullut tulokseen, että ei kannata tavoitella kuuta taivaalta. Olet todennut, että olosuhteesi tekevät kutsumuksesi toteuttamisen mahdottomaksi. Olet kenties kokenut, että ihmiset vastustavat sinun kutsuasi niin, että sinulla ei ole seurakunnan puitteissa tilaa toimia. Kaikki tekijät tuntuvat olevan sinua vastaan. Itse Jumalakin tuntuu unohtaneen sinut ja sinun ’itse keksityn’ näkysi. Mutta Raamattu sanoo:

Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. Room.11:29.

Viivytys ei ole peruutus. Koetukset, joihin olet joutunut kutsusi kanssa, eivät merkitse peruutusta. Vihollisen vastustus ei merkitse kutsun peruutusta – päinvastoin. Jumala on voimallinen auttamaan sinua oman näkysi, kutsumuksesi ja missiosi kanssa, mutta sinä et saa lannistua. Sinun pitää säilyttää uskon luottamus Jumalaan ja olla sinnikäs. Ole uskossa vahva ja odota Herraa. Tiedä, että hän on voimallinen kääntämään sinun kohtalosi, muuttamaan sinun koettelemuksesi voitoiksi, nostamaan sinut ylös kuopasta. Hän tarkkailee sinua ja odottaa sinulta kärsivällisyyttä, peräänantamattomuutta, luottamusta Jumalaan aina hulluuteen asti. Hän tuntee ne, jotka luottavat häneen. Nah.1:7.

Viivy Herran edessä tänään, kerro hänelle pettymyksesi, pura hänelle sydämesi. Hän on valmis uudistamaan lupauksensa. Hän haluaa vahvistaa sinua, jotta sinä voisit kerran saattaa työsi päätökseen, kerran viedä kutsumuksesi toteuttamisen loppuun, lopulta vielä tuoda missiosi hedelmät voittosaaliina hänen eteensä.

Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps.126:6.

Kiitä Herraa sieluni

Anna Jumalalle uhriksi kiitos, täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ps.50:14.

Olen huomannut itsessäni sellaisen itsepintaisen taipumuksen, että en jaksa kiittää Jumalaa niistä hyvistä lahjoista, joita olen saanut. Olen kyllä tyytyväinen monen asian suhteen, mutta kiitokseen ei kieleni taivu. Mistä tämä johtuu?

Se on epäuskon hedelmää, se on lihallisen mielen kiittämättömyyttä. Harva on niin hurskas, että ei kokisi enää lihansa penseyttä. Mutta ensirakkaudessa elävä uskova on kiitollinen. Aito sydämen kiitollisuus on ensirakkauden merkki. Meidän tulee myös ilmaista tätä kiitollisuutta Jumalalle. Meidän tulee kertoa hänelle, kuinka paljon arvostamme Kristuksen uhria, pelastusta, Jumalan sanaa, Pyhän Hengen täyteyttä ja niitä ulkonaisia lahjoja, joita olemme niin runsain mitoin saaneet. Muotiin on tullut järjestää hengellisiä kokouksia, joissa ylistys on ohjelmanumero. Miksi tehdä kaikista aidoista uskon ilmauksista ohjelmanumeroita? Ei Jumala meiltä sellaista odota. Eikä kukaan kiittämätön ala oikeasti kiittää, kun kuuntelee toisten kiittämistä. Kiitoksen tulee olla oma valinta ja terveestä uskosta pulppuava teko.

Rohkaisen siis sinua menemään Herran kasvojen eteen kiitoksen kanssa. Kun olet hänen kanssaan kahden kesken, kerro hänelle, miten paljon arvostat hänen rakkauttaan, hänen huolenpitoaan, hänen lahjojaan. Tee tästä jokapäiväinen tapa. On kokemuksen vahvistama tosiasia, että kiitollinen ihminen saa myös lisää hyviä lahjoja ja kiittämätön jää helposti ilman.

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Hyvät teot

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä.” Matt.19:16-17.

Ihmisillä on itsepintainen taipumus yhdistää usko ja hyvät teot. Hyvät teot ikään kuin todistavat uskon aitouden. Kieltämättä hyvät teot ovat seurausta hengen vaikutuksesta. Koskaan eivät hyvät teot kuitenkaan voi olla uskon perustuksena.

Jeesus kävi ”kovin ottein” kiinni nuoren miehen sanoihin ja osoitti niissä heti kaksi virhettä: ”ihminen ei voi olla hyvä, vaikka tekisi kuinka paljon hyviä tekoja – vain Jumala on hyvä.” Toinen väärinkäsitys: ”iankaikkisen elämän periminen ei riipu hyvistä teoista, vaan elämään sisälle pääseminen alkaa käskyjen noudattamisesta”.

Keskustelu etenee mielenkiintoisesti, kun nuori mies väittää noudattaneensa käskyjä. Ehkä hän tekikin niin kaikkien Jeesuksen esille nostamien käskyjen osalta – Jeesushan luetteli käskyt, jotka koskevat ihmissuhteita. Mutta käsky, jota nuori mies ei ollut noudattanut, oli käskyistä ensimmäinen:  
”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” 2.Moos.20:2-3.

Mammona oli kaikesta päätellen salakavalasti tullut tälle nuorelle miehelle epäjumalaksi. Usein emme itse huomaa oman hengellisen elämämme heikkoja kohtia ennen kuin Jumalan sana tulee kohti. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Hepr.4:12.

Suomalaisina olemme saaneet rikkaan hengellisen perinnön. Meidän ei pitäisi langeta tekojen vanhurskauteen, jos vain vaalimme yhtään Lutherin perintöä. Meidän pitäisi vain mennä Lutherin viitoittamaan suuntaan jopa Lutherin ohi ja ottaa vastaan rakkaus totuuteen siinä määrin, että voimme ilman mitään vastaan hangoittelua haudata tämän syntisen vanhan luontomme kasteen hautaan ja pyytää Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen perusteella häneltä hyvää omaatuntoa ja Pyhän Hengen täyteyttä. Sillä tavoin puramme pois ihmisviisauden opit, jotka uskottelevat, että meistä voi tulla jotenkin hyvien tekojen kautta hyviä ihmisiä.

Antakoon Herra meille viisautta ja ymmärrystä, että pääsemme kaikissa tällaisissa perusasioissa hengelliseen kasvuun ja sellaiseen terveeseen uskoon, jossa hyvät teot ovat oikealla paikallaan.

Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi. Tit.3:14 KR38.

Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:15-16.

Rohkaiskaa mielenne

Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Ps.32:6.

Kun tulemme Jumalan yhteyteen, on meidän osattava pysyä siinä, vieläpä kasvaa uskossa. Jumala opettaa meille alusta alkaen rukoilemista. Siis hän ei opeta meille mitään rukoilemisen tekniikkaa, vaan luo rukoilemisen tarvetta. Kun kohtaamme jonkin vaikeuden tai kriisin, kun joudumme hätään, hän sallii meille tapahtua jotakin, joka luo tarpeen rukoilla, tarpeen kääntyä Jumalan puoleen, tarpeen huutaa hänen puoleensa, tarpeen pysyä läheisessä yhteydessä Jumalaan.

Kun sitten ongelmassamme tai hädässämme turvaudumme Jumalaan, hän iloitsee voidessaan olla uskollinen ja voidessaan auttaa. Näin meidän välillemme kehittyy suhde, lapsen ja Isän suhde, hätään joutuneen ja pelastajan suhde. Älkäämme siis menettäkö toivoamme, kun eteemme tulee ongelmia, joudumme vääryyden kohteeksi, hätään ja ahdinkoon, sillä ne paljastavat meille Jumalan rakastavat Isän kasvot. Niiden keskellä Jumalan rakkaus koskettaa meitä konkreettisesti ja toivo, joka on pantu Jumalaan, ei petä – hänen uskollisuutensa kantaa meitä.

Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Ps.31:25.

Ei tarvitse hosua

Jumalan äänen kuuleminen on jokaisen uskovan haaste. Kuulemme Jumalan äänen kyllä Raamatusta, mutta sana toimii suurimmaksi osaksi yleisellä tasolla ja henkilökohtaisen ’Kristuksen sanan’ kuuleminen on vaikeampaa ja harvinaisempaa, mutta myös hyvin paljon palkitsevampaa. Joskus sellaisen arvo on korvaamaton, kun etsimme johdatusta jossain meille tärkeässä asiassa.

Joudumme opettelemaan Jumalan äänen kuulemista ja johdatuksen etsimistä. Meillä on kiusaus ratkaista eteemme tulevia tilanteita ja tehtäviä omin avuin. Ihmisen tapa on kääriä heti hihat ja alkaa toimia. Sitten olemme kuin ilman ohjaajaa liikkeelle lähtenyt puskutraktori. Kuvittele, mitä jälkeä syntyy, jos se raivaa tieltään kaikki esteet esimerkiksi puutarhassa…

Joskus vaan on hillittävä itsensä, oltava hiljaa paikallaan ja odotettava Jumalaa. On suljettava pois ylimääräinen melu ja herkistettävä korvat, sillä Jumala puhuu meille hiljaisella äänellä meidän sisimpämme kautta. Joskus hän varoittaa meitä antaen oudon levottomuuden ja rauhattomuuden nousta esteeksi tehdä jotakin. Pyhä Henki voi saada aikaan sellaisia varoituksia, jotka eivät ole sanallisia, vaan sanattomia ’älä tee sitä’, ’älä mene sinne’, älä ole tekemisissä sen ihmisen kanssa’, ’älä kiirehdi, odota’. Jokin sisäinen tunne nousee tällä tavoin esteeksi, vaikka emme tiedä, miksi. Jos tottelemme, huomaamme jälkeenpäin, kuinka siunattu asia olikaan noudattaa hengen varoitusta. Jos emme tottele, saamme vaikeuksia. Toisaalta Pyhä Henki voi myös rohkaista menemään, tekemään, kohtaamaan, ryhtymään sanoista tekoihin ja panemaan toimeksi ja hän tekee sen antamalla luvan, vaikuttamalla tahtomista ja tekemistä, usein hän antaa sisäisen rauhan, joka vakuuttaa ”tämä on oikein ja Jumalan tahto”.

Muistatko, millainen haaste israelilaisilla oli erämaassa? Heidän piti seurata ilmestysmajan päällä leijuvaa pilveä ja pysyä paikallaan, jos pilvi pysyi paikallaan, ja lähteä liikkeelle vasta, kun pilvi lähti liikkeelle. Saatan olla väärässä, mutta luulen, että se oli vaikeata, koska pilvi oli niin epämääräinen ’savu’, että sitä tuskin havaitsi. Meidänkin uskon vaelluksemme vaatii paljon itsehillintää oman tahdon sijaan, odottamista toimimisen sijaan, riippuvaisuutta Jumalasta omaan viisauteen luottamisen sijaan, hiljaista kuuliaisuutta sinne tänne ryntäilyn sijaan.

Niinpä haluan rohkaista sinua tänään: jätä asiasi Jumalan käsiin. Odota Herraa. Hiljennä sielusi ja kuuntele Jumalaa. Etsi johdatusta. Älä ryntäile. Malta mielesi. Sinun ei tarvitse hosua. Jos odotat ylimääräisen päivän, nukut yön yli, et menetä mitään. Katso, Herra on valmistanut sinulle tien. Hän on avannut sinulle oven. Kohta on se aika, kun sinä saat mennä eteenpäin. Kohta pilvi nousee ja sinä näet sen selvästi. Et sinä jää Herralta salaan. Sinun asiasi on vireillä. Jumala toimii koko ajan kulissien takana sinun hyväksesi. Sinä saat ilon, sinä saat rauhan sydämeesi, sinä saat olla levollinen. Kun on aika lähteä liikkeelle, sinä saat nousta, sinä saat edetä vauhdilla. Kaikki järjestyy. Odota Herraa. Hän tulee ja johdattaa sinua.

Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä. Miika 2:13.

Rakkauden ja rauhan Jumala

Uskon ihmiselle Jumala on hyvä, laupias ja armollinen, rakkauden ja rauhan Jumala. Epäuskon ihmiselle Jumala näyttäytyy vihaisena, tuomitsevana ja pelottavana. Omista silmistäsi riippuu, millaisena Jumalan näet.

Oletko sinä huomannut, kuinka sinun sukulaisesi ja ihmissuhdeverkostosi jäsenet jakautuvat myös kahtia? Toiset pitävät sinua kunnon ihmisenä, hyvänä ja myötätuntoisena kristittynä, toiset taas antavat ymmärtää, että olet kylmä ihminen, suorastaan kiusantekijä, pahansisuinen ja ”ikävä” ihminen – huono kristitty. Hekin katsovat sinua jokainen omien silmälasiensa läpi.

Voin rauhoittaa sinua, jos kaikista hyvistä yrityksistäsi huolimatta et ole onnistunut voittamaan heitä puolellesi. Kaikkia ihmisiä ei voi voittaa puolelleen, kaikista ei millään tule ystäviä. Voin rauhoittaa sinua ja sanoa: älä tuhlaa voimiasi ja haaskaa ystävyyttäsi ihmisiin, jotka eivät koskaan anna hyvää palautetta. Kiittämättömille ja pahoille ei tarvitse kostaa mitään, mutta on luvallista vetäytyä heistä kauemmaksi. Anna ystävyytesi, myötätuntosi ja rakkautesi ihmisille, jotka arvostavat sinua. Voit rakastaa vihamiehiäsi kauempaa, rukoilemalla heidän puolestaan.

Kun kohtaat pahansuopia ihmisiä, muista, että Jeesus kohtasi heitä myös. Jeesus, paras koskaan maan päällä elänyt ihminen, joutui pahansuopien ihmisten pahoinpitelemäksi. He kiduttivat Jeesuksen hengiltä. Jeesuskaan ei pystynyt heitä muuttamaan. Hän ei pystynyt heitä rakastamaan niin, että heistä olisi tullut vastarakkauteen valmiita ihmisiä. Edes Jeesus ei pystynyt siihen, turha sinunkaan on hakata päätäsi seinään noiden ihmisten kanssa, jotka aina ja aina vaan, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen haluavat pysyä itsepintaisesti pahansuopina sinua kohtaan.

Ymmärrätkö tämän? Et ole huono kristitty, jos luovutat joidenkin lähimmäistesi kohdalla sen verran, että vetäydyt heistä kauemmaksi. Ainakin minä olen kokenut oikeaksi tehdä niin. Se Raamatun sana, joka avasi minulle tämän, oli Matt.12:47-50 ja se kuuluu Markuksen mukaan näin:

Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Mark.3:34-35.

Jeesus teki elämässään valintoja. Hän valitsi ”nuo kaksitoista”. Mutta hän tavallaan valitsi myös sukulaistensa tilalle uudet veljet ja sisaret. Ei hän sulkenut ketään pois yhteydestään, hän vain toimi johdonmukaisesti niiden hyväksi, jotka suostuivat rakkaudelliseen vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Tätä uutta suhdetta, jonka Jeesus loi ystäviensä kesken, voidaan kutsua ”uskon yhteydeksi”. Tähän uskon yhteyteen hän kutsuu meitä tänään. Kun me olemme uskon yhteydessä häneen, olemme myös keskenämme veljiä ja sisaria.

Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. 2.Kor.13:11.