Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Ps.61:3.
Jumala haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme. Hän ei tarkoittanut, että meillä on kaikki uskonnollinen tieto siihen pisteeseen asti, että tulemme toimeen omillamme. Jumalan päämäärä meissä ei ole tietoviisas ja teologiset koukerot ulkoa osaava ihminen. Hänen päämääränsä on luoda kanssamme suhde – rakkaussuhde, joka ei ole jotakin hypertunteellisuutta, vaan vakaa kiintymyssuhde, jossa eletään vapaaehtoisessa riippuvuudessa taivaan Isän kanssa.
Miten Jumala johdattelee meitä tähän? Monin tavoin, yksi tapa on luoda elämämme keskelle jokin huutava pula, kipeä tarve, epätoivon syy. Hän johdatti Jeesuksen erämaahan ja hän voi johdattaa sinut tilanteeseen, jossa sinun ”sydämesi nääntyy”, jotta sinä ”huutaisit häntä avuksi”. Siinä epätoivossasi sinä saatat kokea, että olet tilanteessa, jossa et kykene auttamaan itse itseäsi. Joudut elämäntilanteeseen, joka on sinulle liian vaikea. Et selviä omin avuin.
Tällainen tilanne on hedelmällinen sinun jumalasuhteesi kannalta. Sinä hakeudut Jumalan avun piiriin, sinä rukoilet ja huudat häntä avuksi. Sinä koet, että et selviydy yksin, tarvitset yliluonnollista apua. Sinä et jaksa omin voimin selvittää ihmissuhdesotkujasi. Sinä et jaksa omin avuin hillitä omaa temperamenttiasi, vaan sinä pillastut aina ja satutat toisia. Sinä et pysty rajoittamaan rahankäyttöäsi, vaan velkaannut. Sinun seksuaalisuutesi ei pysy aisoissa, sinun juomisesi repeää ja etenet ryyppy päällä, sinä kerta kaikkiaan hajotat oman elämäsi, kun et jaksa. Koet, että sinun edessäsi on sileä, jyrkkä ja pystysuora kallionseinämä.
Siihen sinä saat Jumalan avun, kun ojennat kätesi, pyydät armoa, suostut autettavaksi, tunnustat uskoa, annat elämäsi Jeesukselle. Hän kuulee sinun avunhuutosi ja nostaa sinut kalliolle, Kristus-kalliolle, sinun pelastuksesi perustukselle, sinun uuteen turvapaikkaasi, jonne et jaksanut itse kiivetä. Hän todellakin nostaa sinut ja antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon, uuden elämän hänen yhteydessään. Sinä saat todistaa muillekin, mitä Herra on tehnyt:
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Ps.40:4.
perjantai 7. helmikuuta 2020
torstai 6. helmikuuta 2020
Jumalan armo kasvattaa
Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Room.8:3.
Laki oli hyvä ja Jumalan antama, mutta ihminen synnin orja. Laki ei kyennyt pelastamaan ihmistä, sillä lain rikkomisen jälkeen laki ei kyennyt muuhun kuin tuomitsemiseen. Evankeliumi on lain antiteesi. Jumalan armo Kristuksessa pelastaa lain tuomitseman syntisen.
Oletko sinä joutunut kuulemaan syytöksiä ja tuomioita uskoontulosi jälkeen? Oletko sinä joutunut kestämään itsesyytöksiä, kun omatuntosi moittii sinua? Noina hetkinä, kun syyllisyys painaa, ymmärrämme selvimmin lain ja armon eron. Tajuamme kirkkaasti, että "laki on synnin voima" (1.Kor.15:56), ja olemme yksin armon varassa. Kristus sanoo meille: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Joh.8:11.
Tavoite on kirkas - tulee luopua synnistä. Se ei kuitenkaan tapahdu noin vain, vaan tarvitaan kasvamista uskossa. Jumalan armo Kristuksessa antaa meille tilaa parannukseen, mahdollisuuden uskossa kasvamiseen ja aikaa muuttumiseen. Jumalan armo siis saa sen kasvun aikaan, ei ojentaminen, syyttely ja tuomitseminen.
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Tit.2:11-13.
Jumala ei antanut kansalleen ensiksi lakia ja sitten vapauttanut heitä Egyptin orjuudesta. Hän vapautti ensin orjuudesta ja antoi sitten lain. Uudessa liitossa asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä: ensin pelastus ja sitten pyhitys.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Luuk.6:37.
Laki oli hyvä ja Jumalan antama, mutta ihminen synnin orja. Laki ei kyennyt pelastamaan ihmistä, sillä lain rikkomisen jälkeen laki ei kyennyt muuhun kuin tuomitsemiseen. Evankeliumi on lain antiteesi. Jumalan armo Kristuksessa pelastaa lain tuomitseman syntisen.
Oletko sinä joutunut kuulemaan syytöksiä ja tuomioita uskoontulosi jälkeen? Oletko sinä joutunut kestämään itsesyytöksiä, kun omatuntosi moittii sinua? Noina hetkinä, kun syyllisyys painaa, ymmärrämme selvimmin lain ja armon eron. Tajuamme kirkkaasti, että "laki on synnin voima" (1.Kor.15:56), ja olemme yksin armon varassa. Kristus sanoo meille: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Joh.8:11.
Tavoite on kirkas - tulee luopua synnistä. Se ei kuitenkaan tapahdu noin vain, vaan tarvitaan kasvamista uskossa. Jumalan armo Kristuksessa antaa meille tilaa parannukseen, mahdollisuuden uskossa kasvamiseen ja aikaa muuttumiseen. Jumalan armo siis saa sen kasvun aikaan, ei ojentaminen, syyttely ja tuomitseminen.
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Tit.2:11-13.
Jumala ei antanut kansalleen ensiksi lakia ja sitten vapauttanut heitä Egyptin orjuudesta. Hän vapautti ensin orjuudesta ja antoi sitten lain. Uudessa liitossa asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä: ensin pelastus ja sitten pyhitys.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Luuk.6:37.
keskiviikko 5. helmikuuta 2020
Armon löytäminen uudestaan
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.
Lainalaisuus on hengellinen sairaus. On monia, joita syyllisyys painaa jatkuvasti ja he pelkäävät kuolemaa ja joutumista helvettiin, vaikka ovat jatkuvasti sanan äärellä ja seurakunnan yhteydessä tai liepeillä.
Mutta on myös monia tavallisia uskovia, joilta armo on hukassa. Lukeudun välillä itsekin niihin. Armo vaan yksinkertaisesti hautautuu monien asioiden alle. Aktiivisuus seurakunnassa ja hengellisessä työssä voi haudata meissä jotakin, joka on kaikkea touhuamista tärkeämpää. Uskon suhde Kristukseen voi siinä mielessä haaleta, että katoaa armon tunto. Unohdan olevani syntinen ihminen ja armosta pelastettu. Jos muistan olevani syntinen, niin en osaa iloita armosta.
Täytyy pysähtyä.
Pysähdy, rakas ystäväni, kanssani tänään ristin juurelle. Siinä Kristus näyttäytyy meille lyötynä ja hakattuna, verisenä Jumalan Karitsana. Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29.) Hän otti sinun syntisi, minun syntini, päällensä. Hän rakasti meitä niin paljon, sinua ja minua. Hänen rakkautensa on ihanampaa kuin ihmisen rakkaus. Mikä ilo minulla – Barabbaksella! – nyt onkaan! Olen vapaa!
Kiitos, Jeesus, että saan turvata sinuun ja kokea armon osallisuutta. Auta, etten unohda armon todellisuutta. Auta minua olemaan kiitollinen ja elämään armosta. Auta minua olemaan armollinen niille, jotka tuottavat minulle ongelmia. Auta minua muistamaan, että:
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille… Tit.2:11.
Lainalaisuus on hengellinen sairaus. On monia, joita syyllisyys painaa jatkuvasti ja he pelkäävät kuolemaa ja joutumista helvettiin, vaikka ovat jatkuvasti sanan äärellä ja seurakunnan yhteydessä tai liepeillä.
Mutta on myös monia tavallisia uskovia, joilta armo on hukassa. Lukeudun välillä itsekin niihin. Armo vaan yksinkertaisesti hautautuu monien asioiden alle. Aktiivisuus seurakunnassa ja hengellisessä työssä voi haudata meissä jotakin, joka on kaikkea touhuamista tärkeämpää. Uskon suhde Kristukseen voi siinä mielessä haaleta, että katoaa armon tunto. Unohdan olevani syntinen ihminen ja armosta pelastettu. Jos muistan olevani syntinen, niin en osaa iloita armosta.
Täytyy pysähtyä.
Pysähdy, rakas ystäväni, kanssani tänään ristin juurelle. Siinä Kristus näyttäytyy meille lyötynä ja hakattuna, verisenä Jumalan Karitsana. Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29.) Hän otti sinun syntisi, minun syntini, päällensä. Hän rakasti meitä niin paljon, sinua ja minua. Hänen rakkautensa on ihanampaa kuin ihmisen rakkaus. Mikä ilo minulla – Barabbaksella! – nyt onkaan! Olen vapaa!
Kiitos, Jeesus, että saan turvata sinuun ja kokea armon osallisuutta. Auta, etten unohda armon todellisuutta. Auta minua olemaan kiitollinen ja elämään armosta. Auta minua olemaan armollinen niille, jotka tuottavat minulle ongelmia. Auta minua muistamaan, että:
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille… Tit.2:11.
tiistai 4. helmikuuta 2020
Orjan asemasta kuningattareksi
Mies oli nimeltään Nabal, ja hän kuului Kalebin heimoon. Hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli viisas ja kaunis, mutta mies tyly ja karkea. 1.Sam.25:3.
Muistammehan tämän kertomuksen Nabalista ja Abigailista? Siinä on hyvä tarina. Käytän tahallani sanaa "tarina", koska siitä on tullut niin suosittu ilmaus. Loppujen lopuksi inhoan sitä sanaa. Nimittäin kun puhumme Raamatun kertomuksista, kartamme käyttämästä sanaa "tarina", vaikka maailman parhaat "tarinat" tulevatkin Raamatusta: Joosefin tarina, Gideonin elämä, Daavidin kuninkaaksi nouseminen - ja mikä vaan. Meidän on syytä pitää mielessä, jos puhumme Raamatun aiheista, että emme kerro tarinoita emmekä sepitä taruja (fiktiota), vaan puhumme todellisista asioista (faktoista - 2.Piet.1:16). Puhumme asioista, jotka luotaavat syviä totuuksia. Joskus nämä Raamatun kuvaukset ovat pelkästään historiallisia raportteja, mutta varsin usein myös profeetallisia kuvia siitä, mikä on ihmisen tai kansan kohtaloissa tyypillistä ja toistuvaa. Kun Kain murhasi Abelin, näemme ensivälähdyksen Kristuksesta. Kun Mooses nostettiin vedestä, näemme ensivälähdyksen kasteesta, kun 70 Israelin vanhinta sai hurmoksellisen kokemuksen, näemme ensivälähdyksen Pyhän Hengen kasteesta. Tätä luetteloa voisimme jatkaa pitkällekin.
Mitä siis Abigailin päätyminen Daavidin vaimoksi merkitsee? - Ainakin voidaan sanoa, että siinä on kuva Kristuksesta, joka ottaa morsiamekseen naisen (Israelin kansan), joka on ollut tylyn uskonnon orjuudessa. Jeesuksen ajan uskonoppineet, fariseukset ja ylipapit, olivat tylyjä kuin Nabal. Hänen nimensä merkitsi "tyhmyri" ja sitähän Jeesuksen murhaajat olivat. Jos he olisivat olleet viisaita ja vanhurskaita miehiä, he eivät olisi tehneet sellaista oikeusmurhaa, jonka tekivät.
Jumala käänsi heidän tyhmyytensä ja tylyytensä kuitenkin palvelemaan omia tarkoitusperiään. Näin on tänäkin aikana. Saatamme kohdata tämän päivän nabaleita silloin tällöin, joskus seurakunnan keskellä, mutta Herra on voimallinen kääntämään heidän pahuutensa heitä itseään vastaan ja siunaukseksi niille, jotka ovat kärsineet heidän tylyistä otteistaan.
Niinpä julistan sinulle, joka olet kärsinyt Jumalan kansan keskellä kaltoinkohtelusta, pahoista sanoista, kiittämättömyydestä ja väärinymmärtämisestä, että sinä saat olla Jumalasi silmissä Abigail - morsiameksi kutsuttu, kuninkaalliseen sukuun adoptoitu, ylhäinen ja jalo, aatelinen ja korkealle arvostettu henkilö, jonka kautta Jumalan siunaus leviää laajalle joukolle. Sinä olet Jumalan armon kirkas ilmentymä ja sinä saat olla hedelmällinen ja rikas, antelias ja vieraanvarainen, kuninkaallinen lastenhoitaja Jumalan huoneessa. Sinut nostetaan halvasta asemastasi kuningattaren arvoon.
Tultuaan Karmeliin Abigailin luo Daavidin palvelijat sanoivat hänelle: "Daavid lähetti meidät tänne noutamaan sinua hänen vaimokseen." Silloin Abigail kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Minä olen valmis hänen orjakseen, vaikka pesemään herrani palvelijoiden jalat!" 1.Sam.25:40-41.
Muistammehan tämän kertomuksen Nabalista ja Abigailista? Siinä on hyvä tarina. Käytän tahallani sanaa "tarina", koska siitä on tullut niin suosittu ilmaus. Loppujen lopuksi inhoan sitä sanaa. Nimittäin kun puhumme Raamatun kertomuksista, kartamme käyttämästä sanaa "tarina", vaikka maailman parhaat "tarinat" tulevatkin Raamatusta: Joosefin tarina, Gideonin elämä, Daavidin kuninkaaksi nouseminen - ja mikä vaan. Meidän on syytä pitää mielessä, jos puhumme Raamatun aiheista, että emme kerro tarinoita emmekä sepitä taruja (fiktiota), vaan puhumme todellisista asioista (faktoista - 2.Piet.1:16). Puhumme asioista, jotka luotaavat syviä totuuksia. Joskus nämä Raamatun kuvaukset ovat pelkästään historiallisia raportteja, mutta varsin usein myös profeetallisia kuvia siitä, mikä on ihmisen tai kansan kohtaloissa tyypillistä ja toistuvaa. Kun Kain murhasi Abelin, näemme ensivälähdyksen Kristuksesta. Kun Mooses nostettiin vedestä, näemme ensivälähdyksen kasteesta, kun 70 Israelin vanhinta sai hurmoksellisen kokemuksen, näemme ensivälähdyksen Pyhän Hengen kasteesta. Tätä luetteloa voisimme jatkaa pitkällekin.
Mitä siis Abigailin päätyminen Daavidin vaimoksi merkitsee? - Ainakin voidaan sanoa, että siinä on kuva Kristuksesta, joka ottaa morsiamekseen naisen (Israelin kansan), joka on ollut tylyn uskonnon orjuudessa. Jeesuksen ajan uskonoppineet, fariseukset ja ylipapit, olivat tylyjä kuin Nabal. Hänen nimensä merkitsi "tyhmyri" ja sitähän Jeesuksen murhaajat olivat. Jos he olisivat olleet viisaita ja vanhurskaita miehiä, he eivät olisi tehneet sellaista oikeusmurhaa, jonka tekivät.
Jumala käänsi heidän tyhmyytensä ja tylyytensä kuitenkin palvelemaan omia tarkoitusperiään. Näin on tänäkin aikana. Saatamme kohdata tämän päivän nabaleita silloin tällöin, joskus seurakunnan keskellä, mutta Herra on voimallinen kääntämään heidän pahuutensa heitä itseään vastaan ja siunaukseksi niille, jotka ovat kärsineet heidän tylyistä otteistaan.
Niinpä julistan sinulle, joka olet kärsinyt Jumalan kansan keskellä kaltoinkohtelusta, pahoista sanoista, kiittämättömyydestä ja väärinymmärtämisestä, että sinä saat olla Jumalasi silmissä Abigail - morsiameksi kutsuttu, kuninkaalliseen sukuun adoptoitu, ylhäinen ja jalo, aatelinen ja korkealle arvostettu henkilö, jonka kautta Jumalan siunaus leviää laajalle joukolle. Sinä olet Jumalan armon kirkas ilmentymä ja sinä saat olla hedelmällinen ja rikas, antelias ja vieraanvarainen, kuninkaallinen lastenhoitaja Jumalan huoneessa. Sinut nostetaan halvasta asemastasi kuningattaren arvoon.
Tultuaan Karmeliin Abigailin luo Daavidin palvelijat sanoivat hänelle: "Daavid lähetti meidät tänne noutamaan sinua hänen vaimokseen." Silloin Abigail kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Minä olen valmis hänen orjakseen, vaikka pesemään herrani palvelijoiden jalat!" 1.Sam.25:40-41.
maanantai 3. helmikuuta 2020
Syyttä syytetylle
Sinä et ole vain syytetty, sinä olet sorrettu. Suvun musta lammas sinä olet. Sinä olet tehnyt kaiken väärin. Sinä olet ihmiseksi pelkkä virhe.
Kun sinä olit nuorena syrjäytynyt, sinua syytettiin leväperäiseksi ja vastuuttomaksi. Sinä olit masentunut, mutta läheisesi eivät antaneet sinulle lupaa olla masentunut. Tai ainakin sinun masennuksesi oli oma syysi. Sinun olisi pitänyt voittaa se tahdonvoimalla.
Sinun sanottiin olevan kiusaaja, vaikka sinua kiusattiin. Aina oli joku, joka tiesi asiat paremmin kuin sinä itse. Aina joku osasi sanoa, miten asiat olivat huonosti ja syykin oli selvä: sinun vikasi.
Seurakunnasta sinä etsit hyväksyntää. Sait kokea hengellisen heräämisen ja sait uskoa voivasi aloittaa alusta – uskoitkin. Jeesus antoi sinulle uuden toivon. Mutta seurakunnassakin olit kummajainen. Olit tullut uskoon jotenkin väärin. Olisi pitänyt tulla uskoon eri tavalla. Olisi pitänyt olla erilainen menneisyys. Syntisen historiasi olit uskonut saaneesi anteeksi, mutta et tiennyt vielä kaikkea – sille piti saada seurakunnan silmäätekevien allekirjoitus. Sitä ei herunut, ei sitten millään.
Olit lapsena hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Et osannut nimittäin syntyäkään tähän maailmaan ihan oikein ja siksi vanhempasi kohtelivat sinua huonosti alusta asti. Isommat sisarukset nauroivat sinua aina ja vanhempasi vähät välittivät tai lisäsivät löylyä. He kiusasivat sinua alituisesti. Sinusta tuli syrjään vetäytyvä.
Nyt seurakunnan keskellä, kun tunnet että sinua jälleen poljetaan, sinä vetäydyt pois. Sinä lähdet etäämmälle ja lohdutat itseäsi olemalla yksin. Kaikki tuntuu niin tutulta. Koko elämä tuntuu olevan yhtä ristiä, yhtä sortamista, yhtä vääryyttä.
Eivätkö he olekin niin tärkeitä, kun he läksyttävät sinua: pitää pysyä seurakuntayhteydessä! Katkeruutta se on! Olet paha! Olet väärässä! Etkö nyt ala vähitellen uskoa, kun kaikki hengelliset johtajat sanovat samaa: sinä et kelpaa! Olet täysi hylkiö, toivoton tapaus. Ihmisarvo on hieno asia, mutta ei sattumoisin kuulu sinulle!
Sama kierre jatkuu: he ovat oikeassa ja sinä väärässä. He ovat tehneet raamatullisesti, sinä Raamatun vastaisesti. Heillä on oikea usko, sinulla väärä usko. Heillä on valta sanoa, mikä on oikein, sinun ainoa oikeutesi on olla syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.
Myös sinun seksuaalisuutesi on jotenkin pieleen mennyttä. Sinä et osaa valita itsellesi oikeata henkilöä puolisoksi. Ethän sinä osaa lapsiakaan tehdä – nekin pitää haikaran tuoda. Ja vanhemmuudesta – siitä nyt ei voi sinun kohdallasi puhuakaan!
Sinun osasi on häpeä. Loputon häpeä. Sinun turvautumisesi Jumalaankin on jotenkin hassun lapsellista, sairasta takertumista, läheisriippuvuutta, pelkkää epätoivoa, psyykkistä sairautta. Ei sinun uskosi pelasta, se on vain hapuilua pimeässä. Se on vain epätoivoisen nyyhkytystä, joka ei kuulu minnekään.
Näin he ajattelevat. Kyllä he ovatkin erinomaisia. Heillä on niin oikea usko, että sinä et siihen yllä alkuunkaan. Heillä on oikea seurakunta ja sinut on siitä katsottu ulos, koska et voi kuulua kunnon ihmisten joukkoon. Täytyyhän jokin taso säilyttää. He moittivat sinua, kun et kuulu joukkoon, mutta jos pyrit joukkoon mukaan, he polkevat sinut lokaan, pilkkanaurun kera lähettävät menemään: mokomakin!
Kaiken lisäksi olet ruma, olet sairas, olet vammainen, olet ällö, olet ärsyttävä, olet kauhea, olet tyhmä, kamalan kummallinen, aivan outo, olet kaikkea mahdollista vastenmielistä.
Ja kuitenkin (Jes.53:4):
Kaiken tämän tähden ja kaikesta tästä huolimatta olet Jeesukselle rakas. Hän näki sinun syntymäsi, sinun ankean lapsuutesi, sinun kasvuolosuhteesi, koulukiusaamisen, sinun vaikeutesi päästä mukaan yhteiskunnan menoon, sinun masennuksesi, sinun työpaikkakiusaamisesi, sinun yksinäisyytesi, sinun kaikenkattavan orpoutesi myös seurakunnassa, sinun syrjään vetäytyvän luonteesi – kaiken. Mutta sinun vuoksesi Jeesus antoi henkensä, sinun vuoksesi meni ristille. Hän kirjoitti sinun nimesi elämän kirjaan ja on varannut sinulle voiton seppeleen. Hän rakentaa sinulle paraikaa palatsia taivaallisiin maisemiin. Hän on valmistanut sinulle täydellisen lohdutuksen luonaan kirkkaudessa. Jo nyt saat uskon kautta olla varma, että hän on kykenevä parantamaan sinun sisimpäsi haavat, lohduttamaan sinua kaikesta hylkäämisen tuskasta, tervehdyttämään kaikesta sielun orpoudesta. Hän uudistaa sinut terveeksi ja vahvaksi ja tekee sinusta onnellisen. Saat maistaa sitä iloa ja lohtua jo täällä ajassa, mutta täydellisenä se odottaa sinua siellä, missä sinun syyttäjiäsi ei enää näy. Siellä et heitä tapaa, siellä tapaat vain ystäviä. Siellä sinua rakastetaan ja arvostetaan. Sinua kutsutaan mukaan kaikkeen ja sinä saat loistaa ilosta. Sinä saat kokea, että hän pitää lupauksensa, jonka antoi. Se lupaus on tämä:
Vaikka olit syrjitty, vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi, minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan, iloksi tuleville sukupolville. Jes.60:15.
Kun sinä olit nuorena syrjäytynyt, sinua syytettiin leväperäiseksi ja vastuuttomaksi. Sinä olit masentunut, mutta läheisesi eivät antaneet sinulle lupaa olla masentunut. Tai ainakin sinun masennuksesi oli oma syysi. Sinun olisi pitänyt voittaa se tahdonvoimalla.
Sinun sanottiin olevan kiusaaja, vaikka sinua kiusattiin. Aina oli joku, joka tiesi asiat paremmin kuin sinä itse. Aina joku osasi sanoa, miten asiat olivat huonosti ja syykin oli selvä: sinun vikasi.
Seurakunnasta sinä etsit hyväksyntää. Sait kokea hengellisen heräämisen ja sait uskoa voivasi aloittaa alusta – uskoitkin. Jeesus antoi sinulle uuden toivon. Mutta seurakunnassakin olit kummajainen. Olit tullut uskoon jotenkin väärin. Olisi pitänyt tulla uskoon eri tavalla. Olisi pitänyt olla erilainen menneisyys. Syntisen historiasi olit uskonut saaneesi anteeksi, mutta et tiennyt vielä kaikkea – sille piti saada seurakunnan silmäätekevien allekirjoitus. Sitä ei herunut, ei sitten millään.
Olit lapsena hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Et osannut nimittäin syntyäkään tähän maailmaan ihan oikein ja siksi vanhempasi kohtelivat sinua huonosti alusta asti. Isommat sisarukset nauroivat sinua aina ja vanhempasi vähät välittivät tai lisäsivät löylyä. He kiusasivat sinua alituisesti. Sinusta tuli syrjään vetäytyvä.
Nyt seurakunnan keskellä, kun tunnet että sinua jälleen poljetaan, sinä vetäydyt pois. Sinä lähdet etäämmälle ja lohdutat itseäsi olemalla yksin. Kaikki tuntuu niin tutulta. Koko elämä tuntuu olevan yhtä ristiä, yhtä sortamista, yhtä vääryyttä.
Eivätkö he olekin niin tärkeitä, kun he läksyttävät sinua: pitää pysyä seurakuntayhteydessä! Katkeruutta se on! Olet paha! Olet väärässä! Etkö nyt ala vähitellen uskoa, kun kaikki hengelliset johtajat sanovat samaa: sinä et kelpaa! Olet täysi hylkiö, toivoton tapaus. Ihmisarvo on hieno asia, mutta ei sattumoisin kuulu sinulle!
Sama kierre jatkuu: he ovat oikeassa ja sinä väärässä. He ovat tehneet raamatullisesti, sinä Raamatun vastaisesti. Heillä on oikea usko, sinulla väärä usko. Heillä on valta sanoa, mikä on oikein, sinun ainoa oikeutesi on olla syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.
Myös sinun seksuaalisuutesi on jotenkin pieleen mennyttä. Sinä et osaa valita itsellesi oikeata henkilöä puolisoksi. Ethän sinä osaa lapsiakaan tehdä – nekin pitää haikaran tuoda. Ja vanhemmuudesta – siitä nyt ei voi sinun kohdallasi puhuakaan!
Sinun osasi on häpeä. Loputon häpeä. Sinun turvautumisesi Jumalaankin on jotenkin hassun lapsellista, sairasta takertumista, läheisriippuvuutta, pelkkää epätoivoa, psyykkistä sairautta. Ei sinun uskosi pelasta, se on vain hapuilua pimeässä. Se on vain epätoivoisen nyyhkytystä, joka ei kuulu minnekään.
Näin he ajattelevat. Kyllä he ovatkin erinomaisia. Heillä on niin oikea usko, että sinä et siihen yllä alkuunkaan. Heillä on oikea seurakunta ja sinut on siitä katsottu ulos, koska et voi kuulua kunnon ihmisten joukkoon. Täytyyhän jokin taso säilyttää. He moittivat sinua, kun et kuulu joukkoon, mutta jos pyrit joukkoon mukaan, he polkevat sinut lokaan, pilkkanaurun kera lähettävät menemään: mokomakin!
Kaiken lisäksi olet ruma, olet sairas, olet vammainen, olet ällö, olet ärsyttävä, olet kauhea, olet tyhmä, kamalan kummallinen, aivan outo, olet kaikkea mahdollista vastenmielistä.
Ja kuitenkin (Jes.53:4):
Kaiken tämän tähden ja kaikesta tästä huolimatta olet Jeesukselle rakas. Hän näki sinun syntymäsi, sinun ankean lapsuutesi, sinun kasvuolosuhteesi, koulukiusaamisen, sinun vaikeutesi päästä mukaan yhteiskunnan menoon, sinun masennuksesi, sinun työpaikkakiusaamisesi, sinun yksinäisyytesi, sinun kaikenkattavan orpoutesi myös seurakunnassa, sinun syrjään vetäytyvän luonteesi – kaiken. Mutta sinun vuoksesi Jeesus antoi henkensä, sinun vuoksesi meni ristille. Hän kirjoitti sinun nimesi elämän kirjaan ja on varannut sinulle voiton seppeleen. Hän rakentaa sinulle paraikaa palatsia taivaallisiin maisemiin. Hän on valmistanut sinulle täydellisen lohdutuksen luonaan kirkkaudessa. Jo nyt saat uskon kautta olla varma, että hän on kykenevä parantamaan sinun sisimpäsi haavat, lohduttamaan sinua kaikesta hylkäämisen tuskasta, tervehdyttämään kaikesta sielun orpoudesta. Hän uudistaa sinut terveeksi ja vahvaksi ja tekee sinusta onnellisen. Saat maistaa sitä iloa ja lohtua jo täällä ajassa, mutta täydellisenä se odottaa sinua siellä, missä sinun syyttäjiäsi ei enää näy. Siellä et heitä tapaa, siellä tapaat vain ystäviä. Siellä sinua rakastetaan ja arvostetaan. Sinua kutsutaan mukaan kaikkeen ja sinä saat loistaa ilosta. Sinä saat kokea, että hän pitää lupauksensa, jonka antoi. Se lupaus on tämä:
Vaikka olit syrjitty, vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi, minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan, iloksi tuleville sukupolville. Jes.60:15.
sunnuntai 2. helmikuuta 2020
Armon lähettilääksi
Katso lapseni, minä haluan viedä sinua täydellisen muodonvaihdoksen läpi, jotta sinusta tulisi se taivaallinen olento, joksi sinun on määrä muuttua. Sinä olet saanut syntyä ihmisen lapseksi ja sinun tulee nyt syödä paljon Jumalan sanan ravintoa, kun sinä kerran olet uudestisyntynyt Jumalan lapseksi. Sinä keräät ravintoa sieluusi niin kuin perhosen toukka kerää itseensä ravintoa, kun se syö ravintokasvinsa lehtiä. Sinun tulee kuulla Jumalan puhetta, sulauttaa sanaa itseesi ja kasvaa.
Minä vien sinut kotelovaiheeseen ja sinä joudut pimeään, sinä päädyt suureen ahdinkoon, sinun tulee mennä kuolemankin läpi, mutta minä nostan sinut ylösnousemuselämään. Kun sinä uudistut, kun sinä vaihdat muotoa ja sinusta tulee uusi luomus, sinun persoonasi uudistuu kokonaan ja sinä saat levätä armon auringossa.
Sinä et saa tätä kaikkea aikaan omin avuin. Minä teen sinussa tätä muodonvaihdosta, minä annan sinulle siivet. Minä nostan sinut lentoon. Nyt sinun tehtäväsi on ainoastaan syödä ja juoda. Sinun tulee koota runsaasti ravintoa itseesi, jotta sinulla on täydet edellytykset muuttua. Katso, en minä jätä sinua ilman Jumalan sanan ravintoa enkä minä jätä sinua pimeään. Sinä saat syödä minun aurinkoni lämmössä, sinä saat ruokaa riittävästi ja kun sinä olet syönyt kyllin, minä vien sinut seuraavaan vaiheeseen.
Luota minuun. Se työ, jota sinussa teen, on monessa suhteessa salattua. Ihmisen järki ei sitä ymmärrä eikä ihmisviisaus sitä ohjaa. Vaikka sinä et näe mitään muutosta juuri nyt, ei sinun pidä epäillä. Minä olen sinun kanssasi ja huolehdin sinun kasvustasi ja kehityksestäsi. Minä olen sinun isäsi ja minä kasvatan sinua niin kuin isä kasvattaa lastaan.
Katso lapseni, kun aika on, sinä saat muuttua. Sinä saat ihmetellä, mitä sinusta tulee. Sinä saat hämmästellä, millaiset siivet sinulla kerran on. Odota siis ja ole kärsivällinen. Sinun vihamiehesi väheksyvät sinua nyt, he syyttävät ja panettelevat sinua, mutta tulee aika, kun heidät vaiennetaan. He joutuvat häpeään, sillä minä rakastan sinua ja vien sinut kunniaan. Sinusta tulee minun armoni lähettiläs. Sinusta tulee kirkkauden olento ja sinä saat uuden nimen.
Minä vien sinut kotelovaiheeseen ja sinä joudut pimeään, sinä päädyt suureen ahdinkoon, sinun tulee mennä kuolemankin läpi, mutta minä nostan sinut ylösnousemuselämään. Kun sinä uudistut, kun sinä vaihdat muotoa ja sinusta tulee uusi luomus, sinun persoonasi uudistuu kokonaan ja sinä saat levätä armon auringossa.
Sinä et saa tätä kaikkea aikaan omin avuin. Minä teen sinussa tätä muodonvaihdosta, minä annan sinulle siivet. Minä nostan sinut lentoon. Nyt sinun tehtäväsi on ainoastaan syödä ja juoda. Sinun tulee koota runsaasti ravintoa itseesi, jotta sinulla on täydet edellytykset muuttua. Katso, en minä jätä sinua ilman Jumalan sanan ravintoa enkä minä jätä sinua pimeään. Sinä saat syödä minun aurinkoni lämmössä, sinä saat ruokaa riittävästi ja kun sinä olet syönyt kyllin, minä vien sinut seuraavaan vaiheeseen.
Luota minuun. Se työ, jota sinussa teen, on monessa suhteessa salattua. Ihmisen järki ei sitä ymmärrä eikä ihmisviisaus sitä ohjaa. Vaikka sinä et näe mitään muutosta juuri nyt, ei sinun pidä epäillä. Minä olen sinun kanssasi ja huolehdin sinun kasvustasi ja kehityksestäsi. Minä olen sinun isäsi ja minä kasvatan sinua niin kuin isä kasvattaa lastaan.
Katso lapseni, kun aika on, sinä saat muuttua. Sinä saat ihmetellä, mitä sinusta tulee. Sinä saat hämmästellä, millaiset siivet sinulla kerran on. Odota siis ja ole kärsivällinen. Sinun vihamiehesi väheksyvät sinua nyt, he syyttävät ja panettelevat sinua, mutta tulee aika, kun heidät vaiennetaan. He joutuvat häpeään, sillä minä rakastan sinua ja vien sinut kunniaan. Sinusta tulee minun armoni lähettiläs. Sinusta tulee kirkkauden olento ja sinä saat uuden nimen.
lauantai 1. helmikuuta 2020
Näky ja toteutus
Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan. Hab.2:3.
Mainitsin aiemmin, että jos näyn toteutumista verrataan lapsen syntymään, näyn saaminen edustaa hengellisen raskauden ensimmäistä vaihetta: hedelmöitystä. Miten sitten saamme näyn? Voimmeko jotenkin itse hankkia itsellemme näyn?
Jumalan antama näky on vähän kuin hengen tuulissa lentävät siitepölyhiukkaset – kannattaa hakeutua sinne, missä tätä taivaallista siitepölyä on paljon. Seurakunta voi olla sellainen paikka, hengelliset tilaisuudet laidasta laitaan, kesäjuhlat, syventymispäivät, seminaarit, kristillinen radio- tai tv-kanava.
Minä muistan, kuinka Matti Takala (Niilo Yli-Vainion työtoveri) oli 80-luvun alussa käymässä seurakunnassamme ja Jumalan pilvi leijui tilaisuuden yllä. Takala profetoi mm. näin: ”Jumala on ohjelmoinut sinun elämäsi tarkasti…” Koin sen tulevan kohti, olinhan ammatiltani ohjelmoija. Tuskinpa Matti Takala sitä tiesi. Hän vain puhui, mitä Pyhä Henki antoi siinä hetkessä. Olihan se vähän erikoista tekstiä tuon ikäluokan ihmiseltä enkä ole muistaakseni kuullut profetioissa viittauksia nykyaikaiseen tekniikkaan koskaan muulloin.
Jumalan ohjelmointi tarkentui minun kohdallani vähitellen. Monta kertaa senaikaisen tietokoneen ääressä, aikana jolloin internetistä ei vielä tiedetty mitään, minä mietin, kuinka tätä rakkinetta voisi hyödyntää evankeliumin työssä, Jumalan sanan julistamisessa. Kesti kuitenkin parikymmentä vuotta ennen kuin julkaisin ensimmäiset tekstini netissä.
Nykyään ei kristillisen sisällön julkaiseminen netissä ole mikään kummallisuus, mutta siihen aikaan, kun sain vastaavan näyn, ei ollut mitään sellaista olemassa, ei mitään mallia tai esimerkkiä, ei ollut koko nettiä, PC-tietokonekin otti ensi askeliaan. Silti näky oli tosiasia.
Haluan tällä rohkaista sinua, joka olet saanut näyn Jumalalta, jotta ymmärtäisit, että se ei ole mikään yön-yli-juttu. Jumalalla ei ole kiire, kuten meillä usein. Sinä voit olla kärsimätön, mutta aika rauhoittaa. Kun näyn toteutuminen odottaa, sinä voit joko luovuttaa tai uskoa sinnikkäästi. Sinnikäs usko palkitaan vakaalla ja rauhallisella mielialalla, josta on kaikki turha hötkyily karsittu pois.
Sinunkin näkysi on tarkoitettu toteutumaan. Sinunkin hengellisen elämäsi kohdussa voi syntyä lapsi, joka määrämittaisen raskauden jälkeen syntyy, elää ja kasvaa. Jumalalle annettu elämä on hedelmällistä ja tuottaa uutta elämää. Jos et ole vielä tunnistanut näkyäsi, kuuntele Jumalaa, herkistä korvasi, syvenny sanaan ja vietä aikaa siellä, missä ”taivaallista siitepölyä” leijuu ilmassa tiheänä pilvenä. Voit jonain kauniina päivänä huomata ”olevasi raskaana”. Älä yritä ymmärtää tätä salaisuutta pohjamutiin asti, sillä:
Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo. Saarn.11:5.
Mainitsin aiemmin, että jos näyn toteutumista verrataan lapsen syntymään, näyn saaminen edustaa hengellisen raskauden ensimmäistä vaihetta: hedelmöitystä. Miten sitten saamme näyn? Voimmeko jotenkin itse hankkia itsellemme näyn?
Jumalan antama näky on vähän kuin hengen tuulissa lentävät siitepölyhiukkaset – kannattaa hakeutua sinne, missä tätä taivaallista siitepölyä on paljon. Seurakunta voi olla sellainen paikka, hengelliset tilaisuudet laidasta laitaan, kesäjuhlat, syventymispäivät, seminaarit, kristillinen radio- tai tv-kanava.
Minä muistan, kuinka Matti Takala (Niilo Yli-Vainion työtoveri) oli 80-luvun alussa käymässä seurakunnassamme ja Jumalan pilvi leijui tilaisuuden yllä. Takala profetoi mm. näin: ”Jumala on ohjelmoinut sinun elämäsi tarkasti…” Koin sen tulevan kohti, olinhan ammatiltani ohjelmoija. Tuskinpa Matti Takala sitä tiesi. Hän vain puhui, mitä Pyhä Henki antoi siinä hetkessä. Olihan se vähän erikoista tekstiä tuon ikäluokan ihmiseltä enkä ole muistaakseni kuullut profetioissa viittauksia nykyaikaiseen tekniikkaan koskaan muulloin.
Jumalan ohjelmointi tarkentui minun kohdallani vähitellen. Monta kertaa senaikaisen tietokoneen ääressä, aikana jolloin internetistä ei vielä tiedetty mitään, minä mietin, kuinka tätä rakkinetta voisi hyödyntää evankeliumin työssä, Jumalan sanan julistamisessa. Kesti kuitenkin parikymmentä vuotta ennen kuin julkaisin ensimmäiset tekstini netissä.
Nykyään ei kristillisen sisällön julkaiseminen netissä ole mikään kummallisuus, mutta siihen aikaan, kun sain vastaavan näyn, ei ollut mitään sellaista olemassa, ei mitään mallia tai esimerkkiä, ei ollut koko nettiä, PC-tietokonekin otti ensi askeliaan. Silti näky oli tosiasia.
Haluan tällä rohkaista sinua, joka olet saanut näyn Jumalalta, jotta ymmärtäisit, että se ei ole mikään yön-yli-juttu. Jumalalla ei ole kiire, kuten meillä usein. Sinä voit olla kärsimätön, mutta aika rauhoittaa. Kun näyn toteutuminen odottaa, sinä voit joko luovuttaa tai uskoa sinnikkäästi. Sinnikäs usko palkitaan vakaalla ja rauhallisella mielialalla, josta on kaikki turha hötkyily karsittu pois.
Sinunkin näkysi on tarkoitettu toteutumaan. Sinunkin hengellisen elämäsi kohdussa voi syntyä lapsi, joka määrämittaisen raskauden jälkeen syntyy, elää ja kasvaa. Jumalalle annettu elämä on hedelmällistä ja tuottaa uutta elämää. Jos et ole vielä tunnistanut näkyäsi, kuuntele Jumalaa, herkistä korvasi, syvenny sanaan ja vietä aikaa siellä, missä ”taivaallista siitepölyä” leijuu ilmassa tiheänä pilvenä. Voit jonain kauniina päivänä huomata ”olevasi raskaana”. Älä yritä ymmärtää tätä salaisuutta pohjamutiin asti, sillä:
Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo. Saarn.11:5.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






