Kilpailuhenkisyydestä

Sinulle, joka kärsit ihmisten kilpailuhenkisyydestä, haluan sanoa, että etpä ole ainoa. Minäkin olen pienen ikäni ihmetellyt, mistä tämä kauhea tarve kilpailla oikein on peräisin. Jo lapsena piti yrittää olla parempi kuin isoveli, mutta minä en aina pärjännyt edes pikkuveljelle. Opin häviämään. Niinpä en pidä häviämistä pelissä minään häpeänä. Kilpailussa tai pelissä on aina häviäjiä. Oikeastaan häviäminen on hyödyllisempää ihmisen sielulle. Mutta maailma on täynnä ihmisiä, joiden tavoite on olla maalissa ensimmäisenä. Kun avaan television, sieltä tulee urheilua – kilpaurheilua. Ja osallistujia on satamäärin. Kaikki tavoittelevat silmät kiiluen voittoa.

Mutta varsinainen ihmetys oli huomata, että sama kilpailuhenki vallitsee myös seurakunnassa. Veljeys on hieno aate, mutta ”ethän sinä, hyvä veli, ymmärrä näistä asioista paljonkaan, annas kun minä selitän…” – Parempi on pakko olla, sehän on ihan pakkomielle. On oltava parempi oikean opin tuntemisessa, on osattava kuulua parempaan kirkkokuntaan kuin nuo toiset. On osattava lukea parempaa Raamattua ja kaikin puolin pyrittävä olemaan parempi kristitty kuin nuo. Jos ei muu auta, otetaan nyrkit avuksi. On puolustettava omaa reviiriä, tätä maailman parasta kirkkoa (lue: tätä pahaista lahkoa). Voivoi.

Jos olet perin juurin kyllästynyt tähän, niin haluan rohkaista sinua: kristinuskossa ei tosiaankaan ole kysymys kilpailusta, vaan ennemminkin tappion myöntämisestä. Tässä pelissä on vain yksi voittaja: Jeesus Kristus. Hän on tuonut voiton synnin ja kuoleman vallasta. Hän haluaa jakaa sen voiton meidän kanssamme – meidän häviäjien kanssa. Se on niin kaukana tästä ihmisten urheilumaniasta, joka meikäläistä tympii. Meidän tulee ymmärtää nämä syvälliset Paavalin sanat: Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. 1.Kor.9:25.

Toimi uskosi mukaan

Monet uskovat ajattelevat, että Jumala on suunnitellut heidän elämänsä etukäteen – joka pitää tietyssä mielessä paikkansa – ja nyt he voivat vain odottaa, mitä käänteitä elämä tuo. Heillä on jonkinlainen kohtalonusko, joka tekee heidät passiivisiksi. Kristilliseen uskoon kuuluu kuitenkin toivorikas aktiivinen odotus. En vain pyörittele peukaloita, vaan mietiskelen niitä Jumalan sanan kohtia, jotka tukevat odotuksiani, unelmiani ja näkyjäni. Vahvistan mieleni ja sydämeni uskomaan, että lupaukset käyvät toteen. Tunnustan uskoa suullani tai jos kirjoitan mietteitäni ylös, kerron asioita uskon hengessä. En epäile, en päivittele, en manaa huonoa vaihtoehtoa esiin. Jumalan maailmassa usko palkitaan. Joskus voin sortua epäuskoon ja sanomaan ääneen ”ei siitä mitään tule”. Mutta sitten korjaan tilanteen ja viritän itseni jälleen uskon aaltopituudelle. Odotan Jumalan antavan minulle hyvyyttänsä.

Otan esimerkin: eräs asia, joka vaatii aktiivista ja toimivaa uskoa, on rahan antaminen. Motivaation rahan antamiseen voi saada, jos uskoo, että Jumalalle annettu raha tulee tuplana takaisin. Uskonelämäni alkuaikoina motivoin itseäni antamiseen jotensakin tuolla tavoin. Uskoin saavani ajan oloon enemmän kuin annoin. Olen saanutkin kaikkea, mitä olen tarvinnut. Mutta en ole saanut mitään taloudellista menestystä. Ehkä minun tililläni taivaassa odottaa se ”rahallinen tuotto”? En tiedä, mutta yhden asian tiedän: uskoni on vahvistunut siitä syystä, että olen toiminut uskoni mukaan. Jumala on antanut minulle lisää uskon pääomaa, joka ei liity mitenkään rahaan. Sitä voi kutsua hengelliseksi kasvuksi. Uskallan sanoa tämän Jumalan kunniaksi, sillä hän on se, joka aidon uskon saa aikaan. Sanoohan apostoli Johannes, kun rampa mies parani: Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette. Ap.t.3:16.

Sama periaate toimii sinunkin kohdallasi. Voit luottaa siihen, että Jeesus antaa sinullekin uskoa, kun haluat saada sitä häneltä ja haluat kasvaa uskossa ja laittaa pienen uskosi liikkeelle. Näytä uskosi teoillasi (Jaak.2:18), siitä sinun uskosi vahvistuu.

Pienelle urhealle naiselle

Sinä olet se ”pieni, urhea nainen”, sillä sinä olet kantanut vanhemman vastuun lapsestasi. Sinä et antanut abortoida lastasi, kun hän oli vielä idulla. Lapsesi isä ei halunnut häntä tähän maailmaan, mutta sinä et voinut antaa omaa lastasi kuolemalle. Sinä ymmärsit hänen arvonsa:

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Ps.139:16.

Olet hoitanut äidin osasi ja vanhemmuuden yksin. Olet yksinhuoltaja ja kärsit yksinäisyydestä, hylkäämisestä, rahanpuutteesta, väsymyksestä ja monesta muusta. Mutta saat iloa pienokaisestasi etkä hetkeäkään kadu hänen synnyttämistään. Saat iloa ja voimaa siitä, että tiedät tehneesi lapsen suhteen oikein. Haluat olla äiti, omalle lapsellesi haluat olla maailman paras äiti. Sitä sinä oletkin.

Herra siunatkoon sinua ja lastasi ja varjelkoon sinua ja pienokaistasi. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja vauvallesi ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun ja lapsukaisesi puoleen ja antakoon teille molemmille vankkumattoman rauhan – Jeesuksen nimeen!

Sydämen valtaistuin

Tiedät varmaankin, että taivaassa on valtaistuin ja sillä istuu Jumala itse. Mutta tiedätkö, että myös sydämessäsi on valtaistuin? Sinun persoonasi hallitsija istuu sillä. Yleensä se hallitsija on ”minä itse”. Kyllä se sopii, jos toinen vaihtoehto on äiti tai puoliso tai seurakunta. Parempi on ottaa ohjat omiin käsiin. Mutta olet kai huomannut, että Raamatussa kerrotaan Joosefista, joka hänkin otti ohjat omiin käsiin. Hän oli joutunut vankilaan syyttömänä ja yritti nyt kaikin tavoin ratkaista ongelmansa omin avuin ja puhui ihmisille syyttömyydestään ja pyysi apua (1.Moos.40:14). Turhaan.

Joskus mekin joudumme toteamaan Joosefin tavoin, että ihmisille puhuminen ei auta. Emme saa ratkaistuksi jotain ongelmaamme omin avuin. Teemme, minkä voimme, mutta asiamme ei edisty.

Tässä vaiheessa – jos hyvin käy – saatamme oppia puhumaan asiastamme Jumalalle. Kerromme Jumalalle kurjuudestamme, vetoamme hänen sääliinsä, kerjäämme apua ja anomme armoa, mutta mitään ei heti tapahdu. Sitten Henki auttaa meitä ja alamme nähdä asian uskon silmin – hämärästi, mutta kuitenkin. Tämä kääntää rukouksemme kiitokseksi. Alamme kiittää Jumalaa hänen hyvistä lahjoistaan.

Mitä tapahtuu? Jumala sanoo: ”Et ole nähnyt vielä puoliakaan minun hyvyydestäni! Minäpä näytän sinulle, mitä siunauksia olen varannut!”

Uskoisin, että Joosefkin siellä vankilassaan alkoi kiittää. Hän ei enää pannut toivoaan ihmisiin, hän alkoi luottaa Jumalaan. Usko, joka näkee tulevia, alkoi viritä hänen sisimmässään. Joosef alkoi muistella uniaan ja ajatella: ’Jumala on voimallinen toteuttamaan ne!’ Hän ei enää istunut elämänsä valtaistuimella, vaan hän luovutti sen paikan Jumalalle. Hän ei olisi sitä halunnut tehdä, mutta olosuhteet pakottivat. Joosef, joka toivoi pääsevänsä takaisin orjaksi, sai kutsun ryhtyä Egyptin pääministeriksi.

Uuden liiton seurakunta on kutsuttu elämään Jeesuksen herruudessa. Jeesus on ruumiin pää. Hänen tulee saada päättää ja toteuttaa omia suunnitelmiaan. Jos me päätämme kaikesta ja suunnittelemme tulevaisuutta, Kristus siirtyy sivuun. Niinpä voimme rukoilla vaikka joka päivä: ”Oi Pyhä Henki, istu Kristuksen vallan valtaistuimella minun sydämessäni ja hallitse minua tänään! Vaikuta tahtomista ja tekemistä, että tekisin Jumalan tahtoa ja täyttäisin ne teot, jotka sinä olet minulle valmistanut!”

Hän on varmasti omalta puoleltaan valmis hallitsemaan meitä, kun annamme hänelle siihen tilaa. Voimme elää todeksi alkuseurakunnan uskontunnustusta: ”Jeesus on Herra!” Se ei enää jää pelkäksi teoriaksi. Niinpä suuntaamme oman aktiivisuutemme oikein: vähennämme ihmisten puoleen kääntymistä ja lisäämme kiitosta, lisäämme uskon asennetta, kasvatamme luottamusta Jumalaan, siirrämme kuormia Herralle, jätämme stressaamisen asioista, joille emme voi mitään.

Jeesus sanoo seurakunnalleen tänäänkin: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28.

Onko elämäsi pelkkää surkeutta?

Sinusta voi tuntua, että elämäsi on täynnä surkeutta. Jaakob joutui elämään keskellä koettelemuksia. Hän pakeni veljensä vihaa enonsa Labanin luo, joka petkutti häntä. Vaimon saadakseen hänen piti raataa parikymmentä vuotta ja senkin jälkeen lähteä karkuun kuin rikollinen. Kanaanin maassa hän ei saanut rauhaa, kun lapset riitelivät paikallisten asukkaiden kanssa ja järjestivät verilöylyn. Taas hän joutui pakenemaan ja sillä matkalla hänen vaimonsa kuoli.

Kun hän pääsi vähän asettumaan, hänen poikansa Joosef katosi. Kävi ilmi, että villipeto oli hänet raadellut. Sitten tuli nälänhätä ja poikien piti lähteä kerjuulle Egyptiin. Sinne piti tehdä toinenkin matka ja oli pakko lähettää myös Benjamin pois. Minun elämäni on pelkkää surkeutta! (1.Moos.42:36), Jaakob valitti.

On helppo ymmärtää, että hän koki niin. Jumala koetteli häntä enemmän kuin näyttää kohtuulliselta. Mutta mitä tapahtui, kun pojat palasivat Egyptistä: Joosefin veljet lähtivät Egyptistä ja saapuivat Kanaaninmaahan isänsä Jaakobin luo. He kertoivat hänelle: ”Joosef on elossa! Hän on koko Egyptin maan valtias!” Mutta Jaakobin mieli oli turtunut eikä hän uskonut heitä. Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 1.Moos.45:25-27.

Jaakobin elämä sai uuden piristysruiskeen hetkellä, jolloin hänen uskonsa oli katkeamispisteessä. Jos sinun uskosi on tänä päivänä loppuun käytetty ja kestävyytesi on koetuksella, toivo hiipunut, haluan rohkaista sinua uskomaan kuitenkin. Jaksa vielä vähän ja sinnittele, ethän tiedä, minkä avun Herra antaa ja minkä yllätyksen hän on järjestänyt. Hän voi uudistaa elämäsi perin pohjin. Sinunkin henkesi voi elpyä, sinä saat kokea lohdutusta, joka saa sinun elämänhalusi palaamaan. Sinä voit vielä iloita ja nauraa, hyppiä onnesta. Uskotko sen?

Mieti, minkälaiset ”vaunut” sinua pitää lähettää noutamaan, että elämäsi elpyisi.

Etsikää Herran kasvoja

Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä tahdon etsiä sinua (Ps.27:8).

Jumalan kasvojen etsiminen on kristitylle ihmiselle elintärkeä taito. Vaikka emme aina osaa edes kuvata sitä. Muistan, kuinka lapsena opettelin ajamaan pyörällä ja isoveljeni osasi jo. Olin veljelleni kiukkuinen, koska hän ei selittänyt minulle, miten hän pysyi pystyssä. Jumalan kasvojen etsiminen on vähän samanlainen taito kuin pyörälläajo – vaikea selittää. Sen joko osaa tai ei osaa. Hengelliselle ihmiselle on luontaista kääntyä Jumalan puoleen, rukoilla ja mietiskellä sanaa, odottaa Herraa.
Oikeastaan sitä tekee koko valveillaolonsa ajan. Intensiivisen työnkin aikana voi huokailla Herran puoleen. Psalminkirjoittaja toteaa: Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi. Ps.88:1.

Monet, jotka ovat näin etsineet Herran kasvoja ja rukouksen hengessä viettäneet päivänsä – joskus jopa yönsä – ovat saaneet kokea, kuinka Jumala vastaa. Hän voi vastata yhtäkkiä ja yllättää täysin. Vastaus voi olla niin erikoinen ja odottamaton, että se jättää meidät hetkeksi ymmälle. Mutta sillä tavalla tulemme osalliseksi todellisesta viisaudesta, aidosta johdatuksesta, yliluonnollisesta huolenpidosta.

Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet… Ef.1:17.

Käänny siis tänäänkin Jumalan puoleen ja odota, mitä Herra puhuu. Hän haluaa kääntää kasvonsa sinun puoleesi ja puhua sinulle. Hänen sanoissaan on voima luoda uutta elämää, niissä on kestävä kallio jalkojesi alle, niissä on vastaus sinun ongelmaasi, niissä on pelastus: Hän puhuu sinulle, ja niiden sanojen voimasta sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi. Ap.t.11:14.

Ikuinen kallio

Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana… Jes.25:4.

Jesajan kirja on yksi minun suosikkejani Raamatussa. Jakso, joka sisältää luvut 24-27 on suorastaan ”maaginen”. Ehkä väärä sana, mutta noissa luvuissa on jotakin sellaista ylimaallista viisautta ja runollisuutta ja häikäisevää valoa, jota ei aina voi järjellä käsitellä. On kuin sanat vaan karkaisivat lentoon ja sieltä joukosta välähtää aina esiin jotakin mahtavaa. Ja mitä lupauksia sieltä välähtääkään:

Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Jes.25:8.

Nämä ihanat lupaukset annetaan luonnollisesti kansalle, joka turvautuu Herraan. Ne eivät koske kaikkia ihmisiä, vaan niiden taustalla ovat kontrastia antamassa nimenomaan Jumalan tuomiot, jotka kohtaavat maanpiiriä. Lopun ajan tuomioiden keskellä Jumalan kansan ihana osa näkyy niin suurenmoisen valoisana.

Sinä päivänä sanotaan: ”Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.” Jes.25:9.

Tällaiset Raamatun kohdat rohkaisevat meitä, kun erilaisia uhkaavia pilviä nousee horisonttiin ja maailman kansat kuohuvat ja lietsovat sotaa. Kun näemme, millaisessa ahdingossa maanpiiri elää, saamme Jumalan sanasta rohkeutta.

Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan, kun hän turvautuu sinuun. Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio. Jes.26:3-4.