Palvelukseen halutaan

Työpaikallani oli vuosia sitten eräs mieshenkilö, joka ei ollut mikään huipputekijä alallaan, mutta hänen lahjansa näyttivät tulevan esiin toisten auttamisessa. Hän oli sihteerityyppi, jonka palveluksista sain minäkin nauttia. Hän oli aina valmis, hyvin avulias ja lisäksi oma-aloitteinen. Hän saattoi hankkia liput junaan tai tilata hotellihuoneen, hän toi kahvin, jakoi hyödyllistä tietoa, toi tarpeellisia tarvikkeita kaupasta. Hän suoritti kaikkea pientä oheistoimintaa, vaikka periaatteessa hänen toimenkuvansa oli sama kuin muillakin. Hän piti palaverin tauolla yllä kevyttä jutustelua ja kevensi tunnelmaa. En tiedä yhtään avuliaampaa ihmistä nähneeni koskaan. Hän oli kuitenkin hyvin kielteinen uskonasioille enkä juuri koskaan edes yrittänyt puhua hänelle Jumalasta.

Sitten oli tämä seurakunnan nuori sisar, joka pyrki myös sihteerityyppiseen vapaaehtoistyöhön erään kristillisen järjestön palveluksessa, jonka toimistoa hoidin. Hän aloitti pyrkimisensä kertomalla kautta rantain, minkälaisia palkkioita hän halusi saada ja minkälaisia suosituksia hän toivoi saavansa seuraavaan toimeen ja tulevaan koulutukseensa. Niinpä tehtiin koe. Keksittiin sisarelle tekemistä – ihan oikeata – ja opastettiin työhön. Opastus ei ottanut sujuakseen, koska sisarella oli koko ajan jokin ”toinen ehdotus”, vähän paranneltu toimintapa mielessään. Kun teimme postitusta ja kirjoitin saatekirjeen, hän valitti heti, että täytyisi osata esittää asia vähän kauniimmin eikä noin töks-töks… No, ehkä postimerkkien liimailu sentään sujuisi? Sujui hyvin, mutta hän ei malttanut viedä töitä kotiinsa ja toimittaa kirjeitä lähimpään postilaatikkoon, kuten jatkossa olisi tarpeen toimia – hänhän tekisi töitä kotoaan käsin – vaan hän ehdotti, että minä postittaisin ne… – Oliko hän siis sopiva sihteeriksi?

Kiitos vaan, mutta ei kiitos. Voin aivan hyvin postittaa kirjeet ja tehdä kaiken muunkin työn itse. Olen nähnyt näitä. Olen ollut työelämässä tarpeeksi kauan, että erotan kyllä, kuka on tekevä tyyppi ja kuka on vain tekevinään. Mutta meitä on moneksi. Toivottavasti sisar löytää paikkansa ja oppii palvelemisen jaloa taitoa ja asennetta hänelle sopivassa tehtävässä – siunausta siihen. Mutta ei ne hyvät ominaisuudet tule automaattisesti uskon siivellä. Kristillinen usko voi auttaa luonnetta kehittymään ja kasvamaan, mutta monet ominaisuudet ovat synnynnäisiä, toiset lapsena opittuja, toiset taidot opitaan myöhemmin. Palvelemisen asenteen oppiminen on yksi vaikeimmista – myös minulle, myönnän sen. Tai jossain asiassa saatan olla altis, toisessa en millään. Mitä Raamattu sanookaan palvelemisesta:

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. 1.Piet.4:10-11.

Noissa kahdessa tapauksessa oli helppoa arvioida kummankin suoriutumista. Aina eivät ihmisen luonne ja ominaisuudet ole ilmeisiä, vaan tarvitaan aikaa ja roppakaupalla tervettä arvostelukykyä, suorastaan röntgenkatsetta, jotta näemme lähimmäisemme lahjat ja potentiaalin. Niinpä arvioin sinua, hyvä lukijani, ja päädyn siihen, että sinulla on lahjoja – uskon niin. Käytä siis niitä, mutta muista, että pelkät lahjat eivät riitä, tarvitaan alttiutta, tarvitaan se ylimääräinen annos nöyryyttä, joka auttaa meitä tekemään pieniä juttuja, näkymättömiä palveluksia, toimittamaan juoksevia asioita, hoitamaan kotiaskareita – ja elämään rukouksen hengessä. Perheenäidin työkokemus taitaa olla paras suositus moneen toimeen, kuten mainittuihin sihteerityyppisiin tehtäviinkin. Eräs englanninkielinen raamatunjae sanoo: ”Katso pinnan alle, jotta voit tuomita oikein” (Joh.7:24).

Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen. 1.Sam.16:7.

Jumalan armon muistokivet

Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” 1.Sam.7:12.

Elämässä on tilanteita, jolloin meidän on tuotava kiitoksemme Jumalalle ja tunnustuksemme Herralle siitä, että olemme saaneet häneltä korvaamatonta apua. Jos emme näin tee, olemme kiittämättömiä. Sellainen olisi mitä selvin epäuskon merkki ja emmehän halua olla epäuskoisia…?

Onko sinun elämässäsi tullut vastaan tilanteita, jolloin olet halunnut pystyttää ”avun kiven”? Mitä sellaisia etappeja sinun elämässäsi on, joita haluat erityisesti muistella? Millä tavalla Herra on menneinä päivinä ilmestynyt sinun elämässäsi?

Näitä käännekohtia ja Jumalan ilmestymisiä on jokaisen uskovan elämässä. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tit.2:11). Nyt on aiheellista sinun ja minun muistella niitä armon osoituksia, joita olemme kokeneet matkan varrella, ja pitää mielessämme Jumalan hyvyys. Se ei ole ollut teoreettista evankeliumia, jotakin kaunista sanahelinää, vaan todellista: sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5.

Jos on syytä, voimme vielä tänäänkin hengessä pystyttää Avunkiven ja sanoa ”tähän asti on Herra meitä auttanut – kiitetty olkoon Herran nimi!”

Voimme olla varmoja, että hänen uskollisuutensa kestää ja hänen armonsa on meidän apunamme joka päivä tästä eteenpäinkin. Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa. Ps.94:14.

Avoin ovi

Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Ilm.3:8.

Jumalan sana on luotettava ja voimme tarttua jokaiseen sanan lupaukseen. Voimme rukoilla, että Jumala avaa oikeita ovia ja sulkee vääriä ovia. Voimme luottaa hänen johdatukseensa joka päivä. Voimme luottaa, että Jumala toimii sanansa mukaan – tänäänkin.

Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä – he ovat uppiniskaista kansaa. Hes.2:6.

Voimme luottaa Jumalaan kaiken vastustuksen keskellä, kun pelko yrittää lamauttaa meidät. Sielunvihollisella on kannattajia kaikkialla ja epäuskoiset ihmiset täyttävät maan. On opittava elämään tämän vastustuksen keskellä uskon ihmisenä. On nostettava katse Herraan Jeesukseen, kun syntisten ihmisten aggressiot kohtaavat meidät.

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Jeesus kulki edeltä ja raivasi meille tien. Hän kulki läpi vihamielisen väkijoukon Nasaretissa (Luuk.4:30) ja hän ajoi pilkkaajat ja naureskelijat ulos (Mark.5:40) ja toteutti Isän Jumalan tahtoa peräänantamattomasti. Olkaamme siis hänen seuraajiaan tänään. Luottakaamme häneen ja seuratkaamme häntä vihamielisen väkijoukon halki ja menkäämme hänen kanssaan sisään uskon ovesta. Hän on armossaan avannut lukot:

Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Jes.45:2.

Älä unohda

He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä. Ps.78:11.

Kun joudumme koetuksiin, on tärkeää muistaa, mitä hyvää Jumala on meille tehnyt elämämme aikana. Hyvät asiat kannattaa pitää mielessä ja antaa niistä kiitosta Herralle jatkuvasti. Kun ne iskostuvat mieleemme, kiitollisuudesta tulee meille elämäntapa.

Muistele siis, mitä hyvää Herra on tehnyt sinulle menneinä päivinä. Muistatko, kun tapasit tulevan puolisosi ensi kertaa? Mikä siunattu tapaaminen! Muistatko, kun tulit uskoon? Millainen ilo valtasikaan sinut! Tai kun sait Pyhän Hengen kasteen? Muistatko, kun lapsesi syntyi(vät)? Muistatko, kuinka lapsesi otti ensimmäisen askeleensa? Muistatko, kun ensi kertaa näit hänen ajavan pyörällä ilman apupyöriä? – On täysi syy kiittää Herraa näistä erilaisista armon osoituksista ja hyvistä lahjoista, joita saamme taivaan Isältä.

Oletko saanut armon parantua jostakin sairaudesta? Minä huomasin jokin aika sitten, että krooninen sairaus, josta lääkärit sanoivat sen olevan parantumaton ja elinikäinen, ei vaivannut minua enää entiseen malliin. Aloin vähitellen ja varovasti vähentää lääkitystäni. Kun sitten olin jo ollut kokonaan ilman lääkitystä useita viikkoja eikä vaiva ollut pahentunut – tuskin vaivasi enää ollenkaan – huomasin, että en ollut vain parantunut, vaan olin myös vapautunut lääkityksen sivuoireista! – Joskus paraneminen tapahtuu näin, ikään kuin huomaamatta, mutta olisi väärin jättää antamatta siitä kiitosta Jumalalle. Ja nyt voin kaiken tuloksena enemmän luottaa Jumalaan, että hän haluaa ja voi parantaa.

Entä taloudelliset asiat? Muistatko, kun sait työpaikan? Muistatko, kuinka sait palkankorotuksen? Muistatko, kun onnistuit jossakin projektissa ja sait siitä paljon iloa – kiitostakin? Muistatko, kun sait päästä läpi inssiajosta? Entä ensimmäinen oma autosi?

Palauta siis mieleesi niitä hyviä asioita, joista olet iloinnut ja joista voit antaa kiitoksen Jumalalle kaikesta sydämestäsi.

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Vältä typeriä väittelyitä

Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. Joh.12:48.

Tämä ehkä voitaisiin suomentaa selkokielelle: Jeesus ei ole henkilönä ketään vastaan, mutta totuus toimii tuomitsijana? Tai pitäisikö sanoa: kaikki ongelmat ja ristiriidat, kaikki erimielisyydet, voidaan loppujen lopuksi aina käsitellä asiatasolla? Jeesus antoi näytteen tuomarin oikeuksistaan, kun hän kirosi viikunapuun. Puu ehkä edusti Israelin kansaa, mutta Jeesus ei ollut armoton yksittäisiä ihmisiä kohtaan.

Annetaan siis asioiden riidellä, vetäydytään niistä henkilöinä pois. Yleensä se tarkoittaa, että erimielisyyttä aiheuttava asia tulee tutkia tarkoin ja tarkastella asiaa monesta näkökulmasta, analysoida se älyllisesti ja irrottaa itsensä tunnesiteestä johonkin lukkiutuneeseen mielipiteeseen.
Otan esimerkin: Raamatun käännöksestä on taitettu peistä 80-luvulta lähtien. Monien mielestä uusi KR92 ei ole kelvollinen käännös, vaan tarvitaan parempi. Onpa sitten pakerrettu kasaan ns. Raamattu Kansalle -versio. Edelleen mielipiteet jakautuvat jyrkästi ja osapuolet suurin piirtein antavat toisilleen turpiin.

No, ehkä voisimme aikuistua, tutkia asiaa kiihkottomasti ja ottaa siihen kantaa, puoleen tai toiseen, ilman vihaa. Emme siis ala vaatia jokaista saman mielipiteen kannalle, emme tuo asiaa henkilökohtaiselle tasolle, kun kerran on kysymys asiasta eikä henkilöistä. Annamme jokaiselle vapauden muodostaa oma mielipide ja pyrimme itse eroon tunnepohjaisesta asenteesta.

On monia asioita, joissa huomaan ihmisten loukkaantuvan, vaikka on kysymys uskonnonvapaudesta, erilaisista näkemyksistä koskien kastetta ja seurakuntaoppia tai muuta sellaista. On ikävää, jos näitä asiatasolla olevia käsityseroja yritetään väkisin vetää alas henkilökohtaiselle tasolle, luonnollisen ihmisen lihalliseen puremiseen sopivaksi ruoaksi. On selvää, että sellainen on sielunvihollisen työtä. Usein sanonkin (ainakin ajattelen), että sellaisessa riidassa on nähtävissä ”saatanan sormenjälki”.

Rohkaisen siis sinua vetäytymään pois sellaisista riidoista, joissa ei ole mitään todellista syytä. Vetäydy pois ihmisistä, jotka haluavat erilaisista näkemyseroista tehdä henkilökohtaisia kädenvääntöjä, jopa riitoja. On parempi olla erillään riidanhaluisista ihmisistä kuin riidellä totuuden puolesta. Vältä typeriä väittelyitä (Tit.3:9). Vältä sellaista ihmistä, jonka moraalinen taso on alhainen ja keskustelutaito olematon. Hänellä vain on kiihkeä halu väitellä ja kiistellä. 1.Tim.6:4.

Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Room.12:18.

Käänne parempaan

Minä käännän kansani kohtalon, sanoo Herra. Jer.32:44.

Sinulle, joka olet ihmetellyt, kuinka kauan kaikki elämäsi ankeus jatkuu, eikö Jumala koskaan kuule. Kyselet: miksi Jumala ei puutu asiaan ja vastaa rukouksiin? Sinulle haluan profetoida: sinun elämässäsi on Jumalan määräämä käännekohta, joka tulee ajallaan eikä myöhästy. Sinä saat nähdä
Jumalan hyvyyden, saat säteillä ja loistaa. Vääryys, joka sinulle on tehty, oikaistaan. Sairaus, joka on sinua nakertanut, hellittää otteensa. Köyhyys, joka on vaikeuttanut elämääsi, väistyy sivuun. Mikä ongelmasi onkin, sinun elämääsi tulee käännekohta ja se tulee vääjäämättä. Odota sitä.

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes.40:30-31.

Jumala osoittaa hyvyytensä, hän ojentaa auttavan kätensä, hänen armonsa ilmestyy. Hän ei hylkää eikä jätä, hän pitää huolta rakkaistaan – sinustakin. Viritä Herralle kiitoslaulu, anna luottamuksesi Jumalaan kuulua, kerro hänen uskollisuudestaan.

Päivällä Herra antaa armonsa vallita, yöllä saan laulaa hänen kiitostaan ja rukoilla elävää Jumalaa. Ps.42:9. Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä. Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat. Ps.65:6.

Uskon voimalla

Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! Job.1:21.

Harva meistä joutuu yhtä lujille kuin Job. Hänen kärsimyksensä olivat ylivoimaisen raskaita. Silti Job ei kiukutellut Jumalalle.

Jos Jobia koeteltiin ylenpalttisesti, harvoin ketään niin maahan lyödään, ettei jäisi mitään ilon aiheita. Omasta asenteesta riippuu, huomaammeko niitä ja osaammeko iloita huolien ja murheittemme keskellä. Joku voi saada aivan korvaamatonta elämänhalua ja iloa katsellessaan lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Pienet lapset voivat olla voimavara, jonka varassa kestämme. He tuovat elämään tarkoitusta, kun tuntuu, että mikään muu ei kanna.

Iloa voi saada pienestä ulkoilustakin, kun näkee lenkin varrella pirteän oravan pyörivän puun ympäri ja temmeltävän kaverinsa kanssa. Tuntuu hyvältä, kun eivät pelästy yksinäistä kulkijaa. Iloa voi saada siitä, kun kaupassa tai postissa saa hyvää palvelua. Iloa voi saada antamisesta. Kun on antanut viimeiset rahansa pois ja tuntee takataskussaan tiettyä keveyttä, se tuottaa tyydytystä. Uskoisitko, että antamisen ilo voi olla iloa tyhjästä lompsasta?

Jumala on luonut elämämme täällä maan päällä niin vaihtelevaksi ja rikkaaksi, että ilonaiheet eivät lopu. Huolien ja murheiden keskellä on mahdollista kaivaa esiin ne ilonaiheet, jotka ovat jäljellä. Läheiset ihmiset, kelvollinen asunto, hyvä ruoka, oma sänky, terveitä jäseniä enemmän kuin sairaita… auringonpaiste, luonnon kauneus, toimiva netti…

Ja elävä usko Jeesukseen, joka takaa kaiken muunkin hyvän, sen kaiken tosi tärkeän, sen ikuisen ja näkymättömän.

Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot. Hepr.11:33-34.