Sisimpämme jano

Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Jes.40:1.

Vanhasta testamentista voi meille tulla lakikokoelma tai Jumalan tuomioiden kirja, ehkä pitkäveteisten sukuluetteloiden ja sotakuvausten eepos, joka ei jaksa kiinnostaa. Mutta Vanha testamentti sisältää myös evankeliumia, Jumalan armon monenlaisia ilmestymisiä, Herran hyvyyden kuvausta. Yksi tällainen myönteinen jakso Raamatussa on Jesajan kirjan luvusta 40 alkava jakso, jossa Jumalan Pyhän Hengen uusi voitelu tuntuu saaneen Jesajan valtaansa, niin raikasta, niin lohduttavaa ja niin rohkaisevaa on kaikki teksti siitä eteenpäin. Jotkut älyniekat ovatkin keksineet, että tuon jakson on täytynyt kirjoittaa joku toinen henkilö!

Kun Pyhä Henki valtaa meidät uudella tavalla ja uudistumme jonkin parannuksen ja murtumisen kautta, saattaa oma äänemme muuttua kuin toiseksi. Muutkin näkevät muutoksen, kun kasvomme loistavat. He kysyvät: ”Mitä sulle on tapahtunut?”

Kannattaa kysyä Jesajalta ”mitä sulle on tapahtunut?” ja lukea vastauksia tähän luvusta 40 alkaen. Monta lukua mennään eteenpäin aivan hurmiossa, kuin jalat tukevasti ilmassa, kuin siivillä liidellen, kuin ilosta hyppien, valtavan euforian vallassa. Mikä Jumalan armon ja hyvyyden ylistys! Mikä Hengen inspiraatio, mikä voitelu valtasikaan Jesajan!

Minulle aukeni tuosta Jesajan jaksosta kaksi kertaa sama aukeama, kun selasin Raamattuani. Siitä aukeamasta osui molemmilla kerroilla silmiini sama jae:

Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Jes.50:4.

Se kiteyttää hyvin sen, mihin näillä lyhyillä kirjoitelmillani pyrin. Kadehdin Jesajan innoitusta ja voitelua ja taitavaa kieltä, jonka hän sai Herralta. Kaipaan itsekin onnistua rohkaisemaan lukijoitani. Kaipaan Pyhän Hengen inspiraatiota ja hengen antamaa sanottavaa. Vaikka olen kohdannut paljon tylyjä ihmisiä, jotka eivät arvosta työtäni, vaan lyttäävät mennen tullen sekä minut että tekstini, tiedän silti, että on myös ihmisiä, jotka tarvitsevat Jumalan antamaa rohkaisua, Hengen kosketusta, valoa oman elämänsä synkkyyteen, uutta kipinää arjen harmautensa keskelle, piristystä mielensä apeuteen ja balsamia haavoihinsa. Vaikka mitään erityistä lommoa ei sielussamme olisikaan, Jumala on pannut tietyn kaipuun meidän sisimpäämme, sellaisen janon, joka ei sammu mistään elokuvasta, tv-sarjasta tai romaanista. Sellaisen janon, joka sammuu vain Jumalan sanan ja Kristuksen kirkkauden evankeliumin lähteestä. Se jano sammuu vain pelastuksen lähteestä ja Jesaja on siitäkin välittänyt meille Jumalan lupauksen:

Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Jes.12:3.

Paikannuspalvelu

Loppiaista vietetään luterilaisessa kirkossa joulujuhlallisuudet päättävänä päivänä. Silloin on haluttu muistaa itämaan tietäjien saapumista Betlehemiin Jeesus-lapsen luo. Joidenkin vanhempien käsitysten mukaan joulu päättyy vasta Nuutin päivään. Muistan lapsuudestani Nuutin päivän viettoa, kuinka nuuttipukki pelotteli meitä. Se siis muistutti lähinnä jotakin suomalaiskansallista halloweenia.

Koska en kuulu luterilaiseen kirkkoon enkä mihinkään muuhunkaan perinteiseen kirkkoon, on minusta kirkkovuoden pyhät vähän ”yks hailee”. Onhan joitakin pyhiä, kuten pääsiäistä, ihan luontevaa juhlia silloin, kun enemmistö kristikansasta sitä juhlii. On luontevaa pitää juutalaisuudesta periytyvät juhlat (suurin piirtein) niille kuuluvilla paikoilla kalenterissa. Mutta periaatteessa minulle joulu on ainainen ja pääsiäinen pysyvästi sydämessä. Niinpä tieto loppiaisen merkityksestä on minulle vähän saman arvoista kuin tieto jonkin kasvin tieteellisestä nimestä… Niin, loppiaisen tieteellinen nimi on muuten teofania tai epifania (”opi sivistyssana päivässä”) …

Koska loppiainen on myös Jumalan ilmestymisen juhla, minulle kelpaa loppiaisen tekstiksi ihan mainiosti tämä: Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan. Mark.6:51.

Voidaan siis kysyä – ei sitä, milloin joulu päättyy, vaan – onko sinun myrskysi jo tyyntynyt? Onko Jeesus noussut sinun veneeseesi? Jos hän on mukana, ollaan sitten matkalla tai kotona, hän tuo mukanaan rauhan. Hän tyynnyttää meidän sisäiset myrskymme (ulkoisetkin), päästää meidät pelosta, vie meidät toivottuun satamaan ja antaa tukevan pohjan jalkojemme alle. Hän johdattaa ja opastaa pois turvattomuudesta, ainaisesta pelkäämisestä, kuolemanpelostakin, ja antaa meille luottavaisen mielen. Häneltä saamme tulevaisuuden ja toivon. Hän on paljon kirkkaampi tähti kuin se, joka johdatti itämaan tietäjiä. Kun hän pelastaa, saamme kokea sellaista sisäistä tyyntymistä, ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”, että emme enää kaadu maahan jokaisen tuulenvireen takia. Hänen kanssaan kestämme paremmin elämän haasteita. Hän on meidän gps-navigaattorimme, jonka kanssa epätietoisuus oikeasta suunnasta kaikkoaa kertaheitolla. Hän on meidän Here-nappimme, jonka avulla silmiemme eteen avautuu kirkas näky: ”olet tässä ja menossa tuohon suuntaan, yläviistoon”.

Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Matt.17:7.

Aika on lähellä, aivan ovella

Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan, kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi. Ps.105:18-19.

Joosef on hyvä esimerkki siitä, miten Jumala koettelee ihmistä, jonka hän on erityisesti valinnut johonkin merkittävään tehtävään. Jumala ei anna valtaansa kenellekään, joka ei ole koeteltu kyseistä asemaa vastaavalla tavalla. Jos sinut on kutsuttu johonkin tiettyyn asemaan Jumalan valtakunnassa, on se asema sitten alhainen tai ylhäinen tai jotakin siltä väliltä, vaatimaton tai erittäin kunnianarvoinen, mikä vaan, sinua koetellaan sitä asemaa vastaavalla tavalla. Joosef oli kutsuttu olemaan faaraon hallinnon ”pääministeri” ja Israelin kansan johtaja, ja hän sai kantaa rautarengasta kaulassaan. Hän sai kärsiä monenlaista vääryyttä, häntä muun muassa syytettiin asiasta, jota hän ei ollut tehnyt.

Tänäkin päivänä on olemassa ”potifarin vaimoja”, jotka huutavat Jumalan ihmisten perään ja syyttävät heitä valheellisesti milloin mistäkin. Sinäkin olet varmasti saanut osasi näistä syyttäjän puheista. Niinpä haluan rohkaista sinua tänään: Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Ps.37.6. Tai: kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä, kun langetetaan väärä tuomio – eikö Herra sitä näe? Valit.3:35-36.

Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Luuk.18:7-8.

Tänä päivänä profetoin sinulle: sinulle tehty vääryys korjataan. Väärintekijät joutuvat häpeään. Se tapahtuu pian. Sinä saat hyvityksen kaikista valheista, joita nuo pahantekijät ovat levittäneet. Sinä saat kunniaa kaiken kokemasi nöyryytyksen sijaan. Sinä saat uuden tehtävän Herralta, paljon vastuuta, mutta myös voitelun ja voiman hoitaa vastuunalaisen työsi. Sinun hedelmäsi on runsas ja ravitseva, siunaukseksi monille. Totisesti, se tapahtuu Jumalan aikataulun ja suunnitelman mukaan Kristuksen kirkkauden kiitokseksi ja kunniaksi. Aamen.

Sydämen puhtaudesta

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

On ihmisiä, jotka tulevat uskoon, mutta sitten kompastuvat siihen, että huomaavat tekevänsä syntiä aina uudestaan. Joku mies saattaa miettiä asiaa tähän tapaan: ”Jos minä joskus olen huolimaton ja tulen katsoneeksi naista himoiten, menetän heti taivasosuuteni, kun en voi asialle mitään. En voi palvella Jumalaa, joka on niin julma.” – Tämä kuvaus on nyt karrikoitu, mutta ongelma on todellinen. Ihminen voi oman syntisyytensä vuoksi joutua lain alle, jäädä tuskailemaan omaa taipumustaan syntiin ja kokea, että parannus ei auta – synti riippuu minussa kiinni ja siitä on mahdotonta päästä eroon.

Paavali kuvaa ongelmaa Roomalaiskirjeessä: Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Room.7:21 (Lue laajemmin Room.7:13-25).

Ihminen, joka tulee uskoon ja joka elää uskossa, ottaa uskon kautta vastaan Kristuksen tarjoaman lahjavanhurskauden – eikä vain kerran, vaan päivittäin – mutta on ihmisiä, jotka eivät jotenkin osaa valita uskon tietä, vaan pyrkivät lain tietä ja tekojen kautta vanhurskauteen (kuten juutalaiset Room.9:31). Minusta näyttää, että esteenä on paitsi järki, myös taipumattomuus sellaiseen parannukseen, jossa oma toivottomuus myönnetään ilman mitään venkoilua.

Haluan siis rohkaista sinua, joka olet uskossa ja kamppailet oman syntisyytesi kanssa: Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti. Voit tunnustaa Herralle syntisi (syntisyytesi) ja uskoa syntisi anteeksi. Lestadiolaisten kokouksissa synnintuntoon tulleet nostavat kätensä pystyyn ja pappi sanoo: ”Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!” Sinäkin voit nostaa tänään kätesi pystyyn (eikös sanonta ”nostan kädet pystyyn” tarkoita, että ”olen avuton”?) ja vaikka en näekään sinun kättäsi – Jumala näkee sen – voin sanoa sinulle, rakas uskon ystävä: ”Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit ovat anteeksi annetut! Vaella Jumalasi yhteydessä iloiten ja vapaana syyllisyydestä – Jeesuksen ristin kuolemaan ja sovitukseen turvaten!”

Vasikka ja Karitsa

Jätä minut nyt rauhaan, että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan. 2.Moos.32:10.

Jumala vihastui israelilaisiin, jotka tekivät kultaisen vasikan ja alkoivat palvella sitä. Jumala oli juuri vähän aikaisemmin antanut kansalleen kymmenen käskyn lain ja kieltänyt tekemästä mitään jumalankuvaa. Ja kuka sitten heti kiellon päälle teki sellaisen anteeksiantamattoman teon? Ylipappi Aaron! On vaikea olla huvittumatta tämän sinänsä kuolemanvakavan asian vuoksi. Kun vertaan tätä omaan kokemusmaailmaani, huomaan itsekin törmänneeni ”ylipappeihin”, jotka palvovat omia kultaisia vasikoitaan. Sitten kun jäävät kiinni, levittelevät vain käsiään tyyliin: ”Enhän minä mitään tehnyt, se vain tapahtui – hyvässä tarkoituksessa”, jos nyt edes missään suhteessa ymmärtävät väärin tehneensä. Yleensä suuttuvat, jos heitä erehtyy ojentamaan.

Myös Jeesus oli syvästi tunteva ihminen ja hänkin sai monesti aihetta olla vihainen. Luemme tapauksesta, joka sattui Kapernaumin synagogassa. Jeesus kysyi paikalla olleilta: ”Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?” He eivät vastanneet mitään. Mark.3:4. Tämän jälkeen sanotaan: Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mark.3:5.

Jumala vihaa siis ihmisten tekemiä jumalankuvia, kaikenlaisia epäjumalia. Hän vihaa myös Jumalan käskyjen vääristelemistä, jota fariseukset harrastivat, kun he vahtivat sapatin viettämistä. Nämä kaksi voidaan viedä saman otsikon alle, jos sanotaan, että Jumala vihaa ihmisten keksimää jumalanpalvelusta – ihmisviisauden mukaista uskonnollisuutta.

Niinpä voimme rohkaista toinen toistamme tässä ja ottaa sellaisen tarkan suunnan omasta kompassistamme, että emme mene mukaan mihinkään ihmisten keksimään systeemiin, vaan olemme kuuliaisia Jumalan sanalle ja seuraamme Kristusta. Varokaamme ennen kaikkea mammonan tuomista voimatekijäksi seurakuntaan. Jeesus ajoi kaikki kaupustelijat pois temppelistä. Tänäkin päivänä hän vihaa sitä, että hänen sanaansa kaupitellaan.

On hyvä opetella tuntemaan Jumalaa siinäkin mielessä, että opimme tuntemaan myös hänen vihansa. Yleensä meille julistetaan Jumalan armoa ja hyvyyttä, Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Ja oikeinhan se on. Kristus otti päälleen meidän rikkomuksemme, jotta meillä olisi rauha. Hän asettui Jumalan vihan kohteeksi meidän sijastamme. Jo paratiisissa hänestä tehtiin Jumalan karitsa. Vai mistä luulet, että ne eläimen nahat saatiin, joilla Aadam ja Eeva puettiin? (Ks.1.Moos.3:21) Jo siellä ihmiskunnan historian alkuhämärissä hän oli ”Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”. Se tapahtui paratiisissa – hengellisessä todellisuudessa – mutta Golgatalla hän sitten tuli tähän maailmaan antamaan itsensä sovitusuhriksi ja sovittamaan meidän syntimme tässä maailmanajassa, jossa synti ja kuolema hallitsee. Paavali puhui efesolaisille siitä, että meidän, jotka olemme Kristuksen omia, on oltava selvillä siitä, millaisia asioita Jumala vihaa:

Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Ef.5:1-6.

Kirjoitettu opiksi

Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4.

Tämä jae kiteyttää kauniisti yhden asian: uskoontulemisen jälkeen tarvitaan kestävyyttä, lohtua ja toivoa, jotta jaksetaan vaeltaa uskossa. Me saamme näitä voimavaroja Jumalan sanasta, Raamatusta. Monien usko hiipuu yksinkertaisesti ravinnon puutteeseen.

Monet korostavat, että liiallinen opetuksen kuunteleminen ja ”saarnojen kuluttaminen” voi olla suorastaan vahingoksi, ellei sanaa laiteta käytäntöön. Runsas teologian viljely, opetuksen ylitarjonta, johtaa eräänlaiseen kuplaan: emme enää osaa soveltaa sanaa, kun siitä on tullut vain viihdyke. Luulemme, että pelkkä kuunteleminen riittää, kun se johtaa jonkinlaiseen mielialan kohoamiseen, uskonnollisiin tunne-elämyksiin.

Tämä on totta. Sanaa pitää soveltaa elämään, sulauttaa itseensä, jotta se voi tulla meissä lihaksi. Mutta ei sovi unohtaa, että sana on myös ruokaa. Kun työmies syö ruokaa, hän jaksaa tehdä työtä, mutta se pitää hänet myös hengissä ja terveenä. Ei kaikki ruoka ole vain työssä jaksamista varten. Syömisen tarkoitus on paljon laajempi. Samoin Jumalan sana on ruokaa, joka pitää meidät uskossa elävinä. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. Hepr.5:14. Sanan soveltaminen käytäntöön ja sen tuleminen lihaksi siinä, mitä teemme, on vain yksi Jumalan sanan hedelmä, yksi puoli sanan tehtävää. Kun Jumala lähettää sanansa, se luo uutta elämää kaikkialla luomakunnassa, ei vain meidän sisimmässämme tai seurakunnassa: niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:11.

Jumalan sana on tärkeä viisauden lähde, syvemmän ymmärryksen antaja. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Ps.119:105. Tarvitsemme Jumalan sanaa moneen tarkoitukseen. Sana neuvoo ja johdattaa, antaa elämälleni kompassin tavoin suuntaa.

Kerrataan vielä se johtoajatus, josta lähdimme liikkeelle: Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4. Suokoon Jumala, kaiken hyvän antaja, sinulle tänäänkin kestävyyttä, lohtua ja toivoa, että jaksat elävässä uskossa mennä eteenpäin ja luottaa siihen, että matkan päässä odottaa koti – perille pääsyn ihana palkinto.

Sinun lähteesi virvoittaa minut

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Ps.23:1.

Katso, lapseni, ei sinun tarvitse murehtia ja olla huolissasi. Minä pidän sinusta huolen ja sinä saat tulla toimeen. Minä annan sinulle niin paljon, että sinä voit hyvin antaa siitä toisillekin. Minä annan sinulle työtä ja voimia jokaiseen päivään ja sinä saat iloita työsi tuloksista.

Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Ps.23:2.

Sinun ei tarvitse uupua kuormasi alle, vaan minä olen varannut sinulle lepoaikoja. Minä ravitsen sinua hyvyydelläni ja sinä saat uusia, tuoreita voimia. Jos sinä välillä väsyt, minä virvoitan sinua ja sinä saat uusin voimin jatkaa.

Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Ps.23:3.

Minä johdatan sinua, kun sinä kuljet rukoillen. Minä en anna sinun eksyä omaan viisauteesi enkä päästä sinua omille teillesi. Minä kuljen sinun kanssasi ja opastan sinua vaeltamaan tahtoni mukaan. Silloinkin, kun tie vie pimeään laaksoon, minä olen sinun vierelläsi ja autan sinua.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Ps.23:4.

Sinä saat kokea jumalattomien taholta vihaa ja vainoamistakin, mutta minä en sinua hylkää, vaan suojelen sinua. Sinä saat voitelun, joka vie voittoon. Sinä murtaudut läpi kaikista esteistä, joita ihmiset kasaavat sinun tiellesi. Minä siunaan sinua runsaasti.

Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Ps.23:5.

Minä siunaan sinua kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa ja sinä saat olla minun lähettilääni, missä kuljetkin. Sinä saat iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan, sillä minun käteni tukee sinua läpi elämän. Minä annan sinulle voimaa kestää kaikki matkan vaivat ja korjaan sinut kirkkauden maahan, kun aika on.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Ps.23:6.