maanantai 3. tammikuuta 2022

Ei sinua ole unohdettu


Siion sanoo: "Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!" - Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä. Jes.49:14-16.

Aika tempun osaisit tehdä, jos pääsisit livahtamaan johonkin piiloon Jumalan rakastavalta katseelta!

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Ps.139:7-10.

Herran katse seuraa kaikkialle. Joskus se voi olla vähän kiusallinen tosiasia. Mikään ei ole salassa häneltä. Mutta sille, joka tuntee hänen rakkautensa, se on oikeastaan hyvin turvallinen asia. Tai jos olen yksinäinen ja minusta tuntuu, että Jumalakaan ei välitä, ei kuuntele tai vastaa mitään - silloin voin muistuttaa itseäni, että hänen läsnäolonsa ympäröi minua. Turha huolestua.

Aika ajoin kaipaamme Herran kosketusta. Ikävöin kuulla hänen puhuvan henkilökohtaisesti sydämelleni. Tuntisin taas hänen läsnäolonsa, hänen lämpimän, turvallisen läheisyytensä. Olisin kuin pieni lapsi äidin sylissä.

Sellaiset hetket, kun Jumala puhuu, kun hän ottaa syliinsä, ovat suloisia hetkiä, onnen täyteisiä, rohkeuden valtaamia tai vaan syvän rauhallisia. Voi jäädä vaikutelma, että enkeli kävi hipaisemassa.

Ehkä se oli ystävä, joka ajatteli sinua. Ehkä hän rukoili lyhyesti puolestasi, siunasi sinua. Ehkä hän muisti sinun elämäntilannettasi ja pyysi jotain erityistä. Joka tapauksessa siitä hetkestä jäi hyvä tunne ja mielialasi kohosi.

Olisiko siinä ideaa toteuttaa itsekin vastaavaa? Joskus väännämme jonkin vaikean ja raskaan rukousaiheen kanssa ja hikoilemme rystyset valkoisina, mutta väsymme sellaiseen nopeasti. Rakkaan ystävän puolesta on virkistävää rukoilla ilman mitään käsien vääntämistä, iloisin mielin kuin koskettaisi muuten vaan - kiittäen ja siunaten. Ehkä hän miettii, mikä enkeli häntä nyt hipaisi?