Joskus ihmisparka voi tässä kylmässä maailmassa tuntea itsensä arvottomaksi. Jokainen kohtaa tilanteita, jolloin tulee hylätyksi, sivuun työnnetyksi, vähätellyksi, maahan poljetuksi. Itsemurhaluvut ovat valitettavasti karmeat. Vaikka elämä on kovaa, on vaikea ymmärtää, miksi niin moni päätyy niin täydelliseen epätoivoon. Jeesus etsii näitä epätoivoisia ihmisiä, mutta usein he eivät halua tulla löydetyiksi. He haluavat mieluummin päästä rauhaan koko elämästä, koko tästä kurjuudestaan, kaikesta pelkäämisestä ja huolien kantamisesta, kaikesta sivullisuuden ja vähäpätöisyyden tunteestaan, kaikesta epäonnistumisen kokemuksista, pettymyksistä rakkaudessa jne. He eivät tiedä, että Jeesus on valmis hylkäämään 99 lammastaan ja hakemaan yhden ainoan kurjan lampaan pois mistä vaan - ulvovasta korvesta, pimeästä louhikosta - ja tuomaan kotiin. He eivät tiedä, että hylkäämisestä voi toipua, kun joku etsii heidät käsiinsä eikä sen jälkeen hylkää ikinä.
Ei ole yhdentekevää, minkälaiseen elämänkatsomukseen olemme kasvaneet. Joissain kodeissa kaikesta päättäen ei osata kertoa lapsille evankeliumia. Ei osata kertoa, että Jeesus rakastaa, Jeesus on hyvä paimen, joka huolehtii kaikista. Jos sen sanoman on lapsena kuullut, ei sitä voi unohtaa, kun tulee hätätilanne. Luulen, että ihmisten epätoivo heijastaa heidän jumalakuvaansa - tarkemmin sanoen Jumalan puuttumista.
Mutta arvottomuus voi silti kahmaista kylmään kouraansa. Elämän synkkinä hetkinä voi olla vaikea nähdä omaa arvoaan, tiedostaa elämän ainutkertaisen lahjan merkitystä. Minäkin olen kokenut arvottomuutta dissosiaatiohäiriöni vuoksi. Se on trauma, joka syntyy jo vauvaiässä. Lastensuojelu on olemassa sitä varten, että näitä traumoja ei syntyisi.
Jeesus tuo toivon myös traumatisoituneille, sillä hän voi palauttaa jokaiselle hänen ihmisarvonsa. Hän voi ohjelmoida kaltoin kohdellunkin ihmisen mielen uudelleen. Hänellä on kyky tehdä uudeksi. Hän voi parantaa ruumiin ja mielen, hän voi antaa toivon toivottomalle, hän voi auttaa meitä löytämään merkityksen elämälle vammaisenakin. Hän tekee sitä hyvän paimenen tavalla, kun hän tuo kadonneen lampaansa kotiin ja hoivaa tätä. Hänellä on antaa jokaiselle tulevaisuus ja toivo. Huonoksi ja kelpaamattomaksi itsensä tunteva saa hänen kanssaan huomata olevansa kelvollinen ja hyväksytty ja sitäkin enemmän - syvästi rakastettu. Kristuksen kanssa saamme ikään kuin uuden nimen, uuden identiteetin, johon kuuluu luottamus hyvään tulevaisuuteen. Hän vapauttaa meissä olevat voimavarat, vammaisuuden ja hylkäämisen, kaltoin kohtelun ja tuomitsemisen kahlehtimat voimavarat ja lähettää meidät vapauteen, elämään täydesti ja kokonaisesti, uskossa terveinä, toivossa vahvoina, rakkaudessa uskollisina.
Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Ef.3:17-19.
