Toimiva usko kasvaa

Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Luuk.17:14.

Jeesuksen tekojen oli tarkoitus synnyttää uskoa - pelastavaa uskoa. Mutta uskokin on kasvavaa ja kehittyvää laatua ja syntyy vähitellen. Kun saamme kokea Jumalan armoa ja hyvyyttä, usko lähtee meissä kasvamaan. Spitaaliset miehet, joista Luukas kertoo, olivat kuulleet Jeesuksesta ja siitä, että hän paransi ihmisiä. Heissä oli syntynyt uskoa, että hekin voisivat parantua. He kääntyivät Jeesuksen puoleen ja pyysivät apua. On merkille pantavaa, että he eivät heti parantuneet, Jeesus vain kehotti heitä menemään pappien pakeille. Se kuului Mooseksen antamiin ohjeisiin. Papit totesivat, oliko spitaali parantunut vai ei.

Miesten usko ilmeni niin, että he lähtivät liikkeelle, vaikka eivät olleet parantuneet. He ottivat Jeesuksen sanat todesta - he tottelivat sanaa. Kun usko liikutti heitä, he paranivat: Mennessään he puhdistuivat.

Kuitenkin vain yksi kymmenestä ymmärsi palata kiittämään Jeesusta. Voitaneen sanoa, että kaikki kymmenen paranivat, mutta vain yksi pelastui. Uskon kehittyminen pelastavaksi uskoksi on herkkä ja helposti haavoittuva prosessi eikä se aina mene ihan putkeen. Usko voi jäädä puolitiehen, kehitys katketa kesken. Se muistuttaa silloin keskenmenoa tai tilannetta, jossa kasvi tuottaa kukkia, mutta ei tuota hedelmää. Ikävä kyllä, olen nähnyt monta kertaa tämän keskenmenon tapahtuvan.

Voimme siis rohkaista itseämme ja ymmärtää: usko syntyy kuuliaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan. On vain varottava, ettemme jätä uskon synnyttäjää huomiotta. Kun usko saa meidät kiintymään uskon antajaan - perustajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr.12:2) - Jeesukseen, silloin se tuottaa uskon varsinaista hedelmää - pelastusta ja siihen kuuluvia lahjoja. Uskon on tarkoitus luoda kiintymystä Kristukseen, synnyttää ikuinen rakkaussuhde Vapahtajaamme. Uskon on tarkoitus kasvaa niin lujaksi, että se kantaa meidät taivaaseen asti.

Tähän meillä on kaikilla mahdollisuus päästä, vaikka synnin spitaali olisi runnellut meitä. Älkäämme tyytykö menemään pelkästään pappien luo, vaan menkäämme itse Kristuksen luo, hänen jalkojensa juureen. Siellä meille avautuu uusi maailma ja saamme juoda elävien vetten lähteistä ja elää ikuisesti. Usko huipentuu, kun saamme syödä elämän puusta.

Susien keskellä

Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Ap.t.20:29.

Jeesus ei kaunistellut asioita, ei maalannut ruusuisia näkymiä omilleen, vaan varoitti ennalta nälänhädästä, maanjäristyksistä, sodista ja ahdingosta, joka oli tuleva maan päälle. Hän sanoi jopa, että seurakunta ei pelasta ketään vainoilta ja kärsimyksiltä - sudet tulisivat laumaa ahdistamaan. Usko olisi kyllä turvapaikka, mutta vain sisäiselle ihmiselle - ulkonainen olemuksemme kohtaisi edelleen kaikki maailman vaarat.

Jeesus varoitti, että sudet tulevat lammasten vaatteissa. Myös Paavali puhui uskoville suoraan ja tiesi, että raatelevat sudet nousevat seurakunnassa esiin uskovien omasta joukosta (Ap.t.20:30).

Oletko sinä joutunut kohtaamaan heitä? Oletko huomannut, että muutos tapahtuu vähitellen - lammas ei muutu heti sudeksi, vaan siitä tulee ensin koira? Kysymyksessä on kuitenkin sama asia: persoonallisuuden muutos väärään suuntaan.

Haluan rohkaista sinua, jos olet joutunut heidän hampaisiinsa. Jos olet säikähtänyt jotakuta kovasydämistä uskovaa, joka nauttii, kun saa aiheuttaa kärsimystä toiselle, ole huoleti - Jumala näkee. Hän suojelee sinua. Hän tuomitsee oikein. Hän ei anna sinulle mitään ylivoimaista koetusta, vaan sinä voit kestää tämänkin (1.Kor.10:13). Loppujen lopuksi sinä saat etua siitä, että joudut kohtaamaan vääryyttä. Sinä saat suuremman voitelun elämääsi, vahvemman uskon, kirkkaamman kruunun.

Pyhät ovat kaikkina aikoina joutuneet kohtaamaan julmuutta lähipiirissään. Abel sai surmansa veljen kädestä. Joosef joutui vankilaan syyttömänä, koska Potifarin vaimo keksi hänestä valheita. Daavid joutui Saulin vainoamaksi, vaikka ei ollut tehnyt mitään tätä vastaan. Jeesus joutui Juudaksen kavaltamaksi, vaikka oli varannut tälle apostolin aseman.

Ole siis rohkea. Katso eteenpäin turvallisella mielellä. Sinun syyttäjäsi joutuvat häpeään. Ihmiset, jotka keksivät sinusta valheita, eivät kestä tuomarin edessä tilinteon päivänä. He joutuvat keräämään maasta jokaisen heittämänsä kiven. Sinä saat hyvityksen kaikesta häpeästä, jota päällesi on kaadettu.

Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Jaak.1:12.

Sinun kilpesi on Jumala

Herra tukee horjuvia, maahan painetut hän nostaa jaloilleen. Ps.145:14.

Herra on sinunkin turvasi. Mitä enemmän sinua painetaan, sitä vahvemmin Jumalan käsi tukee sinua. Mitä enemmän he pilkkaavat sinun uskoasi, sitä enemmän Jumala sinua siunaa. Mitä tylymmin he torjuvat sinut, sitä lujemmin Herra painaa sinut syliinsä.

Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan. Ps.109:3.

Heidän suunsa on täynnä ilkeitä juoruja ja pahoja puheita. He uskovat valheita ja virittävät ansoja tiellesi. He ovat kateellisia ja haluavat sinulle pahaa. Mutta Herra on sinun vierelläsi, suojelee sinua ja puolustaa sinua. Sinun ei tarvitse pelätä.

Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita. Ps.109:31.

Sinä saat pitää suuntasi vakaana ja rauhassa keskittyä kutsusi toteuttamiseen. Sinä saat myös ystäviä ja esirukoilijoita. Jumalan enkelit seuraavat sinua kaikkialle. Kun sinun vihamiehesi lähettävät palavia nuolia sinua kohti, Jumala suojelee sinua kilvellään.

Pyhä Henki puhuu sinulle ja antaa eläviä sanoja, jotka virvoittavat sinun sieluasi. Hän puhuu sinulle lohduttavasti eikä mikään masentuneisuuden henki pääse sinua lannistamaan. Hän vaalii sitä tulta, joka sinun lampussasi palaa. Sinä saat rikkautta Jumalan varastoista - taivaallista rikkautta - ja hän pitää huolta sinun toimeentulostasi. Hän siunaa sinun kotiasi ja perhettäsi.

Katso, sinun tulevaisuutesi on hyvä, sinun elämäsi siunattu. Sinun kauttasi saavat siunauksia toisetkin. Sinun palvelutyösi hedelmä on runsas, sillä Jeesus Kristus on luvannut:

Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Joh.15:5.

Toteuta unelmasi

Elämä on mielenkiintoista ja innostavaa ja yksi kiehtova puoli siitä on ihmisten erilaisuus. Ihmiset ovat erilaisia luonteeltaan, sosiaaliselta ja uskonnolliselta taustaltaan, elämäntavoiltaan ja monin muin tavoin. On oppineita ja oppimattomia, on ulospäin suuntautuneita ja sisäänpäin kääntyneitä, on köyhiä ja rikkaita, on kasvaneita ja kasvamattomia. Rohkenen lukea tämän ihmiselon monimuotoisuuden Jumalan ansioksi, kuten luonnonkin monimuotoisuuden.

Jumalan ansioksi se monimuotoisuus on luettava, vaikka se tuntuu välillä riesaltakin. Kun olen itse lukemista harrastava ihminen, en tahdo jaksaa ymmärtää ihmisiä, joita ei saa lukemaan mitään. Tai he lukevat iltapäivälehtien juorupalstaa ja sarjakuvia. Ja tietysti rikossarjojen tekstityksiä TV:stä.

Erilaisuus etäännyttää. Joskus se suorastaan eristää. Mutta ihmisten muovaaminen samaan muottiin – se vasta on vastenmielistä. Erilaiset uskonsuunnat kunnostautuvat tässä massatuotteiden tekemisessä ja suoltavat ’koneestaan’ ulos aivopestyjä nukkeja, joiden suusta kuulee aina samat jutut loputtomana toistona.

Helluntaikansan hyvin tuntema Veikko Manninen suositteli kerran minulle ja muille läsnä olleille ”hapen saamista”. Olen toteuttanut hänen ohjettaan ja hakeutunut pois ympyröistä, jotka tukehduttavat ja pakottavat samaan muottiin. Olen myös löytänyt vapaata lääniä ja kyennyt toteuttamaan omaa kutsumustani, mikä ei vanhoissa ympyröissä mitenkään voinut toteutua. Olen saanut yllin kyllin hengittää vapaata happea enkä ole mielestäni ”villi” niin kuin jotkut väittävät. Villejä ovat ennemminkin ne, jotka pitäytyvät ihmisten keksimissä opeissa selkeiden Raamatun linjojen sijasta. Hengellinen kasvu on vaikeaselkoinen asia, mutta Jumalan armosta sitä tapahtuu. Kasvua tapahtuu vääjäämättä, kun olosuhteet ovat hyvät. Hengellinen kasvu suorastaan vaatii vapaata happea ja runsaasti valoa ja raikkaita tuulia. Suosittelen niiden käyttämistä sinullekin, jos tavoitteenasi on oman hengellisen kutsumuksen toteuttaminen.

Rohkaisen siis sinua olemaan oma erilainen itsesi ja etsimään ympäristön, jossa voit toteuttaa hengellisiä näkyjäsi ja edetä oman kutsumuksen tiellä. Jos sinusta tuntuu, että se ympäristö, jossa tällä hetkellä elät, ei tunne sinua, ei koskaan rohkaise sinua, ei innoita sinua menemään eteenpäin, silloin sinun tulee harkita ympäristön vaihtoa. Ole rohkea ja tunne arvosi. Sinun hengellisen yhteisösi arvo voi olla suuri, mutta sinä et ole vastuussa siitä, mitä yhteisösi tekee, vaan sinä olet vastuussa Jumalalle omista leivisköistäsi, omasta ainutlaatuisesta kutsumuksestasi – siitä mitä sinä itse teet.

Anna siis tilaa omalle erilaisuudellesi, arvosta omaa ainutlaatuisuuttasi ja toteuta unelmasi. Kasva Jumalan tuntemisessa ja kasva itsesi tuntemisessa. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen 

Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 2.Piet.3:18.

Älkää olko murheellisia

He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä. Neh.8:8.

Uskonoppinut Esra oli juhlamenojen ohjaajana, kun pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset viettivät uudenvuoden juhlaa Vesiportin aukiolla Jerusalemissa. Se tapahtui syyskuun loppupuolella, (vuosi oli jotakin 400 ja risat eKr.) olihan kokoonnuttu juhlimaan uutta vuotta ja suurta sovituspäivää ja lehtimajanjuhlaa. Tämä juhlakokonaisuus on profeetallinen ja toteutuu, kun Jeesus tulee toisen kerran, kun Israel kääntyy, kun ylösnousemus tapahtuu. Juutalaisten kääntymisestä Paavali sanoi: Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon! Room.11:15. Kääntyminen ei ole kenellekään helppoa, juutalaisille se on kaksinkertaisen vaikeaa. Sakarja kuvaa tätä parannuksenteon kipeyttä: Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan. Sak.12:10.

Näemme Raamatussa joidenkin asioiden toistuvan, kun ensin on esikuvia ja profetioita ja jotakin tulevaa asiaa valotetaan eri puolilta. Joissain asioissa otetaan uusintakierroksia. Israelin seurakunnan uudistuminen on yksi tällainen alati toistuva teema Jumalan sanassa. Niinpä uuden aikakauden syntymistä, uuden luomista ja ylösnousemuksen todellisuutta aivan kuin varovasti raotetaan meille Esran lukiessa Vesiportin aukiolla lain kirjaa. Kerrotaan:

Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö." Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Neh.8:9.

Minulle tapahtui sama, kun luin tätä. Kyyneleet alkoivat valua. En osaa sitä selittää. Mikään ajatuskulku ei ollut sen takana. Eikä se johtunut mistään erityisestä myötätunnosta. Tunteet vain lähtivät liikkeelle kuin kevätjäät. Jumalan henki vaikutti sen. Hän antoi minulle tämän hetken, nämä kyyneleet, sisäisen vaikutuksen, että sydämeni vavahteli tätä lukiessa. Jos sitä voi selittää, niin siinä vain nousi esiin Jumalan sanan merkitys, sen monumentaalinen voima ja samalla sen herkkyys ja kyky ravistella sisäistä maailmaamme. Sain taas muistutuksen siitä, että sana ei ole ainoastaan älyllisen pohdiskelun ja loogisen ymmärtämisen haaste, vaan sana on elämän eliksiiriä koko sielulle - myös tunne-elämälle. Syvä, harras, vakava ja samalla iloinen mieliala valtasi minut - sekoitus kaikkia tunteita ja yleviä ajatuksia. Kuten totesin, tuo kertomus on välähdys tulevasta historian käänteestä, kun koko Israel pelastuu ja meidätkin temmataan mukaan, olimme jo haudassa tai vielä elossa. Odotamme mahtavia asioita. Uskossa voimme jo nähdä niistä välähdyksiä.

Ja kaikki lähtivät aterioimaan, ja he lähettivät maistiaisia ja viettivät suurta ilojuhlaa, sillä he olivat ymmärtäneet sen, mitä heille oli puhuttu. Neh.8:12.

Mutta oikeastaan myös tämä vaatimaton blogini on tätä samaa: maistiaisia, Jumalan sanan selitystä, surua siitä että olemme niin penseitä, itkua kun elämä koettelee, ilojuhlaa siitä että Jumala puhuu sentään vielä. Siunatkoon Herra sinuakin, että saat itkeä ilosta Jumalan kasvojen edessä ja virkistyä hengessäsi.

Lainalaisuuden halvaus

Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Gal.2:4.

Oletko sinä tavannut näitä urkkijoita? He pistävät nenänsä ihmisten yksityisasioihin ja koettavat löytää niistä jonkin epäilyttävän seikan, josta voisivat syyttää. He voivat tutkia sinun kaappejasi, kun käännät selkäsi. He vilkaisevat sinun tietokonettasi vaivihkaa, josko sieltä löytyisi jotakin epäilyttävää. Heitä tyydyttää kovasti, jos sinun menneisyydestäsi löytyy jokin raskauttava seikka, kuten avioero. Joissakin uskonnollisissa piireissä ei eronneille anneta mitään armoa. Herra varjelkoon, jos olet veloissa tai peräti tehnyt konkurssin. Olet kauhean säälittävä tapaus, jos tililläsi on pieninkin rikos.

Jostain kumman syystä uskovaisiltakin unohtuu varsin nopeasti, mitä varten Jeesus kuoli ristillä. Unohtuu, että hän kärsi syntisten puolesta ja että Jumala sovitti maailman itsensä kanssa Kristuksen uhrikuoleman kautta. Jotenkin se lainalainen käsitys uskosta hiipii ihmisten mieliin. Että täytyy ja pitää ja on oltava - muuten hukka perii. Usko yksin ei millään riitä, erilaista näyttöä pitää olla.

On suuri haaste säilyttää sydämessään hengen vapaus ja viljellä uskoa, joka ei rakenna mitään lain varaan. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Gal.5:1. Kunpa osaisimme pysyä lujina ja säilyttää vapautemme. Pyhä Henki auttakoon meitä siinä.

Vapauden lahja on hengellinen kasvu kohti luovuutta ja aito kyky toteuttaa Jumalan antamaa kutsumusta. Uskonnollinen ympäristö sääntöineen ja lainalaisuuksineen tukahduttaa hengellisen kasvun ja tekee ihmisistä kopiokoneita, vanhaa toistavia nauhureita, vanhan viinin maistelijoita. Pahimmillaan se halvaannuttaa ihmisen kokonaan. Etsi siis tie kohti vapautta. Jos olet vähänkään jumissa minkään systeemin vankina, avaa ovia raittiiseen ilmaan ja ole rohkea elämään vapaudessa. Kun vapaus ei ole yllykkeenä lihalle, se on mahdollisuus levittää siipensä ja nousta tuuleen kokemaan aivan uusia elämyksiä Herran kanssa. Niinpä haluan innostaa sinua tänään, kun suomalaiset viettävät keskikesää:

Eteenpäin, sieluni, voimallisesti! Tuom.5:21. Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." Joh.5:8.

Muistutanko yhtään esikuvaani?

Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne. 2.Kor.13:3.

Korinttilaiset halusivat poimia rusinat pullasta ja hyödyntää uskoa ollakseen terveitä ja vahvoja, menestyviä ja siunattuja - aivan kuten mekin. Mutta uskoa ei voi hyödyntää niin, että valikoi siitä vain miellyttävät asiat.

Olemme kutsutut seuraamaan Jeesusta ja kasvamaan siinä vähitellen hänen kaltaisikseen. Jos jokin vastoinkäyminen kohtaa meidät, voimme kysyä, kokiko Jeesus samanlaista. Jos hänkin koki vastaavaa, voimme lohduttaa itseämme sillä, että saamme kokea samoja asioita kuin hän ja kärsiä samoja koettelemuksia. Pilkattiinko Jeesusta? Erittäin pahasti. Jos saan ihmisten taholta pilkkaa osakseni, voin onnitella itseäni - saan tilaisuuden olla Jeesuksen kaltainen. Jos pastorit hyökkäävät minua vastaan ja kritisoivat minua, voin tutkia, onko asiassa perää. Vai hyökkäävätkö he vain minun persoonaani vastaan? Eivätkö he siedä sitä, että olen joistain asioista eri mieltä? Jeesus joutui fariseusten ja saddukeusten hampaisiin. Voin siis iloita, jos aikani hengellinen eliitti käy sotaan minuakin vastaan.

Tätä luetteloa voi jatkaa ja päätyä kysymään: Muistuttaako tässä minun elämässäni mikään Jeesuksen elämää? Joudunko kohtaamaan samanlaisia vastoinkäymisiä? Uhataanko minua kivittämisellä?
Haluavatko he minut peräti pois päiviltä? Väittävätkö he joka välissä minua vastaan? Etsivätkö he alituisesti jotakin sanaa, josta voivat väitellä kanssani? Vääntävätkö he minun ajatuksiani kieroon?
Yrittävätkö he koko ajan saada minut ansaan? Vainoavatko he minua?

Siinä on se hyvä puoli - on se vastustus lievää tai törkeää - että mitä enemmän risti kuuluu elämääni, sitä enemmän muistutan Herraani ja Mestariani. Sitä lähemmäksi pääsen Vapahtajaani, sitä enemmän minussa virtaa hengen luoma elämä, sitä kirkkaammin voin säteillä Kristuksen valoa! Lopulta on niin, että alan ymmärtää, mitä Paavali sanoi, kun hän kirjoitti:

Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Jokaista Kristuksen opetuslasta kutsutaan ristin kantamiseen - myös sinua. Sinua kutsutaan tänään ristin hyväksymiseen, ristin vastaanottamiseen ja kunnia-asiana pitämiseen. Vain sen kautta pääsemme syvähengelliseen elämään, sellaiseen uskossa kasvamiseen, että voimme välittää Jumalan elämää toisillekin.

Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. 2.Kor.4:12.

Epäilyksestä uskoon

Tähän Simon vastasi: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Luuk.5:5.

Jeesus ilmestyi Simonille ja hänen venekunnalleen antamalla suuren kalansaaliin. Simon vaikuttui tästä niin että Jeesuksen kutsuessa häntä lähtemään tämän mukaan, Simon oli valmis. Simon Pietarin sydämessä syntyi usko ja vankkumaton luottamus Jeesukseen.

Oletko sinä jo kohdannut tämän Elämän Ruhtinaan, joka on kykenevä tekemään lähtemättömän vaikutuksen kehen tahansa? Joko sinun elämäsi on mullistunut ja löytänyt uuden suunnan? Mitä tarvittaisiin, että sinun sisäinen maailmasi muuttuisi? Että kirkas valo saisi tunkeutua sinun sielusi hämäryyteen ja valaista sinulle sinun nykyhetkesi ja tulevaisuutesi?

Monta kertaa emme tiedä, emme osaa vastata. Tiedämme vain: silloin ja silloin sain kohdata Jumalan pelastavan armon ja antaa elämäni Jeesukselle. Tai Tuomaan tavoin sanomme: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." Joh.20:25.

Jeesus voi ilmestyä sinulle, kuten Tuomaalle. Sinun epäuskosi ei pidä häntä loitolla, se päinvastoin kutsuu häntä lähestymään sinua. Hän on voimallinen näyttämään sinulle, kuka hän on ja mihin hän pystyy. Hänen armonsa on niin suuri, että hän huomioi sinun yksilöllisen epäuskosi ja painaa sormensa sinun elämäsi saveen juuri siihen kohtaan, mihin tarvitaan, että sinun uskosi viriää.

Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Ef.1:4.

Joten meidän ei kannata hänen kutsuaan vastustella. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. Room.8:29-30.

Hän haluaa viedä meidät kotiin kirkkauden maahan. Hän voi yllättää ja 'tulla käymään'. Hän haluaa esittää meille kutsunsa henkilökohtaisesti. Joskus hän ilmestyy ihan puun takaa ja yllättää meidät housut kintuissa, kuten kalastaja Simonin, jonka hän yllätti hetkellä jolloin hänen turhautumisensa oli huipussaan. Koko yö meni kalastaessa eikä yhtään sinttiä! Jeesus tulee vierailulle meidän ankeutemme keskelle tarpeen vaatiessa yhä uudestaan. Hän on sitkeä kaveri eikä luovuta. Häntä kannattaa odottaa, sillä hän kykenee jättämään lähtemättömän jäljen meidän elämäämme. Hänen käyntinsä jälkeen olemme pysyvästi eri ihmisiä.

Viritä korvasi kuulemaan

Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää. Mark.4:8.

Oletko koskaan miettinyt kylväjävertausta tilastollisesti? Minäkin vasta tänään. Kylväjä siis kylvää sata jyvää ja vain 25% tuottaa satoa. Jos nuo satoa tuottavat siemenet menestyvät huonosti, sadosta tulee vain 7,5-kertainen. Jos taas ne tuottavat hyvin, sadosta tulee 25-kertainen. Keskimäärin satoa siis saadaan 16-kertainen määrä, vaikka siemenistä menisikin kolme neljäsosaa hukkaan.

Jumala näyttää luoneen hyvin tuhlailevan luonnon. Mieti vaikka siitepölyä. Kuinka monta siitepölyhiukkasta menee hukkaan, jotta se yksi ainoa, joka tarvitaan, osuisi maaliin? Mieti samaa vaikkapa voikukan hahtuvista. Tai oletko nähnyt luontodokumentteja lohien kudusta? Entä korallien lisääntymisestä?

Jumala loi maailman, jossa yksi sadasta tai vain yksi tuhannesta - tai peräti vain yksi miljoonasta - onnistuu jatkamaan elämää. Eikö sellainen maailma näytä hyvin haavoittuvalta? Miten ihmeessä eri lajit ovat voineet säilyä miljoonia vuosia? Satuin katselemaan jotakin luonto-ohjelmaa, jossa oli linnunpoikia. Emo ruokki niitä, mutta kaiken kaikkiaan jäin ihmettelemään: - miten kummassa nuo ovat pärjänneet tässä maailmassa ilman ihmisen apua? Nythän on muotia huolehtia luonnon monimuotoisuudesta ja suojella lajeja. Tiedemiehet tutkivat kaikkea ja rengastavat lintuja, mittaavat niiden siivet ja punnitsevat painon. Sitten heillä on kirjat täynnä merkintöjä siitä, miten linnut pärjäävät. Mutta hyvinhän ne pärjäävät - nehän pärjäsivät jo ennen tiedemiesten ilmestymistä oikein mainiosti.

Mutta näyttää siltä, että Jumala harrastaa tällaisia haavoittuvia systeemejä, oikein herkkiä ekosysteemejä, jotka kuitenkin vievät elämää eteenpäin ja pärjäävät mainiosti. Loputtomasti aina uusia sukupolvia. Aina uudestaan linnut lentävät pesimäalueilleen ja aina uudet linnut muuttavat talvehtimaan.

Ihan kuin uskonvarainen elämä. Jumalan sanakin on sellainen siitepölyn tapainen ilmiö, joka lentää ilmassa eikä ole mitään takeita, että se hedelmöittää kenenkään sydämen maaperää. Mutta se vaan tekee sen. Aina silloin tällöin - jossakin. Profetiat ovat vähän samanlaisia. Fariseukset toruvat minua, kun lupaan ihmisille "kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista". Heidän mielestään jokaisen profetian täytyy toteutua jokaisen kuulijan kohdalla. Todellako? Minä olen iloinen, jos yksi ihminen saa sydämeensä uutta toivoa ja kokee Jumalan hengen elämää vahvistavan hipaisun.
Profetia on taivaallisen DNA:n kaksoiskierteen toinen puoli ja toinen juoste on kuulijan sydämessä odottamassa. Niiden kytkeytymisestä toisiinsa syntyy taivaallista elämää, jota myös uskoksi nimitetään. Odota siis ja ota vastaan. Viritä korvasi kuulemaan Jumalan sana.

Voiman kokemiseen ristin osallisuudessa

Mitä nyt puhun, sitä en puhu Herran mielen mukaan. Puhun kuin järjetön, kun nyt kerran kerskailen. Koska niin monet kerskuvat ihmisten tavoin, kerskun minäkin. 2.Kor.11:17-18.

Paavali koki olevansa pakotettu lähtemään mukaan "itsensä kehumiseen", vaikka se olikin mieletöntä. Paavalia ärsytti suunnattomasti joidenkin uskovien mahtailu ja hän tuntuu lähtevän liikkeelle jonkinlaisesta sarkasmista, sillä hän ei voinut sietää valeapostolien omahyväisyyttä. Paavalilla oli henkien erottamisen lahja ja hän näki ja kuuli, että nuo henkilöt leuhkivat uskollaan, koska olivat niin vanhan luontonsa vallassa ja toimivat "kuin ihmiset ainakin". Heillä ei ollut sitä syvällistä ymmärrystä, joka Paavalilla oli, ja kykyä luodata hengellisen elämän ja lihallisen mielen ulottuvuuksia. Paavalin puolustuspuhe syntyi ehkä tahattomasti, mutta samalla hän tuli piirtäneeksi hyvin koskettavan kuvauksen siitä, mitä aito usko on, ja mitkä ovat tunnusmerkkejä läheisestä jumalasuhteesta. Merkittävää on, että Paavali vetoaa vastoinkäymisiin ja elämän takaiskuihin ja todistelee olevansa Jumalan mies tuomalla esiin kaikenlaista heikkoutta - ei vahvuutta. Hän kertoo kokemistaan vaikeuksista ja nöyryytyksistä ja kaikesta kärsimyksestä, jota on saanut kestää, ja toteaa sitten:

Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani. 2.Kor.11:30.

Nämä uskon perusasiat eivät muutu. Usko voi kyllä kasvaa ja tulla vahvaksi niin että "voimme vuoria siirtää", mutta risti pysyy matkassa mukana. Emme saa luottaa vanhan luonnon ominaisuuksiin (itsekeskeisyys, omahyväisyys, kateus, ahneus, ylpeys) emmekä turvautua maailman alkuvoimiin (kilpailu- tai laumahenkisyys, mammona, vallanhimo), vaan meidän on opittava luottamaan Jumalaan ja hyväksymään, että voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. 2.Kor.12:9.

Tässä meillä on haastetta. Jos siihen menee koko ikä, niin menköön. Niinpä et sinäkään tänään - mikä tahansa asia sinua painaa ja nöyryyttää - ole mitenkään eksyksissä, vaan mitä todennäköisimmin Jumalan suunnitelmassa juuri siinä kohdassa, missä pitääkin. Jos sinua jokin ahdistaa ulkoapäin tai jokin pelko jäytää sisältäpäin, sinä voit turvata Herraan ja jättää itsesi Jumalan varaan. Siinä heikkoudessa sinun uskosi todennäköisesti kasvaa, varsinkin jos et yritä ratkaista asioita omassa voimassa ja ihmisten tavalla, vaan yksinkertaisesti odotat Herraa. Tässä odotuksessa olet siunattu, odotat sitten hiljaa tai odotat käsiäsi väännellen ja itkuista rukousta tuhertaen. Jumalan voima hakeutuu sinne, missä ihmisparka on käyttänyt voimansa loppuun.

Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat, sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta, lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta, ja jokaisen henki on hänelle kallis. Ps.72:11-14.

Usko syntyy kuulemisesta

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin. Hepr.11:1-4.
Usko on siis kurottautumista kohti jotakin, joka ei näy, mutta josta on mielikuva, että se on Jumalan tahto, hyvää ja otollista, osa tulevaisuutta. Lapsi joka on vielä äidin kohdussa, on hyvä vertauskuva: se ei vielä näy, mutta tiedämme, että se on tulossa. Odotamme sitä kärsivällisesti ja uskomme sen syntyvän. Laskemme jopa päivän, jolloin sen on määrä syntyä.

Näin uskokin toimii, mutta mikä synnyttää aidon uskon? Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17. Miten syntyi Abelin usko? Hän kuuli vanhempiensa kertovan, kuinka Jumala karkotti heidät paratiisista ja puki heidät nahkoihin. Abel ymmärsi, että teurastetun eläimen veri toi sovituksen. Hänen uskonsa oli 'sanan mukaista'. Näemme, että uskolla on aina oma syntyhistoriansa, tyhjän päälle ei voi synnyttää uskoa, vaan katsomalla menneisyyteen näemme tulevaisuuteen. Kun kuulemme Jumalan teoista, uskomme hänen toimivan myös meidän elämässämme samalla tavalla. Miten Abel sitten uskovana puhuu kuoltuaankin? Hän kertoo meille, että viattoman ihmisen uhraaminen tuottaa paremman sovituksen kuin eläimen uhraaminen. Tämän profetian Jeesus aikanaan toteutti koko ihmiskunnan puolesta.

Niinpä meidänkin on syytä tutkia tarkoin Raamattua ja ottaa selvää Jumalan teoista kaikkina aikoina, jotta sana synnyttäisi meissä uskoa. Kiusauksena on 'tehdä vähän sinnepäin', kuten Kain teki. Kain kyllä uhrasi, mutta uhraaminen oli hänelle ulkonainen teko vailla syvempää ymmärrystä. Kainin tavoin meilläkin on kiusaus olla pinnallisesti uskonnollisia. Valitettavasti usko menettää voimansa, kun se muuttuu uskonnoksi.

Niinpä kun haluamme palvella Herraa, pyrkikäämme asioiden ytimeen ja Jumalan tekojen ymmärtämiseen pohjamutia myöten, niin emme eksy ihmisviisauteen. Jos emme ymmärrä, voimme pyytää viisautta: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Jaak.1:5. Tärkeää on, että viisautemme alkuperä on oikea - se synnyttää myös oikeaa uskoa ja tervettä hengellistä elämää.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Ef.1:3.

Autuaita ovat hylätyt

Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Luuk.15:4.

Joskus ihmisparka voi tässä kylmässä maailmassa tuntea itsensä arvottomaksi. Jokainen kohtaa tilanteita, jolloin tulee hylätyksi, sivuun työnnetyksi, vähätellyksi, maahan poljetuksi. Itsemurhaluvut ovat valitettavasti karmeat. Vaikka elämä on kovaa, on vaikea ymmärtää, miksi niin moni päätyy niin täydelliseen epätoivoon. Jeesus etsii näitä epätoivoisia ihmisiä, mutta usein he eivät halua tulla löydetyiksi. He haluavat mieluummin päästä rauhaan koko elämästä, koko tästä kurjuudestaan, kaikesta pelkäämisestä ja huolien kantamisesta, kaikesta sivullisuuden ja vähäpätöisyyden tunteestaan, kaikesta epäonnistumisen kokemuksista, pettymyksistä rakkaudessa jne. He eivät tiedä, että Jeesus on valmis hylkäämään 99 lammastaan ja hakemaan yhden ainoan kurjan lampaan pois mistä vaan - ulvovasta korvesta, pimeästä louhikosta - ja tuomaan kotiin. He eivät tiedä, että hylkäämisestä voi toipua, kun joku etsii heidät käsiinsä eikä sen jälkeen hylkää ikinä.

Ei ole yhdentekevää, minkälaiseen elämänkatsomukseen olemme kasvaneet. Joissain kodeissa kaikesta päättäen ei osata kertoa lapsille evankeliumia. Ei osata kertoa, että Jeesus rakastaa, Jeesus on hyvä paimen, joka huolehtii kaikista. Jos sen sanoman on lapsena kuullut, ei sitä voi unohtaa, kun tulee hätätilanne. Luulen, että ihmisten epätoivo heijastaa heidän jumalakuvaansa - tarkemmin sanoen Jumalan puuttumista.

Mutta arvottomuus voi silti kahmaista kylmään kouraansa. Elämän synkkinä hetkinä voi olla vaikea nähdä omaa arvoaan, tiedostaa elämän ainutkertaisen lahjan merkitystä. Minäkin olen kokenut arvottomuutta dissosiaatiohäiriöni vuoksi. Se on trauma, joka syntyy jo vauvaiässä. Lastensuojelu on olemassa sitä varten, että näitä traumoja ei syntyisi.

Jeesus tuo toivon myös traumatisoituneille, sillä hän voi palauttaa jokaiselle hänen ihmisarvonsa. Hän voi ohjelmoida kaltoin kohdellunkin ihmisen mielen uudelleen. Hänellä on kyky tehdä uudeksi. Hän voi parantaa ruumiin ja mielen, hän voi antaa toivon toivottomalle, hän voi auttaa meitä löytämään merkityksen elämälle vammaisenakin. Hän tekee sitä hyvän paimenen tavalla, kun hän tuo kadonneen lampaansa kotiin ja hoivaa tätä. Hänellä on antaa jokaiselle tulevaisuus ja toivo. Huonoksi ja kelpaamattomaksi itsensä tunteva saa hänen kanssaan huomata olevansa kelvollinen ja hyväksytty ja sitäkin enemmän - syvästi rakastettu. Kristuksen kanssa saamme ikään kuin uuden nimen, uuden identiteetin, johon kuuluu luottamus hyvään tulevaisuuteen. Hän vapauttaa meissä olevat voimavarat, vammaisuuden ja hylkäämisen, kaltoin kohtelun ja tuomitsemisen kahlehtimat voimavarat ja lähettää meidät vapauteen, elämään täydesti ja kokonaisesti, uskossa terveinä, toivossa vahvoina, rakkaudessa uskollisina.

Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Ef.3:17-19.

Nääntynyt maa odottaa sadetta

Jos ajattelemme sitä informaatiotulvaa, joka meitä ympäröi, saamme ottaa vastaan erilaisia viestejä niin paljon, että joku on laskenut siitä kertyvän keskimäärin 23 sanaa joka sekunti. Meitä pommittavat sanomalehdet, verkkolehdet, sähköpostit, tekstiviestit, puhelin, TV ja radio ja joskus jopa joku pastoriparka, joka yrittää saada sanansa väliin. Kysymys kuuluukin: Kuinka monta sanaa Jumala saa sanotuksi kaiken metelin keskellä?

Jesaja kuvailee meille, kuinka Jumalan sana on niin kuin sade: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:8-11.

Jos Jumalan sana on kuin sade, joka saa kylvetyn siemen kasvamaan, kuinka kuolleita ja auringon paahtamia useimpien ihmisten pellot ovatkaan! Multa on kovettunut kokkareiksi, kun sadetta ei ole kuulunut, ja siemenet ovat päätyneet pikkulintujen syötäviksi. Vaikka sadetta saataisiinkin, ei olisi mitään, mikä lähtisi itämään. Näinhän Jeesus kuvaa kylväjävertauksessa:

Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Mark.4:4.

Erilaiset maaperät kuvaavat ihmisten sydämen maaperää ja sen laatua. Sydämen maaperä voi olla hyväkin, mutta jos se ei saa sadetta, siemenet eivät idä. Jos Jumalan sana on se taivaasta tuleva sade, jota kaivataan, kai meidän pitää siis kuunnella sanaa? Kai meidän pitää tehdä kaikkemme, että Jumalan sanalle on tilaa sydämessämme? Eikö meidän tule huolehtia, että siitä informaatiovirrasta, joka meitä kuormittaa, ainakin tuntuva osa on Jumalan sanaa? Paljonko sitä tarvitaan? - Niin paljon, että peltomme alkavat tuottaa satoa.

Rohkaisen siis sinua olemaan sateentekijä tänään. Viljelijät ovat säiden armoilla, mutta me voimme kutsua sateen sydämemme pellolle. Annetaan Jumalan ikuisen ja elävän sanan pisaroida sisäisessä maailmassamme ja kastella kuivat peltomme. Vain sillä tavalla saamme nähdä satoa.

Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan. Ps.68:10.

Enpä uskonut puoliakaan

Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven ihmisten kanssa ja langettaa heille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo! Luuk.11:31.

Saban kuningatar oli samassa asemassa kuin me tänä päivänä Jeesuksen suhteen: hän sai tietää kuningas Salomosta niiden kertomusten kautta, joita hänelle kerrottiin. Emme ole tavanneet Jeesusta konkreettisesti - olemme tavanneet hänet hengessä ja kohdanneet hänen pelastavan armonsa - mutta pääosin tunnemme häntä niiden kertomusten perusteella, joita olemme kuulleet, tai niiden tekstien perusteella, joita olemme Raamatusta lukeneet. Olemme vähän kuin Saban kuningatar ennen Jerusalemiin tuloaan - tiedämme paljon, mutta emme vielä kaikkea.

Kun pääsemme taivaaseen - ja elämme toivossa, että meidät kerran ylennetään kirkkauteen, koska olemme turvanneet Jeesukseen ja hänen pelastavan armoonsa - niin olemme kuin Saban kuningatar, joka tuli käymään Jerusalemissa ja tervehtimään kuningas Salomoa. Luultavasti myös reaktiomme on silloin saman kaltainen. Kuuntele, mitä Raamattu sanoo:

Saban kuningatar sai nähdä, miten viisas Salomo oli. Hän näki myös, millaisen palatsin Salomo oli rakentanut, millaisia ruokia hänen pöydässään tarjottiin, miten hänen alaisensa asuivat ja miten palvelu oli hovissa järjestetty. Hän näki palvelusväen asut, samoin juomanlaskijat ja heidän asunsa sekä polttouhrit, jotka kuningas uhrasi Herran temppelissä. Tämän kaiken kuningatar näki, ja hän mykistyi ihmetyksestä. Hän sanoi kuninkaalle: "Totta se oli, mitä minä maassani kuulin sinusta ja viisaudestasi. Minä en uskonut niitä puheita ennen kuin nyt tulin ja näin kaiken omin silmin. Eihän minulle ole kerrottu tästä puoliakaan. Sinulla on viisautta ja kaikkea hyvää paljon enemmän kuin olin kuullut." 1.Kun.10:4-7.

Luultavasti tulemme hämmästymään kaikkea taivaan kirkkautta ja ihastelemaan kaikkea näkemäämme uudessa Jerusalemissa. Sitten päivittelemme samaan tapaan: "Miksi en voinut uskoa Raamatun ilmoitukseen täydemmin, miksi suotta epäilin? Kuinka en voinut tajuta, että kaikki se kirkkaus ja voima, josta sana todistaa, on totta? Olin hölmö, kun ajattelin, että Jumalan lupaukset ovat vain kauniita puheita ja unelmahöttöä. Jumala on lopulta niin paljon voimallisempi, suurempi ja majesteettisempi kuin osasin kuvitellakaan! Hänen kirkkautensa ja kunniansa ja voimansa ylittää kaikki ennakko-odotukseni! Hänen palvelijansa ovat onnellisessa asemassa, kun saavat kuulla hänen viisauttaan ja asua hänen asunnoissaan! Jeesus totisesti on Salomoakin paljon suurempi!"
Voimme olla varmoja, että uskomme palkitaan kerran ja saamme Saban kuningattaren tavoin ihastella, millainen kuningas meillä onkaan!

Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra. Ilm.19:16.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo

Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys! 2.Kor.13:13.

Näihin sanoihin päättyy Paavalin toinen kirje korinttilaisille. Siinä sanotaan paljon olennaista uskosta. Se voi kuulostaa sanahelinältä, jos se ei kosketa, jos se ei kiinnosta, jos me haluamme sen ottaa vain terveisinä. Se on siinä tapauksessa oma valinta, niin kuin eräällä sukulaisella oli tapana sanoa: "Kerro terveisiä, vaikkei niillä mitään teekään!"

Paljonhan Paavali löysi korinttilaisten elämästä aihetta moittimiseen. Hänen täytyi ojentaa heitä asiasta ja toisesta, mutta lopputervehdys oli täynnä "armoa, rakkautta ja rauhan henkeä". Osaammeko me siunata näin? Kun jätämme ystävämme rukouksessa Jumalan käsiin, onko suumme täynnä armoa ja rakkautta? Paavali oli myönteisen asenteensa jo tuonut esiin aiemmin monin tavoin, muun muassa näin:

Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. 1.Kor.1:8.

Meidänkin suhtautumisemme tulisi olla täynnä myönteistä tulevaisuuden uskoa, lämmintä myötätuntoa kaikkia kohtaan ja elämän tien kulkijoita kohtaan erityisesti, sillä monet uskovat kolhiintuvat pahasti elämän taisteluissa. Vihollinen on armoton ja käyttää kaikki juonensa, jotta saisi Jeesuksen seuraajat lankeamaan. Niinpä meidän tulisi voida antaa siunauksemme niille, jotka sitkeästi pyrkivät säilyttämään uskon ja jopa vahvistamaan siinä toisia. Näen monia, joiden uskon vaellus on jäänyt puolitiehen, monia jotka ovat pysähtyneet. Yksi paikalleen jäämisen syy on rohkaisun puute, esirukouksen laimeus, veljien ja sisarien itsekeskeisyys. Kylmä ilmapiiri seurakunnassa voi johtaa yhden ja toisen hyytymiseen. Kohmettunein jäsenin he hytisevät tien sivussa, kun muut kulkevat ohi.

Tässä Paavalin asenteessa olisi oppimista. Vaikka ojentamistakin tarvitaan, ehkä nuhdetta ja kuria, niin kaiken olennaisinta on armon henki ja rakkauden ilmapiiri, tuen ja rohkaisun jakaminen. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne. Joh.13:35. Jaakobin kirjeessä on hyvä neuvo meille kaikille, kun kohtaamme tien sivuun jääneitä, uskosta pois eksyneitä:

Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin, niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit. Jaak.5:19-20.

Möläyttämisen armolahja

Sinä päivänä minä annan Israelin kansalle kasvaa voiman kuin sarven, ja minä avaan sinun suusi, niin että voit puhua kansalleni. Silloin minun kansani tietää, että minä olen Herra. Hes.29:21.

Joskus on vaikeaa avata suutaan ja puhua ajatuksiaan ääneen. Olen kasvanut perheessä, jossa oli minua äänekkäämpiä isoveljiä. Jos sain jotakin sanotuksi, minut usein keskeytettiin ennen kuin sain lauseen loppuun. Tai minun mielipiteeni kumottiin heti. Se muovasi luonnettani ja minusta tuli hiljainen. Koulussakin opettajat tottuivat siihen, että en paljon puhellut. Jos jotain sanoin, huokaisin sanat niin hiljaa, että harva kuuli mitään.

Sitten kerran olin hyväntuulinen ja sanoa paukautin jotakin vieruskaverille kesken tunnin. Sain opettajan pillastumaan. Hän uhkasi lähettää minut kunnanjohtajan juttusille. Tekemään muka haastattelua ja ottamaan selville yhteiskunnallisia asioita. Hän latasi minulle tehtäviä, joista tiesin – kaikki tiesivät – että ne olivat rangaistuksia, pahimman laatuista kuritusta suorastaan. Palkka huonosta käytöksestä (koulukiusaamista). Onhan kauheata, että joku hiljainen ja vaiennettu sanoo jotakin! Kaksi sanaakin on liikaa! Sille pitää tehdä selväksi, että opettajille ei ryppyillä!

Siitä seurasi kaikkea pahaa mieltä jokaiselle asianosaiselle, sillä minä en sen jälkeen avannut suutani senkään vertaa. Sitten ihmeteltiin, miksi en sano mitään. Nyt olen tuottanut näitä julkaisujani netissä jo 15 vuotta ja edelleen löytyy porukkaa, joka ihmettelee, miksei se Simo sano mitään!

Mutta olen minä onnistunut joskus avaamaan suuni ihan livenäkin. Sama poru aina. Seurakunnassa avasin pari kertaa suuni ja siitäkös haloo syntyi. Mitä se oikein tarkoittaa? Luuleeko se voivansa niskoitella? Se kapinoi ja sille pitää antaa selkäsauna!

Jos sinulla on vastaavia kokemuksia, haluaisin varovasti ja kautta rantain kysyä sinulta, mahtaako sinulla olla sama kutsumus? No, suoraan jos kysytään, niin mahtaako sinullakin olla profeetan kutsumus (Ef.4:11)? Ehkä olet vielä profeettaoppilas – kehittymässä ja kasvamassa Jumalan laboratoriossa?

Profeetat ovat niitä omituisia otuksia, jotka paukauttavat asioita, jotka eivät osaa sanoa mitään kauniisti, jotka osaavat aina olla ilon pilaajia. Heillä on sellainen kummallisen tyly ote elämään, että he eivät kunnioita ihmisten tunteita, vaan osaavat loukata ihmisten herkimpiä sielun tuntoja – eli rikkoa uskonnollisia tabuja. Jos he vaan osaisivat pitää suunsa kiinni, niin kaikki olisi hyvin. Mutta he eivät osaa. Joskus kun luullaan, että ”nyt on sekin vähän rauhoittunut”, niin eikös kohta taas jokin möläytys pääse ilmoille…

Että jos sinulla on sellainen kyky möläyttää, niin eikun möläyttelemään vaan! Se ei ole vain taito, Herran käytössä se on armolahja. Herra, joka haluaa puhua kauttasi Suomen kansan umpikuuroille ihmisille, on luvannut: avaa suusi, niin minä sen täytän. Ps.81:11 KR38. Möläytyksiä suustasi päästävänä ihmisenä olet hyvässä seurassa – Jeesus nimittäin oli maailman paras möläyttäjä. Hänen möläytyksensä ovat jääneet elämään ja ne ovat nykyään osa Uuden testamentin tekstiä.

Kaikki ihmisten möläytykset eivät tietenkään ole Herran antamia, mutta jos ne ovat Hengen innoittamia, niistä on hyötyä enemmän kuin mistään juhlapuheista. Yksi möläytys naulan kantaan on aina joka suuntaan korrektia pönötystä arvokkaampaa.

Takaisin ensirakkauteen

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room.12:2.

Uudistuminen uskossa on helpommin sanottu kuin tehty. Erään elokuvan otsikkona oli "21 tapaa pilata avioliitto". En ole sitä nähnyt, mutta olen nähnyt monta tapaa pilata uskonelämänsä, monta tapaa työntää Jumala kauemmas tai jopa kokonaan pois elämästään, monta tapaa palata maailmaan.
En vain tiedä, mikä asia kulloinkin oli se ratkaiseva tekijä, mikä sai uskon kylmenemään. Tiedän vain, että ennen niin palava uskova askartelee nyt asioiden kanssa, jotka eivät kuuluneet intensiiviseen uskonelämän kulkuun. Jokin harrastus on vallannut mielen, jokin penkkiurheilu tai muu vastaava on tullut sille paikalle, joka ennen kuului uskolle.

Tämän jälkeen aloin sitten miettiä, miten sellainen kulahtanut usko voitaisiin uudistaa. Miten se entinen palo saataisiin syttymään sydämeen?

Jumala yksin voi sen tulen sytyttää, mutta aina voimme rukoilla. Aina voimme yrittää inhimillisin keinoin vaikuttaa. On minunkin uskonelämästäni yksi pyörä puhjennut - seurakuntaelämästäni joku päästi ilmat pihalle. Nyt nilkutan kolmella pyörällä - toisin sanoen kuljen kävellen. En edes haaveile seurakuntaelämän uudelleen aloittamisesta.

Niinpä jos odotat minulta neuvoja, miten uskon voisi uudistaa, en ensimmäiseksi ollenkaan kehota menemään seurakunnan kokouksiin. Ehkä se voi sinun kohdallasi olla yksi tapa, mutta minä ajattelen ensimmäiseksi Raamatun lukemista (tai sananjulistuksen kuuntelemista jonkin median kautta), rukoilemista ja sellaista - ylipäänsä Jumalan kasvojen etsimistä. Jumala löytyy etsimällä, kai tiesit sen? Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Luuk.11:9. Jumalan etsimisessä täytyisi osata olla tosissaan. Sellainen laimea, pinnallinen, puolinainen haaveilu - mitä sellainen tuottaa? Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Jaak.1:6.

Usein etsimiseen liittyvä parannuksen teko ja nöyrtyminen auttaa suuresti. Jumala kääntyy sen puoleen, joka on nöyrä ja myöntää virheensä. Jumala katsoo sitä, joka tunnustaa heikkoutensa ja turvaa Jumalaan, koska ei omin avuin pärjää. Ystävien esirukoukset voivat olla tässä suureksi avuksi. Esirukous vetää Jumalan huomion puoleensa ja Jumalan enkelitkin kuuntelevat rukoilevia ihmisiä.

Autetaan siis veljiä ja sisaria, joiden usko horjuu. Jos näemme jonkun uskon kylmenevän, rukoilkaamme hänen puolestaan. Joskus sellainen ihminen tarvitsee hyväksyntää, rinnalla kulkemista - välittämistä.

Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. 1.Piet.3:8.

Vielä on armon päivä

Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Room.1:19-20.

Kun kävelen aurinkoisena kevätpäivänä kauniin luonnon keskellä, linnunlaulua kuunnellen, hengittäen tuoksuvaa ilmaa, tuntien kevyen kesätuulen kasvoillani, saan tuntumaa siihen, millainen Jumala on. Hän on ympäröinyt minut luomistöillään, hänen kevyt, hellä, hyväntahtoinen, armoa pursuava olemuksensa on läsnä, hänen aurinkonsa lämmittää.

Uutisissa kerrotaan taas terroriteoista. Ihmisiä kuolee ja loukkaantuu. Tuskaa ja kärsimystä kylvetään, tuhoa ja kuolemaa aiheutetaan tahallisesti. Kaikki tämä sen takia, että Jumala tahtoo vääräuskoisten kuolevan?

Liikkeellä on pikemminkin Jumalan vastustaja, päävihollinen – kansojen eksyttäjä. Hänen valheensa ovat juurtuneet ihmisten sydämiin, hänen totuuden vastainen oppinsa on levinnyt kuin syöpä. Voi vain ihmetellä, miten valtava on valheen voima.

Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. 2.Tess.2.11-12.

Nyt on siis vielä armon päivä ja voimme torjua valheen ja valita totuuden. Vielä saamme avoimin mielin katsella kaikkea Luojan käden jälkeä ja olla kiitollisia. Vielä paistaa Jumalan armon aurinko ja vielä on pelastuksen päivä. Voimme vielä opetella tuntemaan Jumalaa ja oppia palvelemaan Herraa. Vielä on mahdollisuus siunauksen perimiseen, vielä on pelastuksen ovi auki, vielä pulppuaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja vääryydestä (Sak.13:1).

Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän.” Hoos.14:3.

Oppilaana Jumalan koulussa

Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lastaan, niin Herra, teidän Jumalanne, kasvattaa teitä. 5.Moos.8:5.

Jumalan kasvatussuunnitelma sinun kohdallasi - mihin se tähtää? Aikuistumiseen? Viisaaksi tulemiseen? Elämästä nauttimiseen? Vai pelkästään pelastumiseen?

Muistan, kun olin pieni lapsi - ehkä viisivuotias - ja rukoilin tähän tapaan (en muista, mitä sanoja käytin): "Herra, minä haluan ymmärtää. Minä haluan nähdä asioiden pohjalle, haluan tietää syy- ja seuraussuhteet". En muista, pyysinkö rakkautta toisiin ihmisiin, mutta olen tullut ymmärtämään sen, mikä lukee meidän jääkaapin ovessakin "Elämän tärkeimmät asiat näkee vain sydämellä".

Ehkä pieni lapsi ei vielä ymmärrä, että nälkä, joka haluaa maistaa hyvän ja pahan tiedon puusta, on vahingollinen. Se nälkä vain tulee ja porautuu luihin ja ytimiin. Se on osa syntiinlankeemusta.

Ihmisen osa on monella tapaa vaikea. Olemme kovin vajavaisia ja meidän on vaikea ymmärtää asioita tai nähdä pohjamutia myöten kaikkea, mitä Jumala näkee. Elämä on puolihämärässä etenemistä, tietämättömyyttä täynnä. Emme esimerkiksi tiedä lähimmäisemme ajatuksia ja motiiveja.
Jos emme ymmärrä edes perheenjäsentemme tekoja, miten sitten Jumalan tekoja? Silti meillä on valtava tarve tietää ja uskotella itsellemme, että tiedämme, pakkomielle uskaliaasti luulla kaikenlaista. Kerran kommentoin erään ihmisen sanomisia hiljaa mielessäni, varoen ettei kukaan kuule mitä mutisen: "Kootut luulot, osa IV"...

Pahinta on, kun kruunaamme väärät luulomme tuomioilla ja lausumme yhteenvedon vääristä käsityksistämme ja annamme giljotiinin terän pudota. Joskus vain siksi, että meillä on niin kova tarve olla oikeassa.

Jumalan kasvatus vie meitä pois tuomitsemisesta. Se johtaa meidät oman vajavaisuutemme tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Se tekee ihmisen nöyräksi. Jumalan kasvatusohjelma saa meidät kaipaamaan opetusta, joka todella tuo peliin kypsyyttä ja syvää ymmärrystä. Se on tietoa, joka kulkee käsi kädessä luottamuksen ja sisäisen rauhan kanssa. Kiivas oikeassa oleminen vaihtuu enemmän ja enemmän sävyisyydeksi.

Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Jaak.3:13.

Jos Jumalan kasvatusohjelma saa meitä viedä eteenpäin, alamme jossain vaiheessa ymmärtää, että päämäärämme on tulla Kristuksen kaltaisiksi. Siihen kuuluu jo monenlaista. Ehkä vaikeimpana siihen kuuluu risti ja taipuminen ristin osallisuuteen. Joudumme tekemisiin uskon paradoksien kanssa.
Heikkous on vahvuutta, tappio on voitto, kaikki yhdessä vie hyvään lopputulokseen. Näihin ei kouluviisaus yllä. On käytävä Jumalan koulua, että ymmärtäisimme. Ja vaikka emme ymmärtäisikään, taivumme silti.

On edistyminen hidasta tai nopeaa, hienoa kaiken kaikkiaan saada olla oppilaana Jumalan koulussa!

Tule Pyhä Henki!

Farisealaisuus istuu meissä syvässä. Haluaisimme parantaa maailmaa julistamalla omia mielipiteitämme. Haluaisimme korjata ihmisten virheitä ja puutteellisuuksia kertomalla, kuinka Jumala on varannut niitä varten ihan tarkat määräykset ja lait. Farisealaisuuden yksi tuntomerkki on ylhäältä päin puhuminen. Toinen tuntomerkki on se paikka, missä fariseus istuu – jonkin kirkkokunnan tuoli se aina on. Kolmas tuntomerkki on kylmyys.

Farisealaisuus on niin salakavalaa, että emme huomaa sitä. Se on kasvanut meihin kiinni. Lapsesta asti olemme olleet aivopesun kohteena. Raamattukin on meille ”fariseuksen käsikirja”.

Tunnustan olevani tämän aivopesun uhri. En osaa välittää eläviä sanoja tälle kansalle Kristuksen sydämeltä, kun se jokin peite on koko ajan silmilläni – se opitun opin liturgia, joka tekee sokeaksi. En osaa rakastaa, koska fariseus minussa pysyttelee loitolla ihmisistä ja jakelee vain hyviä neuvoja.

Tarvitsen Pyhän Hengen silmävoidetta, että näkisin. Pyhä Henki ei ole fariseus, joka katselee ihmisiä nenänvartta pitkin ja luennoi heille, kuinka tulee elää. Pyhä Henki on tullut nostamaan meitä ylös maasta. Hän on tullut tukemaan horjuvaa. Hän on tullut lohduttamaan murheellisia, innostamaan masentuneita. Hän on tullut jakamaan tietämättömille oikeaa tietoa. Hän on tullut johdattamaan paikalleen juuttuneita ja näyttämään suuntaa niille, jotka ovat taipuvaisia eksymään pois polulta.

Pyhä Henki ei katso henkilöön eikä kysy seurakunnan jäsenkirjaa. Pyhä Henki ei aloita jokaista lausetta sättimällä tehdyistä virheistä. Hänellä on armon henki, sillä hän edustaa Kristusta, joka on laupias ja uskollinen ja joka on halukas armahtamaan syntisiä. Pyhä Henki tuo meille Jumalan rakkauden lämmön. Pyhä Henki sytyttää sydämemme, valaisee mielemme, lämmittää kohmettuneen sielumme.

Hän on hyvä. Aina kun kaipaan jotakin, voin sanoa: ”Tule Pyhä Henki! Ota Kristuksen omasta ja anna minulle!”

Verkkojen kutomista

Kun minä aloitin koulunkäyntini, käsityötunnilla teimme ensin pari puista työkalua. Toinen oli sukkula, jota tarvittiin verkon kutomisessa, ja toinen oli - en nyt muista, mutta liittyi myös verkon kutomiseen. Piti osata kutoa itse verkko kalastajalangasta. Verkkoa saattoi käyttää vaikka ostoskassina, jos ei sitten peräti kalastukseen.

Itsekin oikein pähkäilin jonkin aikaa ja yritin muistaa, millaista opetusohjelmaa alakoulussa oli. Tämä verkon kutominen oli yksi hauska juttu ja toinen oli monille tutumpi kaunokirjoitus musteella ja mustekynällä. Siis jos olet vähänkään samaa ikäluokkaa, saatat muistaa kirjoitusvälineet: mustekynä vaihtoterällä ja mustepullo. Sitten vielä vihko, jossa oli vaakasuorat viivat. Minä melkein muistan senkin, miltä muste tuoksui. Enimmäkseen koko kaunokirjoitus oli painajaista.

Mitä haluan sanoa? Joskus joku voi olla jämähtänyt menneisyyteen. Joku auktoriteetti, kuten koululaitos, voi elää jossakin menneessä ja yrittää tuoda tähän päivään esi-isien elämää. Minun oli määrä elää tietokoneiden aikaa ja kutoa tietoverkkoja ja minä sain koulussa ensimmäiseksi käteeni kalevalaiset pyyntivehkeet! Onneksi olkoon, kouluhallitus ja muut päättäjät!

Samanlaista esiintyy tänä päivänä ja mitä vanhoillisemmissa piireissä liikut, sitä todennäköisemmin törmäät tähän elävään museotoimintaan, jossa vanhentuneita asioita yritetään tekohengittää ja missä käytöstä poistuvia asioita yritetään hampaat irvessä ylläpitää. Seurakunnat ovat valitettavasti eturintamassa tässä. Vanhoja rituaaleja pyöritetään, vanhaa käännöstä käytetään, vanhoja uria poljetaan - mitään uutta ei keksitä. Tulee mieleen se sympaattinen mummo, joka pankissa asioidessaan totesi "en minä sitä uutta virsikirjaa!" (Uudella hän tarkoitti uuden virsikirjan edeltäjää!) Entä kaverit, joilla saattaisi olla aito kutsu palvella sanassa ja jotka seisovat seurakunnan korokkeella Raamattu kourassa ja odottavat jäykkinä vuoroaan (jota ei edes tule)?

Toki Raamatun totuudet ja hengellisen elämän lainalaisuudet ovat pysyviä. Mutta sanoman tulisi sopia tähän aikaan ja se tulisi kertoa tämän ajan välineillä, huomioon ottaen ihmisten erilainen elämäntapa. Onhan nyt jo keksitty aikakauslehdet sentään. Minulle on suositeltu videoiden tekemistä. Siihen voin sanoa, että 'suositella saa'...

Jos siis sinulla on sananjulistajan kutsumus - se ei ole vanhentunut asia - niin sinun tulee miettiä, miten tuot hyvän sanoman esiin ja miten julistat. Jotkut eivät voi käsittää, että paikallisseurakunnan saarnatuoli on menettänyt yksinoikeutensa sikäli, että nyt on mahdollista käyttää erilaisia medioita sanomaan välittämiseen: on radio ja televisio ja on netti. Voidaan käyttää videoita ja suoria lähetyksiä tapahtumista. On mahdollista, että sinä keksit vielä uusia tapoja kertoa hyvää sanomaa, uudenlaisia menetelmiä välittää Jumalan sanaa. Ehkä sinä olet hyvä kielissä ja voit käyttää lahjaasi kääntämiseen ja tulkkaamiseen. Ehkä sinun persoonaasi kuuluu musiikilliset lahjat? Paljon on mahdollisuuksia ja pitää vain osata hyödyntää niitä. Ei kannata jättää minkään kirkon tai seurakunnan vastuulle kaikkea.
On sääli, jos jokin hyvä idea kaatuu siksi, että jokin vanhanaikainen tapa on liiaksi iskostunut ihmisten mieliin. Jos jokin tuttu ja totuttu estää. Tai jos jokin on laitostettu kirkon viraksi - ei sekään ole ihanteellinen lähtökohta sanan julistamiseen. Jokainen voi toteuttaa kutsuaan yksilöllisesti ja omista lähtökohdistaan - hengen vapaudessa eikä laitoskirkon orjuudessa.

...muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room.12:2.

Kaitsijan kutsumus

Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Joh.21:16.

Olen tullut iän myötä ja kokemuksen karttuessa siihen tulokseen, että viidestä hengen virasta – apostoli, profeetta, evankelista, paimen, opettaja – on paimenen tehtävä kolmanneksi vaativin apostolin ja profeetan jälkeen. Tämä ei tarkoita, että väheksyisin evankelistan tai opettajan virkaa, mutta paimenen työn vaatimukset asettavat riman paljon korkeammalle.

Paimen (tai kaitsija tai vanhin) ei saisi olla kapeakatseinen, vaan hänellä tulisi olla elämää ymmärtävä avarakatseinen asenne niin että hän voi suhtautua myötätuntoisesti erilaisiin ihmisiin. Hänen pitäisi osata suhtautua hyväksyvästi erilaisiin luonteisiin, erilaiseen temperamenttiin, erilaiseen taustaan, erilaiseen ammattiin ja sosiaaliseen asemaan. Hänen tulisi hyväksyä niin vammaiset kuin urheilijat, kohdella tasapuolisesti niin rumia kuin kauniitakin, oppineita ja oppimattomia. Hänen tulisi osata kohdella hyvin ja lempeästi ihmisiä, jotka ovat erehtyväisiä. Seurakunnissa on melkoinen kirjo ihmisiä ja he muodostavat läpileikkauksen Suomen kansasta. Varmaan siksikin Jumala näki hyväksi, että seurakunnassa on kollektiivinen johto – usean ihmisen muodostama päättävä elin – jolloin kaitsijoiden keskuudesta löytyy sopiva isähahmo jokaiselle erilaiselle jäsenelle.

Olen huomannut, että tosi paimenia on vähän. Useimmat pastorit ja vanhimmat ovat valmiit uhraamaan yhden lampaan sadasta ilman mitään tunnontuskia, jos ne 99 pysyvät ruodussa. Tämä henki ”ei sota yhtä miestä kaipaa” on Jeesuksen opetusten vastainen. Mitä Jeesus sanoikaan yhdestä lampaasta ja 99 muusta?

Hyviä paimenia tarvitaan. On suuri siunaus, jos seurakunnassa heitä on. Ehkä sinä olet sellainen? Tai Jumala haluaisi, että sinusta kasvaisi sellainen? Opettajat ja evankelistat eivät pysty pitämään laumaa koossa. Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma uupuneena ja kurjana. Paimenta ei ole. Sak.10:2. Sinua tarvitaan. Paimenille on tilausta.

Ole rohkea. Kuuntele. Etsi Herran tahtoa. Hänellä on vaativia tehtäviä, mutta hän myös antaa voitelun niihin. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. 1.Piet.5:10.

Penseydestä herääminen

Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Ilm.2:4.

Ensirakkauden menettäminen on sikäli petollista, että sitä ei itse huomaa. On hankala tajuta, että on liukunut pois Jumalan läheisyydestä. Niin on vain tapahtunut vähitellen ja huomaamatta.
Havahtuminen todellisuuteen voi tulla yllättäen, kun maailman levottomuus ympärillämme saa meidät tuskastumaan. Mielentilamme voi puhua meille karua kieltään ja lopulta tajuamme, että olemme etääntyneet Jumalasta ja hengelliset asiat eivät enää kiinnosta - tai eivät kiehdo meitä kuten ennen.

Herääminen todellisuuteen on yksi asia ja uudistuminen toinen. Miten oikein voi löytää ensirakkauden uudestaan?

On varmasti tarpeen tehdä analyysi elämäntilanteesta ja inventoida ne asiat, jotka vieroittavat Jumalasta. Joskus voi olla tarpeen tehdä parannusta synnistä, mutta aina ei voi tunnistaa sellaista. Ensirakkauden menettämisessä ja penseyden tilaan joutumisessa ei välttämättä ole kysymys mistään räikeästä teosta tai rikkeestä - vain jostakin välinpitämättömyydestä tai laiskuudesta, kiinnostuksen suuntautumisesta muihin asioihin. Ne muut asiat eivät välttämättä ole pahoja, mutta ne vievät vain aikamme ja huomiomme. Perussääntöhän oli, että meidän tulisi omistaa 10% ajastamme Jumalalle, siis noin puolitoista tuntia päivässä. Lipsuminen siitä voi tapahtua hyvin huomaamattomasti, kun ajan vie matkailu tai mökkeily tai muu sellainen. Harrastukset voivat varastaa meiltä sen ajan, joka piti omistaa Herralle. Jäämme helposti TV:n ääreen, kun olisi pitänyt lukea sanaa ja rukoilla.

En ollenkaan yritä tyhjentävästi kuvata, mitä meille tapahtuu, kun liukuminen ensirakkaudesta vie meitä kohti maailmaa. Haluaisin pikemminkin innostaa pysähtymään, ottamaan uudestaan suuntaa kompassista ja lähtemään entistä päättäväisemmin jatkamaan uskon tietä kohti päämäärää. Päämäärä voi olla taivas, mutta niin kauan kuin olemme täällä alhaalla, päämäärämme on täyttää oma kutsumuksemme ja toteuttaa ne teot, jotka Jumala on meille valmistanut tätä aikaa varten.

Meidän tulee siis keskittyä, panna sivuun ne asiat, jotka hajauttavat huomiomme ja hidastavat matkantekoamme. On tärkeää tiedostaa elämämme tarkoitus, löytää Jumalan suunnitelma, toteuttaa kutsumus ja täyttää elämäntehtävämme. Jos nämä eivät missään vaiheessa kirkastu, on sitä suurempi vaara ajautua pois ensirakkaudesta ja päätyä penseyteen, lopulta elämään kuten muutkin ihmiset.

Hengellisen elämän kukka on herkkä kasvi. Se tarvitsee valoa ja vettä, se tarvitsee huomiota ja hoivaa. Se tarvitsee vahvat juuret, jotka pureutuvat Jumalan sanan maaperään ja kiinnittyvät Kristus-kallioon. Hoitakaamme siis sielumme puutarhaa. Emme kykene kantamaan hedelmää, jos sisäinen elämämme näivettyy.

Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Ilm.3:21.

Luottamusta lisääviä toimia

Luottamus on tärkeä aina, kun ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Luottamus on paljolti samaa kuin usko, joten se on myös tärkeä perusta jumalasuhteessa. Jos olemme uskossa Jeesukseen, me luotamme siihen, että evankeliumi on totta. Me pidämme sanassa annettuja lupauksia luotettavina.
Luottamus voi murentua helposti. Luottamuksen tärvelemiseen ei tarvita mitään kummempia lahjoja.
Rikomme lupauksemme, emme kuuntele toisen huolia vaan tukimme korvamme tai peräti petämme ystävämme tekemällä jotakin hänelle vahingollista, puhumme pahaa selän takana, paljastamme sielunhoidollisia salaisuuksia, kuulutamme meille uskottuja henkilökohtaisia asioita toisille.
Kerromme toisesta jopa täysiä valheita ja levitämme pahantahtoista puhetta ympäriinsä – kaikki sellainen murentaa luottamuksen. Hengellisessä sanastossa voidaan puhua myös yhteyden katkeamisesta. Luottamuksen murentaminen on pimeyden teko.

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1.Joh.1:7.

Meidän tulisi vaalia luottamusta, uskovien keskinäistä yhteyttä. Joskus vaan emme keksi, miten.
Luottamus voi mennä niin helposti ja se tapahtuu muiden toimesta, jossakin selän takana, ja yllättää meidät sitten ”puun takaa”. Muistatko Raamatusta sen ilmiön, jota voidaan kutsua termillä ”Hanunin hovi”? Ammonilaisten hovissa kuiskuteltiin, että Daavidin surunvalittelut olivat teeskentelyä ja hän vain urkki heitä hyökätäkseen heidän kimppuunsa. Tämä oli kaikki satua, mutta Daavidin miehet häpäistiin:

Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä toisen puolen parrasta ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään. 2.Sam.10:4.

Kaikki luottamus oli näin murennettu ja syttyi sota. Tämä kertomus on kaukaista historiaa, mutta samanlaista esiintyy nykypäivän seurakunnissa hengellisellä rintamalla. Luottamus ei ainoastaan murene, vaan aletaan sotia toisiaan vastaan.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua harkitsemaan tarkoin, mitä teet. Herätätkö luottamusta vai murennatko sitä? Sinun tulee uskoa, että sinulla on kaikki mahdollisuudet rakentaa luottamusta. Sinä voit elää veljellisen rakkauden mukaan, toteuttaa lähimmäisen rakkautta, kunnioittaa kaikkia. Sinä voit omalta osaltasi vahvistaa luottamusta. Omasta puolestani haluan kiittää sinua, että sen teet. Sinä saat siitä palkan, sinä perit kaikista luottamusta rakentavista toimistasi suuren siunauksen.

Rakas ystävä, sinä herätät luottamusta kaikessa, mitä veljien, muualta tulevienkin, hyväksi teet. He ovat seurakunnan kuullen kertoneet rakkaudestasi. 3.Joh.1:5-6.

Outo ja eristetty

Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika. 2.Aik.18:7.

Israelin kuningas olisi halunnut profeetoilta tietynlaisia vastauksia - samanlaisia mielipiteitä kuin hänellä itsellään oli. Mutta profeetat olivat jakautuneet kahteen puolueeseen: toiset kannattivat sotaan lähtemistä, toiset vastustivat. Oli pelottavaa kuunnella Herran profeetan Miikan ennustuksia, sillä ne olivat takuuvarmasti kuninkaan tavoitteita vastaan.

Nykyään on samanlaista. Jos menen kirkkoon, siellä meikäläinen leimataan heti omituiseksi. "Olipa outo vastaus", sanoi eräskin naispappi, kun viestitin hänelle, että käytän aamupäivät hiljentymiseen ja siksi kirkon jumalanpalvelus kello kymmeneltä ei oikein sopinut aikatauluuni. Jos menen helluntailaisten pariin, saan kohdata kaikenlaista vihamielisyyttä aina vihapuheisiin asti. Minulle viestitetään, että olen epätoivottu henkilö enkä saa puhua mitään, enintään istua hiljaa ja antaa rahaa kolehtiin, mieluummin paljon. Annetaan myös ymmärtää, että ehtoolliselle osallistuminen ei ole minun osaltani toivottavaa.

Olihan Miikakin unohdettu jonnekin eristyksiin, ei hänellä ollut vakiintunutta roolia Jumalan seurakunnassa. Hänet piti varta vasten hakea pois piilostaan. Samoin on tänä aikana. Profeetat elävät omissa oloissaan eikä kukaan kaipaa heitä. Jos he yrittävät profetoida, heti on joku sanomassa: "Ole hiljaa! Ei noin saa profetoida!"

Oikeiden profeettojen tilalla on noita silmäätekeviä, jotka ovat nostaneet itsensä korokkeelle ja kyynärpäätaktiikalla pyrkineet eturiviin. He ovat pelotelleet kansan hiljaiseksi. Heillä on lampaan turkki, mutta suden hampaat. He vaientavat jokaisen oikean profeetan. Profetoida saavat vain hoviprofeetat, joilla ei ole mitään poikittaista sanaa, joka häiritsisi noiden johtajasusien valtapyrkimyksiä.

Mutta sinä Jumalan ihminen, kavahda noita susia ja koiria, jotka ovat kaapanneet seurakunnissa vallan. Kuuntele, mitä Jumala puhuu. Säilytä herkät korvat, pysy aina Raamatun linjoilla, säilytä omatuntosi puhtaana ja rakastu totuuteen aina uudestaan. Ensirakkauden tuli palakoon sydämessäsi ja Pyhä Henki neuvokoon sinua. Kun sinä olet uskollinen, myös seurakunnalla säilyy toivo. Sinun kauttasi monet saavat kuulla totuuden ja kaataa valheen kulisseja tieltään.

Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10.

Voimaa hyviin tekoihin

Katso, lapseni, minä seuraan sinua katseellani, varjelen sinua ja lähetän enkelini kulkemaan kanssasi. Sinun ei tarvitse pelätä, mutta sinun on pysyteltävä lähellä minua ja kuunneltava ohjeita.

Jokainen, joka tekee väärän teon, on vaarassa tehdä seuraavan kiusauksen tullessa vielä pahemmin. Myös jokainen, joka tekee oikean teon, on seuraavan käänteen tullessa kyllin vahva tekemään vielä paremmin. Vääryyden vaikutus on kasvavaa laatua, samoin hyvien tekojen vaikutus. Molemmat ovat taipuvaisia lisääntymään ja kasvamaan.

Keskity siis hyviin tekoihin. Ole laupias lähimmäisiäsi kohtaan ja kohtele ihmisiä hyvin. Kuuntele, mitä sanottavaa minulla on, ja tee minun tekojani. Ole armahtavainen ja lempeä. Älä sorru tuomitsemaan, olemaan tiukkapipo. Älä kohtele ketään kylmäkiskoisesti, varsinkaan jos hän ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa. Kasva uskossa ja vahvistu kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.

Suhtaudu lempeästi kaikkiin, niin minä siunaan sinua ja sinä saat tulla vahvaksi uskossa ja kestäväksi hyvissä teoissa. Anna omastasi Jumalan valtakunnan työhön, kohteisiin jotka minä sinulle osoitan. Älä tuhlaa rahojasi uskonnollisiin hankkeisiin, jotka ovat ihmisen ylpeyden muistomerkkejä.

Älä uskottele olevasi viisas ilman minun antamaani tukea. Sinun viisautesi olkoon Pyhän Hengen viisautta, joka sinussa asuu. Minä annan ymmärrystä, minä suon arvostelukykyä, kun pysyt minun alttarillani. Minä yksin teen ihmisestä myötätuntoisen ja rakkautta huokuvan olennon. Sinun on syytä tiedostaa, että omassa olemuksessasi olet kylmä ja välinpitämätön ihminen, joka kuljet avuntarvitsijan ohi. Voit kuitenkin kasvaa ja olla enemmän minun kaltaiseni, kun vietät aikaa minun kanssani etkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

Älä sorru lainalaiseen uskoon. Älä kuvittele voivasi tulla hyväksi ja hurskaaksi ihmiseksi noudattamalla lakia. On hyvä, jos voit noudattaa lakia, mutta olen tarkoittanut, että sinusta tulee vanhurskas ihminen uskon kautta. Uskon kautta saavutat sen, mitä lain kautta oli mahdotonta saavuttaa, kun sinä turvaat minuun ja minun sovintooni. Älä siis kuuntele noita, jotka tuovat lihallisen ylpeytensä esiin kerskaamalla lain noudattamisesta. Kuuntele palvelijaani Paavalia, joka kehottaa:

Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, rohkaiskoot sydämiänne ja antakoot teille aina voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin. 2.Tess.2:16-17.

Lähetetty tutkimaan

Ja Herra sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.” 1.Moos.18:20-21.

Raamatusta löytyy monia kohtia, joissa Jumala ilmaisee tietävänsä kansansa ahdingon. Hän voi sen vuoksi lähettää palvelijoitaan auttamaan kansaansa, mutta hän voi lähettää heitä myös pelkästään selvittämään, onko se, mitä hänelle valitetaan, totta vai satua. Eri tavoin Jumala tutkii ihmisiä, myös meitä uskovia. Jeesus Kristus on määrätty tuomitsemaan ihmiskuntaa, siksi hän tarvitsee luotettavaa tietoa jokaisesta. Hän, joka on Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä, tarvitsee meitä jokaista saadakseen selville asiat perin pohjin.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuka sinun tuttava- tai ystäväpiiristäsi, seurakuntasi jäsenistä tai työtovereistasi, on Jumalan lähettämä ihminen, jonka on määrä tutkia sinun elämääsi? Oletko uskaltanut ajatella, että hänet on lähetetty sinun elämääsi, jotta Jumala saisi tarkasti selville, millainen sinä olet? Tai toisin päin: keitä sinut on lähetetty tutkimaan?

On muistettava, että kaikki tämä ”tutkiminen” tapahtuu normaalin elämän puitteissa normaalin arjen keskellä eikä siinä ole sinänsä mitään draamaa tai poikkeuksellista. Mutta usein se syväluotaavin katse, jonka saat osaksesi tai jonka saatat itse nähdä, tapahtuu jonkin huipennuksen yhteydessä – kun syntyy stressiä, kun ajaudutaan riitaan, kun paineet kasvavat, kun eletään käännekohdassa, kun kaikki repeää nauruun tai itkuun, kun jokin onni potkaisee tai kun sanotaan harkitsemattomia sanoja, kun tehdään vääryyttä. Silloin sinusta nähdään röntgenkuva tai silloin sinä saat käsiisi raskauttavaa todistusaineistoa toisesta ihmisestä.

Hyvä on silloin muistaa, että olemme kutsutut olemaan todistajia, emme syyttäjiä. Ja on hyvin mahdollista, että todistusaineisto, jota sinusta on kerätty, ei olekaan raskauttavaa, vaan se on kiittävää, tuottaa sinulle kunniaa, se on myönteistä ja hyvää. Muistamme, kuinka Paavalille tuli riitaa Barnabaksen kanssa, mutta Luukas antaa Barnabaksesta hyvän todistuksen: Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ap.t.11:24.

Suokoon Herra, että sinä saat kerran Kristuksen tuomioistuimen edessä hyvän lausunnon. Suokoon Herra, että sinusta puhutaan hyvää, sinun luonteesi ja uskosi saavat kiitosta, sinun nuhteeton elämäsi osoittautuu hedelmää kantaneeksi. Suokoon Herra, joka on sinun syntisi sovittanut, että sinun huonoja puoliasi ei tarvitse edes mainita.

Hän antaa armonsa, hän on uskollinen! Ps.57:4.

Särkymisen siunaus

Gideon ja hänen oman joukkonsa sata miestä saapuivat leirin reunamille yön keskimmäisen vartiovuoron alkaessa, heti vahdinvaihdon jälkeen. He puhalsivat torviin ja rikkoivat ruukut, jotka heillä oli käsissään. Tuom.7:19.

Kuten tiedämme, Gideonin sotilaiden ruukuissa oli palavat soihdut kytemässä. Nyt kun ruukut rikottiin, tuli sai happea ja roihahti kunnon liekkiin. Oletko ajatellut, että se särkyminen, jota kovasti pelkäät, voi saada sinun sisälläsi palavan tulen leimahtamaan kirkkaaseen liekkiin? Ainakin Raamattu vihjaa usein, että särkyminen on siunaus.

Juutalaisilla on oma 'herätysliikkeensä', jonka jäseniä kutsutaan hasideiksi. Eräs oppilas kysyi hasidi-rabbiltaan: "Miksi toora kehottaa pitämään Jumalan sanaa sydämen päällä? Miksi se ei suoraan kehota meitä ottamaan sanan sydämeemme?" Rabbi vastasi: "Se johtuu siitä, että meidän sydämemme ovat suljettuja emmekä voi laittaa sanaa sydämen sisään. Laitamme siis sanan sydämen päälle. Ja kun se on siinä aikansa, jossain vaiheessa sydämemme särkyy ja sana tipahtaa sisään..."

Niin, Jumala vaikuttaa aika ajoin tilanteita, joita emme kestä. Me menemme säröille tai jotakin meistä peräti hajoaa. Se on Jumalan tilaisuus puhua meille, särkeä kovaa ainesta meissä ja luoda uutta elämää ja lähettää valonsa valaisemaan sisimpäämme. Samalla Jumalan kirkkaus valaisee meidän ympäristömmekin.

Entä jos olet ollut sulkeutunut pitkän aikaa, elänyt yksin ja mökkiytyneenä? Pitäisikö sinun murtautua kotelostasi ulos, lähteä liikkeelle, luoda nahkasi ja kuoriutua esiin? Pitäisikö sinun vihdoinkin avata suusi ja parkaista tuskasi ilmoille? Ehkä joku kuulee, ehkä joku tulee kätilöksi ja auttaa sinua synnyttämään kipusi myötä Jumalan antamaa uutta elämää?

Et voi tietää, mitä kaikkea siunattua elämäsi kohdussa kasvaa, ellet anna Jumalan tehdä työtään sinussa. Hänen sanansa on kuin vasara, joka särkee kovan kuoresi (Jer.23:29 KR33). Hänen henkensä on kuin tuli, joka polttaa poikki rohdinlangat (Tuom.16:9). Ei sinun tarvitse jäädä vangiksi, vaan sinä saat päästä vapauteen (Jes.51:14).

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19.

Usko ja epäusko

Eräs henkilö pyysi naapuriaan käymään hänen puolestaan apteekissa ja toinen henkilö neuvoi, että ei pidä auttaa naapuria, koska mikään vakuutus ei korvaa, jos jotakin sattuisi…

Muistin tällaisen tapauksen vuosien takaa, vaikka en mitenkään tarkasti enää. Motiivi sen miettimiseen oli luonnehtia epäuskoa. Tiedäthän tuon ongelman: meidän on vaikea erottaa uskoa ja epäuskoa toisistaan arjen keskellä. Sorrumme helposti epäilemään ja pelkäämään, mutta emme tiedosta, että syvimmältään on kysymys epäuskosta. Mietimme asioita mahdollisimman realistisesti ja kokemuksen pohjalta. Pidämme itseämme viisaina, jos osaamme olla varovaisia, epäluuloisia ja kriittisiä. Ihmiset, jotka heittäytyvät mukaan ja ovat tunteidensa vietävinä, ovat meidän silmissämme lapsekkaita.

Uskovina arvioimme vaikkapa opetuslapsia. Pietari oli aina niin impulsiivinen, lapsekkaan innostuva, nopea reaktioissaan, että parempi ottaa mallia Tuomaasta, jota ei saanut innostumaan yhtään mistään. Epäilevä Tuomas, siinäpä oiva malli nykyajan ihmiselle. Ei tule sitten hätiköityä, ei tule tehdyksi mitään harkitsematonta…

Usko on mielletty pääsylipuksi taivaaseen. Sinulla se joko on tai ei ole. Mutta usko, joka ymmärretään elämänasenteeksi, elämäntavaksi, käyttäytymistä hallitsevaksi ratkaisumalliksi, on meille usein vieras ja siksi emme edes erota, mikä on uskoa ja mikä epäuskoa. Teemme helposti niitä varman päälle valintoja, jotka loppujen lopuksi johtavat meidät epäuskon tielle. Emme aina ollenkaan ymmärrä, että joudumme joka päivä valintojen eteen, joissa valitsemme uskon tai epäuskon.
Valitsemme kristillisten arvojen pohjalta tai pidämme parempana elää maailman arvojen mukaan.

Siksi rukoileva elämäntapa on hyvä, sillä siinä ihminen opettelee aidosti valitsemaan uskon tien epäuskon sijasta. Rukoileminen ei ole automaatti, mutta se voi johtaa hengelliseen kasvuun, jossa korvat alkavat kuulla ja silmät erottaa, mikä on uskon mukaista ja mikä on uskon vastaista. Tässä kasvussa ei ole mitään lakipistettä, jonka saavutettuamme voisimme sanoa: ”Nyt olen oppinut kaiken”. Terveen uskon mukainen aikuisuus on nojaamista Herraan ja riippuvaisuutta hänestä. Usko on Jeesuksen uskoa, se on sydämen liittämistä Jumalaan, joka on kaiken uskon ja elämän lähde.

Valitkaamme siis usko epäuskon sijaan. Olkaamme rohkeita rakentamaan luottamusta Jumalaan. Eläkäämme kiitollisina hänen yhteydessään.

Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. 1.Tim.1:14.