Jumalan hyvä käsi sinun elämässäsi

Boas sanoi väelleen: ”Antakaa hänen poimia myös lyhteiden välistä älkääkä sättikö häntä. Voitte lyhteistäkin kiskaista muutaman tähkän ja jättää hänen poimittavakseen. Ette saa moittia häntä.” Ruut 2:15-16.

Jumala näkee sinun ahdinkosi ja on päättänyt siunata sinua. Hän vaikuttaa uskon sisarissa ja veljissä hyvää tahtoa niin että sinä saat apua ja sinua tuetaan. Herra rakastaa sinua ja on suunnitellut sinulle hyvän tulevaisuuden. Sinä saat nähdä, kuinka Jumalan hyvä käsi on sinun päälläsi. Hän johdattaa sinua ja vie kirkasvetisten purojen äärelle. Hän vie sinut runsaan sadon ääreen ja hyvyyttä tulvivan vieraanvaraisuuden keskelle.

Sinä saat uusia ystäviä ja läheisen ihmisen, joka palauttaa sinulle sinun kuninkaallisen arvosi. Herra lunastaa sinut vapaaksi ja sinä saat uutta arvostusta – sinä pääset ylhäisten joukkoon. Sinun koettelemuksesi päivät jäävät taa, sinun menetyksesi aiheuttama kipu lievittyy, sinä opit iloitsemaan jälleen, nauttimaan elämästä. Sinun askeleesi kevenevät, sinun mielialasi paranee, sinä alat jälleen hengittää syvään – tiesi tasoittuu, elämäsi elpyy.

Sinä saat elämääsi siunauksen, uutta Jumalan armoa ja hänen hyvyytensä rikkautta ja sinusta tulee myös siunauksen jakaja. Sinä saat olla Jumalan tekojen todistajana ja säteillä Herran kirkkautta, vahvistaa horjuvien uskoa. Sinä saat olla kirkas lamppu ja heijastaa Kristuksen kirkkautta ympäristöösi. Sinä olet uskossa palava ja voit sytyttää muitakin. Sinun kauttasi he näkevät, että Jumalan hyvyys on todellista ja elävä usko palkitaan. Sinun tekosi Jumalan valtakunnan hyväksi saa tunnustusta.

Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa. Ruut 2:12.

Pelastuksen lahja

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Kun saamme lahjan ja se on toimitettu meille paketissa, se on ensin odottamassa meidän kodissamme. Se ehkä lojuu aikansa lattialla postiluukun alla tai se on nostettu pöydälle ja odottaa meidän tulevan töistä kotiin. Siinä on päällä meidän nimemme eikä kukaan muu voi avata sitä kuin me itse. Minun syntymäpäiväni on vähän ennen vappua, joten lapsena sain joskus lahjaksi ilmapallon tai viuhkan tai muuta vappuun liittyvää.

Lahja voi olla sellainen, että siinä on pieniä erillisiä lahjoja sisällä. Kun iso paketti on avattu, löytyy vielä useita pieniä paketteja, jotka pitää avata yksitellen. Kun olemme saaneet sellaisen paketin Jumalalta, jossa lukee "pelastuksen lahja", sen sisältä löytyy pienempiä paketteja, joissa lukee "Jumalan sana", "kaste", "Pyhä Henki", "kutsumus" ja monia muita. Niinpä käymme avaamaan niitä ja ihmettelemään, mitä olemmekaan saaneet "uuden syntymän" syntymäpäivälahjaksi.

Eräälle lapselle annoin joskus lahjaksi puhallettavan uimarenkaan. Mutta kyseinen lapsi ei tykännyt lahjastani tai minusta, vaan puhkoi sen värikkään uimarenkaan rikki. Näinkin voi elämässä käydä: saamme lahjan, mutta emme välitä siitä. Tuhoamme sen tai jätämme peräti lahjakääreen avaamatta.
Jumalan lahjatkin odottavat avaamistamme. Emme ansaitse niitä, mutta ne ovat meidän, koska Jumala on ne meille antanut. Ainoa mitä voimme tehdä niille, on ottaa ne vastaan. Meillä on kaksi mahdollisuutta: joko availemme niitä kiitollisin mielin tai hylkäämme ne ja tavalla tai toisella panemme ne sivuun.

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! 2.Kor.6:1.

Valtava ilo täyttää meidät, kun avaamme pelastuksen lahjaa. Yhä uutta ja tuoretta ilon aihetta pursuaa esiin lahjamme uumenista, kun availemme sen kääröjä. Ihmettelemme, olemmeko näin runsaan lahjan arvoisia. Koemme olevamme rakastettuja ja hemmoteltuja, kun saamme maistaa kaikenlaista Jumalan hyvyyttä ja nauttia hänen runsaista antimistaan. Syvältä sydämestä kumpuaa esiin kiitos:

Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. 2.Kor.1:11.

Uusi päivä, uusi voitelu

Daavid kysyi Herralta: ”Lähdenkö ajamaan takaa noita rosvoja? Saanko heidät kiinni?” Herra vastasi hänelle: ”Lähde heidän peräänsä! Sinä saat heidät kiinni ja vapautat vangit.” Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja saapuivat Besorin jokiuomalle, jonne osa heistä jäi. Sinne pysähtyi kaksisataa miestä, jotka olivat niin uuvuksissa, etteivät jaksaneet kulkea Besorin poikki. Mutta Daavid jatkoi neljänsadan miehen kanssa takaa-ajoa. 1.Sam.30:8-10.

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olisit uupunut ja jättänyt kesken jonkin työn seurakunnassa ja vetäytynyt kotioloihin? Minulle on. Joskus vaan voimat loppuvat. Pahinta on, kun sisäinen palo sammuu ja into johonkin työhön lopahtaa. Tahtoa ehkä on, halu kantaa vastuuta on suuri, työ jonka on saanut suorittaakseen on edelleen yhtä arvokasta kuin alussakin, mutta – ei vaan jaksa. On pakko myöntää omat rajansa ja hankkiutua lepoon. Sen joutuu tekemään huonon omantunnon kanssa, kun näkee toisten jaksavan. Kateuden vallassa on myönnettävä, että toiset olivat pätevämpiä ja uskollisempia, kaikin tavoin pystyvämpiä kuin minä.

Niinpä tilanne voi kehittyä pahemmaksi kuin oli tarkoitus. Levon tarpeesta tulee tekijä, joka erottaa minut uskon sisarista ja veljistä ja jakaa porukat eri leireihin. Työssä uskolliset, kaikki pätevät ja väsymättömät, he ovat nyt jotakin, heitä arvostetaan, he saavat lisää vastuuta, heidät palkitaan. Minä raukka, joka en jaksanut, olen nyt vähäpätöinen ja syrjään vetäytynyt, jota kukaan ei huomaa.

Mutta Daavidia seuranneessa joukossa oli myös kehnoja ja kelvottomia miehiä. He sanoivat: ”Koska nuo eivät pysyneet mukana, emme anna heille mitään saaliistamme”. 1.Sam.30:22.

Daavid oli toista mieltä: ”Kuka voisi suostua tuollaiseen? Saman osan saakoon varusteita vartioiva kuin taisteluun lähtevä, yhdessä he jakakoot saaliin.” 1.Sam.30:24.

Niinpä sinäkin saat uskoa, että sinä et jää siunauksetta. Sinun panoksesi on ollut arvokas, olet tehnyt työtä jaksamisesi äärirajoille asti ja sinä saat siitä palkan. Jumala näkee sinun sydämesi. Sinä olet osallinen yhteisestä voitosta ja sinä saat saaliista oman osasi. Jumalan jakaa rikkauksiaan sinullekin ja sinä saat oppia tuntemaan Kristuksen armon, hänen laupeutensa ja hyvyytensä runsauden.

Sinä päivänä Daavid teki tästä pysyvän säännön ja käytännön Israelissa, ja se on vieläkin voimassa. 1.Sam.30:25.

Ja sitä paitsi: sinä et ole näyttänyt kaikkia kykyjäsi vielä. Sinun uskollisuutesi tulee näkyviin siinä, että sinä teet comebackin, sinä palaat rintamalle uudistuneena. Sinä saat uuden voitelun. Sinun voimasi palautuvat, sinun koeteltu uskosi tulee esiin, sinä saat vuorostasi loistaa. Ehkä työ, jota teet, on ihan muuta, mutta sinun parhaat päiväsi ovat nyt ja edessäpäin. Kiitä Herraa, hän kulkee rinnallasi ja menneet – ne ovat muisto vain ja tuskin sitäkään. Sano itsellesi: ”Besorin jokiuoma – mikä se on? Nyt on nyt. Tänään auttaa Herra!”

Kun jäljelle jää puhdas rukous

Vaviskaa siis, älkää syntiä tehkö! Miettikää tätä vielä, kun menette levolle, olkaa ääneti Herran edessä. Ps.4:4.

Nykyihmiselle on vaikeaa kaikenlainen hiljaa oleminen, pysähtyminen, mietiskelevä oleilu. Pitää olla aina toimintaa, puhetta, vähintäänkin musiikkia. Niinpä nykyaikainen puhelin heijastaa hyvin ihmisen tarpeita. Jos se ei soi, sitä pitää räplätä, kirjoittaa vaikka jokin viesti. Ainakin pitää tarkistaa, ettei kukaan ole soittanut, tekstannut, lähettänyt viestiä. Ja sääkin on tärkeää katsoa puhelimesta.

Lisäksi media on täyttämässä ihmisen sisäistä tyhjyyttä kaikenlaisella viihteellä, keskusteluohjelmilla, tietokilpailuilla, dokumenteilla ja elokuvilla. Yhä uudet kanavat tarjoavat maksullista ohjelmaa ihmisten kulutettavaksi. Milloin siis ihmiset hiljentyvät? Kuka ylipäätään neuvoisi siihen, kuka näyttäisi esimerkkiä?

Jos järjestät seurakunnassa rukoustoimintaa, saat johtajat niskaasi - ainakin minulle kävi niin. Huomasin yllätyksekseni, että ruohonjuuritason rukoushetki oli johtajiston mielestä myrkkyä, jokin salajuoni. Salaliitto peräti? Ainakin koin mahdottomaksi järjestää mitään aamurukoustoimintaa seurakunnassa, kun siitä väkisin tehtiin jokin arvovaltakysymys.

Olen siis tyytynyt hiljentymään vain yksityisesti. Olen kokenut sen virkistävänä. Ja välttämättömänä. En usko ollenkaan, että sisäiset korvani säilyttäisivät kuuloherkkyyden, jos antaisin maailman pauhun tulla joka tuutista. Ja vaikka maailma ei pauhaisi, arjen hyörinäkin olisi liikaa. Olen kokenut, että on välttämätöntä siirtää määrättyjä askareita pois aamusta ja illasta, jotta hiljentymiselle jää aikaa. Jos en käsittele sisäisiä ajatuksiani ja rauhoita sieluni levottomuutta, päädyn juoksemaan samassa oravanpyörässä kuin muutkin. Jos en lue sanaa ja vietä aikaa kahden kesken Herran kanssa, en jaksa pitää loitolla kaikkea maailman pauhua ja touhua. Hengellinen elämä minussa vaatii sisäisen rauhan säilyttämistä, maailman metelin pois sulkemista. Myös sosiaalisten suhteiden rajoittamista.

Jokainen toimikoon niin kuin hyväksi näkee. Olemme erilaisia ja elämäntapamme vaihtelevat. Mutta haluaisin rohkaista lukijoitani kuitenkin vetäytymään päivittäin edes lyhyeksi hetkeksi pois ulospäin suuntautuvista tekemisistä, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja muusta huomion hajauttamisesta sinne ja tänne. Sen sijasta kehottaisin viipymään tovin yksin, viettämään aikaa hiljaisuudessa, kuuntelemaan luonnon ääniä ja Jumalaa, herkistymään omalle sielulle ja sen toiveille, sen todellisille tarpeille niin että voi käsitellä oman sielunsa ristiriidat ja ongelmat ja rauhoittaa kaiken levottomuuden sisältään. Sellaisessa hiljentymisessä sielu puhdistuu ja ajatukset siivilöityvät. On mahdollista, että jäljelle jää vain rukous - puhdas rukous, vilpitön kiitos.

Tiesit kai, että Jumalakin hiljentyy? Ilmestyskirjassa kerrotaan, että taivaassa tuli hiljaisuus, jota kesti puoli tuntia (Ilm.8:1). Enkelikuorot hiljenivät, kukaan ei puhunut, kaikki kuuntelivat. Mitä he kuuntelivat? Pyhien rukouksia. Jumala itse vaati hiljaisuutta ja hän terästi kuuloaan. Mitä hän kuunteli? - Sinun rukouksiasi.

Toinen olen minä

Herra kysyi minulta: ”Mitä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Näen mantelipuun oksan.” (hepr.saqed).  ”Oikein, se on mantelipuun oksa”, sanoi Herra, ”minä itse valvon (hepr.sagad), että sanani toteutuu.” Jer.1:11-12.

Jeremialla oli profeetalle ominainen hengellinen näkökyky. Hän kykeni näkemään sisäisin silmin asioita, joita ei voinut nähdä luonnollisin silmin. Mekin voimme saada ”viisauden ja ilmestyksen hengen” ja nähdä vilauksia hengellisestä todellisuudesta. Joskus se tapahtuu unien kautta, joskus Pyhä Henki innoittaa ajatuksia ja profetioita, jotka tuovat esiin Jumalan näkökannan. Uniin ja vertauskuviin on hyvä soveltaa hengellistä viisautta, joka tulkitsee nähtyä oikein. Oikea johtopäätös ei ole automaattinen – tarvitsemme Jumalan henkeä selittämään meille, mitä Herra haluaa meille sanoa. Joosef tiesi: Unien selitykset tulevat Jumalalta… 1.Moos.40:8. Ja Pietari valaisee asiaa lisää: Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. 2.Piet.1:21.

Suurin osa ihmisistä näkee vain tämän näkyvän todellisuuden. Heidän mielensä askartelee koko ajan tämän maailman näkyvissä asioissa. He hoitavat hyvin käytännön asioita ja päätyvät joskus politiikkaan. Heidän päätelmänsä keskittyvät usein siihen, mihin tarvitaan lisää rahaa. Tiedämme, että ihmisen elämänasenne voi radikaalisti muuttua, kun hän alkaa nähdä hengellistä todellisuutta, näkymättömiä asioita näkyvien takaa. Profeetta Elisa rukoili, että hänen palvelijansa näkisi heidän tukalan tilanteensa oikeassa valossa. Kerrotaan: Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään. 2.Kun.6.17.

Haluan rohkaista sinua tavoittelemaan parempaa hengellistä näkökykyä ja pyytämään silmävoidetta nähdä näkyvien ohi. Itsekin tarvitsen sitä. Haluan nähdä ihmisten läpi, kuten Jeesus. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen. 1.Sam.16:7. En halua sitä pahassa tarkoituksessa, haluan vain tietää, mikä on Jumalan tahto. Minulla on paremmat edellytykset ymmärtää se, jos näen asiat ympärilläni oikein, myös pinnan alla olevat asiat. Hengen voitelemat korvatkin kuulevat paremmin kuin luonnolliset korvat. Haluan kuulla, missä hengessä asioita puhutaan ja erottaa eri henget toisistaan.

Markus kertoo sokeasta kerjäläisestä, joka istui Jeesuksen kulkureitillä Jerikon tien varressa. Kun hän kuuli, että ohikulkija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Monet käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Mark.10:47-48.

Tässä on kaksi asiaa, jotka minunkin pitää tehdä, jos mielin saada paremman näön. Ensiksikin minun pitää tunnustaa, että tämä Jeesus, jota luonnollisen syntyperän mukaan kutsutaan Nasaretilaiseksi, on Messias, kirkkauden Kuningas, Kristus, Voideltu – sitä juuri merkitsi kerjäläisen puhuttelu ”Daavidin Poika”. Hän oli enemmän kuin ihminen, Jumalan Poika. Hän on se, jonka kautta on kaikki luotu (Kol.1.16), myös silmät ja korvat, kaikki aistit. Hän kykenee tekemään luomistekoja edelleen ja korjaamaan aistivikoja. Toiseksi minun pitää tunnustaa, että minulla on näössä vikaa. Jos kerjäläinen Jerikon tien varressa oli sokea eikä nähnyt luonnollisilla silmillään, minä olen sokea tai puolisokea hengellisesti ja tarvitsen hengellistä näkökykyä, jota Jeesus yksin voi antaa. Minun pitää tunnustaa, että kaikki valo minun silmiini tulee Herralta Jeesukselta, sekä luonnollinen että hengellinen näkökyky, jotka ovat molemmat hänen luomistekojaan.

Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet tänne.” He menivät kutsumaan sokeaa ja sanoivat hänelle: ”Älä pelkää. Nouse, hän kutsuu sinua.” Mark.10:49.

Valitsin kohdan Markuksesta, koska hän on ainoa evankelista, joka kertoo tämän yksityiskohdan. ”Älä pelkää, hän kutsuu sinua”. Mutta miksi Matteus puhuu kahdesta sokeasta (Matt.20:29-34)?
Olisiko minulla uskallusta sanoa: ”Toinen olen minä!”

Syrjään sysätyn onni

Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: - Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään. Jes.66:5.

Sinä valitat, että olet joutunut sivuun vastuunkantamisesta ja sinut on syrjäytetty seurakunnan tärkeiltä paikoilta. Sinun on vaikea ymmärtää nykyistä tilannettasi, epäluottamusta ja veljespiirin ynseää suhtautumista. Olet yrittänyt ottaa ongelmat puheeksi ja keskustella, mutta siitä ei ole ollut apua. Pikemminkin epäluottamus on vain syventynyt ja sinun ajatuksesi on torjuttu. Sinä koet, että sinua ei kuunnella. Sinä koet joutuneesi marginaaliin. Olet sivullinen ja näkymätön. Samaan aikaan Jumala puhuu sydämellesi seurakunnan tilasta ja varoittaa sinua. Sinulla on tarve jakaa kuulemasi toisten kanssa. Vaan kukaan ei kuuntele.

Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut, kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut. Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni, ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani. Jes.66:4.

Sinun tilanteesi on tämä: minä olen jakanut kokemukseni sinun kanssasi ja nyt sinä koet, mitä minä koen, sinä tunnet, mitä minä tunnen, sinä olet yhtä syrjäytetty kuin minä ja sinun on yhtä vaikea saada ääntäsi kuuluviin kuin minun. He ovat tukkineet korvansa ja täyttäneet sydämensä omilla ajatuksillaan - heidän mieleensä ei mahdu mikään, mikä on minusta lähtöisin. He luulevat toistavansa Jumalan sanaa, mutta he käyttävät minun sanojani omiin tarkoituksiinsa. Heistä on tullut uskonnollisia automaatteja, jotka eivät ole enää minun ohjattavissani.

Sinä olet kuitenkin minun palvelijani ja edelleen uskollinen. Sinä saat kuulla minun paimenääneni ja elää henkeni johdatuksessa. Sinä saat säilyttää ensirakkauden ja elää kuuliaisuudessa. Viivy siis kasvojeni edessä ja koe: Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, 
Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28.

Sen tähden emme lannistu

Sairastatko parantumatonta tautia? Onko sinulla syöpä, joka etenee? Ovatko lääkärit voimattomia?
Haluan vahvistaa sinun uskoasi ihmeitä tekevään Jumalaan ja olla kanssasi samaa mieltä ja olla Jumalan sanan kanssa samaa mieltä siitä, että Jumala on voimallinen parantamaan. Hän on Jeesuksen kautta näyttänyt meille, millainen voima Hänessä vaikuttaa, sanotaan: …hänen tuli heitä sääli ja hän paransi kaikki sairaat. Matt.14:14.

Toisaalta me näemme kokemuksen kautta, että nykyään kaikki eivät parane seurakunnan rukouksen kautta. Emme voi syyttää sairaita uskon puutteesta. Ehkä meillä rukoilijoilla ei ole sitä uskoa kuin pitäisi. Ongelma on moniselitteinen. Raamatun sanan valossa voimme ainakin ymmärtää, että sairauden vuoksi ei tarvitse lannistua:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Ajattelen syöpäsairasta, joka kokee voimiensa heikkenemisen, kipujen ja vaivojen lisääntymisen ja tietää menevänsä kohti kuolemaa. Kuka voi antaa ihmiselle uskon rohkeuden ja pelastuksen toivon ja sisäisen rauhan, sydämen rohkeuden ja varmuuden, kun ulkonainen ihminen menehtyy? Vain Jeesus.

Hän vie perille, hän vie kotiin, hän kantaa ja pitää kiinni, kun minun otteeni ei enää pidä. Hän on uskollinen ja hänen taivaalliseen turvaverkkoonsa putoaa sekin, jonka alzheimerin tauti on kuluttanut niin, ettei hän ymmärrä enää tiedollisesti mitään eikä hänellä ole enää henkisiä kykyjä uskon kautta tietoisesti tarttua Jumalan sanaan. Jos hän terveinä päivinään oli uskossa, hänellä ei ole hätää. Joidenkin kohdalla näyttää siltä, että henki siirtyy Jumalan tykö jo ennen kuin ruumis kuolee.

Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki. Ps.116:15.

Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Ps.62:6-7.