Riidat kuin linnan salvat

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus. Sananl.16:32.

Joskus tekee mieli sanoa suorat sanat. Vaatii pidättyvyyttä hillitä itsensä ja hallita tunteensa. Joskus meitä haastetaan esittämällä vääriä syytöksiä, tekemällä vääristä johtopäätöksistä - joskus ihan tahallisistakin väärinkäsityksistä - pitkälle meneviä päätelmiä, jotka johtavat valheellisiin näkemyksiin ja kauas totuudesta. Jos vastapuoli sitten toteaa "asia on juuri päinvastoin", niin emme ymmärrä vastaväitteitä, vaan vaadimme 'syyllisen päätä vadille'. Olemme sotajalalla, keskellä riitaa, jonka itse loimme.

Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki. Sananl.20:3.

Eri käännöksissä on erilaisia sävyjä, kuten "kunnia sille, joka ei suostu riitelemään" tai "riidaksi koituu tyhmän inttäminen".

Kunpa osaisimme olla sävyisiä ja välttää riitelyä. Jos riita pääsee syntymään, siitä voi tulla loukkaantumista ja vaikea välirikko: Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat. Sananl.18:19. Ei ole olemassa mitään nappia, josta painamalla pääsisi alkupisteeseen. Nöyryys, parannus, mielenmuutos, mikä vaan voi auttaa, mutta usein se sävyisä osapuoli kokeilee niitä, mutta toinen ei ehkä niin vain suostu sovintoon.

Ainakin olisi hyvä tiedostaa, että voiman käyttö ei yleensä johda hyvään tulokseen. Voimankäyttöä ovat suorat sanat, tunteiden purkaminen, ylikävely, toisen haukkuminen, oikeassa oleminen, vastaväitteiden torjuminen, uhkailu, vetoaminen ylempään asemaan jne. Voimankäytössä on tavoitteena nujertaa vastapuoli ja kaataa hänet alleen. Kuitenkin sellainen luulo, että tilanteesta poistuminen voittajana perustuisi ylivoimaan, on väärinkäsitys. Tosiasiassa väittelyn hävinnyt osapuoli on usein moraalinen voittaja.

Sävyisä, riitaa karttava, asiansa asiallisesti esittävä ja rauhallinen osapuoli on aina voittaja. Voittaja on se, joka ei aiheuta loukkaantumista eikä joudu kantamaan siitä huonoa omaatuntoa.

Puhun näistä Raamatun suuntaviivoista vähän kuin olisin joku asiantuntija. Asiantuntija olenkin - olen saanut aikaan monta riitaa! Olen loukannut ihmisiä usein. Olen onnistunut saamaan aikaan välirikon jonkun kanssa, koska olen ollut liikkeellä voimakeinoin ja olettanut olevani oikeassa - kun kerran olen näin täydellinen tapaus...

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmin olen lähtenyt kävelemään. Sekin voi olla voimankäytön työkalu, mutta ainakin se katkaisee riidan melko tehokkaasti. En jaksa riidellä enää omia pikkumaisia aiheitani enkä varsinkaan muiden pikkumaisia väärinkäsityksiä. Myrkynkylväjiä on paljon. Jos niille alkaa jotain inttämään, ei riitelystä tule loppua. Nostan siis kädet pystyyn. Nosta sinäkin. Paavali neuvoi aikanaan filippiläisiä:

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. Fil.4:8-9.

Ristin sanoma syntiä vastaan

Kun lähetän luoksesi Artemaksen tai Tykikoksen, tule nopeasti minun luokseni Nikopoliiseen, jossa aion viettää talven. Tit.3:12.

Nikopolis oli Kreikan kaupunki Joonian meren rannalla. Paavali halusi viipyä siellä luultavasti siksi, että saisi aikaa perustaa sinne seurakunnan. Saattoihin siellä jo olla uskovia, mutta heillä ei välttämättä ollut kunnon paimenta. Paavali maanitteli Tituksenkin tulemaan sinne ja tekemään yhteistyötä seurakunnan saamiseksi jaloilleen. Jotta Tituksen työ Kreetalla ei puolestaan jäisi heitteille, Paavali aikoi kutsua Artemaksen ja Tykikoksen sinne korvaamaan Titusta. Paavali oli melkoinen käskyttäjä, mutta ehkä myös hyvä organisoija. Hän ei ajatellut vain itseään, vaan laajemmin seurakuntien tilannetta.

Nikopolis tarkoittaa Voiton Kaupunki. Ehkä nikolaiittojen lahko, johon Raamatussa viitataan harhaoppina, tarkoitti 'Voiton kansaa'? Nikolaiitoista ei ole selvää mielikuvaa ja näyttää, että lahko on sittemmin hävinnyt kartalta, mutta onhan meillä paljonkin näitä uskovia ja uskonsuuntia, joissa korostetaan voittoa, menestystä ja uskovien kuninkaallisuutta siinä määrin, että risti jää taka-alalle.

Ristin jättäminen pois keskiöstä ja katseen siirtäminen yliluonnolliseen todellisuuteen ja kaikkiin Jumalan valtakunnan voimatekijöihin, voi johtaa siihen, että moraali höllentyy. Seurakunta alkaa suhtautua sallivammin vapaaseen seksiin, avioeroihin ja epäjumaliin, kuten Mammonaan. Yhteyttä ei ole helppo havaita, mutta risti on se jarru, joka lihallista vanhaa luontoamme kahlitsee. Kun meidän luontoamme kuritetaan, se johtaa synnistä pidättymiseen.

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. 1.Piet.4:1-2.

Näin ollen on ymmärrettävissä, että nikolaiittojen oppi yhdistetään Bileamin oppiin ja sitä kautta moraalin höllentymiseen. Meidän on siis syytä varoa mukautumasta maailman menoon ja hyväksymästä kaikkea rajatonta vapautta. Samalla on pidettävä huoli, että emme ajaudu lain alle. Kristillinen moraali ei perustu lakiin, se perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Kun seuraamme Herraa ristin tiellä, vanha luontomme pysyy aisoissa. Syntiä vastaan nostamme lain sijasta evankeliumin:

Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal.2:20.

Hän tekee parhaansa

Ihmisten odotukset ovat joskus kohtuuttomia. Odotukset nousevat maksimitasolle, vaikka realistiset odotukset olisivat minimitasoa. Asiakkaat ovat tottuneita hyvään palveluun. Kun menemme kauppaan, odotamme hymyileviä ja palvelualttiita myyjiä, jotka eivät odotuta asiakkaita eivätkä vain seisoskele juttelemassa keskenään. Tosin, jos itse menen joskus kauppaan, saatan toivoa voivani vain katsella rauhassa, mutta minähän olenkin omalaatuinen ihminen. Entä kun menemme ravintolaan? Tarjoilun pitää sujua, ravintolan tulee olla viihtyisä, ruoka hyvää mutta halpaa.

Jotkut sukulaiset tunkevat kylään ja odottavat, että olemme iloisia heidän seurastaan. He vaativat hyvää tarjoilua ja vieraanvaraista kestitystä. He luonnollisesti jäävät yöksi. He tinkivät vaatimuksistaan ja lupaavat, että sohvalla on hyvä nukkua. Pitäisikö isäntäperheen valistaa heitä vähän? Esimerkiksi kertoa, että itse asiassa emäntä on sairas eikä yleensä jaksa kestitä vieraita. Mutta eihän kenenkään sairaskertomusta voi läväyttää vieraiden tietoon? On vaikea selittää, että perheessä on univaikeuksia ja siitä voi koitua häiriötä, kun yöllä ravataan keittiössä ja vessassa tai luetaan kirjaa yölampun valossa olohuoneessa. Yökukkuja voi haluta pikkutunnilla kupin teetäkin. Ei isäntäperhe ole haluton olemaan vieraanvarainen. He tekevät parhaansa, mutta se on normaalia tasoa niin paljon vähemmän. Varmasti kaukaa tullut lähetysjärjestön edustajakin voisi hyvin yöpyä hotellissa? Meidän yhdistyksemme on sen verran varakas, että voi hyvin kustantaa yön hotellissa. Eikö käy?

Varmaan seurakuntien varojen keruussa ymmärretään, että työtön ei voi antaa yhtä paljon kuin hyvätuloinen työssä käyvä ihminen? Kyllä varmasti, mutta seurakunnan toimihenkilöksi tarvitaan varakkaita ihmisiä tärkeisiin luottamustehtäviin... Ei auta, vaikka se työtön on lahjakas ja varmasti tekee parhaansa. Ilman rahaa ei mistään tule mitään.

Joskus ihmisen persoona voi aiheuttaa ongelman, onhan hän kovin erilainen. Hän ei esimerkiksi osaa ilmaista itseään, ei ainakaan suullisesti eikä ainakaan seurakunnan kokouksessa. Hän on introvertti, vähän umpimielinen, mutta osaa keskinkertaisesti ilmaista itseään paperilla. Hänen taidoistaan ei juuri ole apua, sillä tarvittaisiin suulaita, ulospäin suuntautuneita ihmisiä, sosiaalisia velikultia, jotka osaavat olla hauskoja seuraihmisiä. Jos vielä osaisi vähän näpelöidä harmonikkaa, niin johan seurakunta saisi lisää puhtia ja kaikkien mieliala kohenisi. Hyvä lauluhetki virkistää aina. Se syrjäänvetäytyvä tyyppi ehkä tekee parhaansa, mutta ei hänestä ole paljon hyötyä. Riittää, kun laulaa mukana.

Ovatko ihmisten odotukset olleet sinun kohdallasi liian suuria, ehkä ylivoimaisia? Tarvitset Jumalan näkökulmaa asioihin. Hän näkee lähtökohdat, olosuhteet, terveysasiat, varakkuuden, luonteesi - kaiken. Hän ei odota mahdottomia. Hän haluaa, että sinä viet vähäiset evääsi hänelle ja jätät odotusten täyttämisen hänelle. Sinun ei tarvitse venyä kohtuuttomuuksiin. Sinä saat luottaa asiasi Herran haltuun, joka antaa sinulle sisäisen rauhan.

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. 1.Tess.5:23.

Herra lupaa siunata kansaansa

Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Hänelle Herra suo siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi. Ps.24:4-5.

Viattomat kädet ja puhdas sydän oli Heprealaiskirjeen kirjoittajalla: Olemme varmoja siitä, että omatuntomme on puhdas - tahdommehan toimia kaikessa oikein. Hepr.13:18. Voimme itsekin pitää hyvän omantunnon ja välttää kaikkea ahneutta, varastamista, hyväksikäyttöä, valehtelua ja muuta, mikä ei kuulu terveeseen uskoon. Me emme puolusta rikollista toimintaa tai vaella pimeyden teitä ja puno juonia pahantekijöiden kanssa. Me nuhtelemme kaikkia väärintekijöitä ja kehotamme syntisiä parannukseen.

Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. Ps.85:9 KR33.

Näin vetoamme Jumalan lupauksiin, joissa hän lupaa antaa siunauksensa. Voimme vedota Kristuksen sovintokuolemaan, hänen verensä voimaan ja hänen Pyhän Henkensä neuvoon ja saada voiman vaeltaa vanhurskaudessa, elää elävässä uskossa, toimia aina terveen uskon mukaisesti.

Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini. Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. Ps.25:11-13.

Kiitämme Herraa hänen armostaan, joka johtaa syntiset pelastuksen tuntemiseen, Herran Jeesuksen seuraamiseen. Kiitämme pyhää sanaansa ja Henkeään, joka neuvoo meitä valitsemaan oikean tien. Kiitämme Herraa Vapahtajaamme, joka suo meille onnen ja rauhan. Annamme kunnian Korkeimmalle, joka siunaa meidän lapsiamme, siunaa meidän maatamme ja kansaamme. Kiitämme häntä, joka runsailla sateilla kostuttaa maamme, joka herättää seurakuntansa kasvuun ja pitää lupauksensa:

Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas. Jes.51:11.

Me emme luota omaan hurskauteemme, me emme kerskaa viisaudellamme. Me tiedämme, tosi viisaus tulee Jumalalta ja vanhurskaus ilman Kristusta on itsepetosta. Me turvaamme koko sydämestämme Herraan ja odotamme hänen siunauksiaan. Hän on luotettava ja pitää sanansa.

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät." Jes.35:3-4.

Vastapareja

Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Room.3:27.

Tässä ovat lain teot ja usko vastakkain. Meidän tulisi uuden liiton uskovina ymmärtää lain rooli ja olla selkeästi ja kirkkaasti uskon ihmisiä. Joudumme tekemään tällaisia valintoja, sillä Raamattu on myös historian kirja. Se kertoo siitä, miten usko on kehittynyt. Vaikka uskon todellisuus tuli kirkkaasti esiin jo Aabrahamin elämässä, usko on käynyt rankan myllytyksen läpi historian saatossa. Välillä mentiin täysillä lain alle. Välillä noustiin, kärsittiin ja taisteltiin uskon puhdistamiseksi. Jumalan Poika vihdoin ilmestyi uudistamaan seurakuntaansa ja viemään sen täyteen ymmärrykseen vanhurskaudesta.

Nyt kun uuden liiton seurakunta on jo 2000 vuotta elänyt kristinuskon aikaa, joudumme edelleen taistelemaan evankeliumin ja uskon puolesta lain vaatimuksia vastaan. Laki ja sen liitännäiset, kuten kirkkolaki ja eri uskonsuuntien kirjoittamattomat lait, pyrkivät hallitsemaan meitä. On kuin Maria Magdaleena ja hänen seurakuntansa olisivat vastakkain Pietarin ja hänen kirkkonsa kanssa. Yksilöllinen usko, sisäinen Kristuksen tunteminen, ja yhteisöllinen usko, pelastuksen ulkoistaminen kirkolle, kilpailevat keskenään. Aikoinaan tämä kilpailu on saanut erilaisia konkreettisia ilmentymiä. Tulee mieleen esimerkiksi Sören Kierkegaard ja hänen irtiottonsa kirkostaan. Tulee mieleen eräs uskonveli, joka sanoi, ettei hän voisi olla uskossa ilman seurakuntaa. Hän eli jonkinlaisessa symbioosissa seurakuntansa kanssa. Minä taas koen, että seurakunta ja sen tasapäistävä ote jäsenistään on uskon jarru. Tarvitsen vapaata tilaa, ilmaa hengittää, runsaasti happea - en viihdy ahtaissa ympyröissä.

Entä sitten uuden liiton seurakunta ja Israel? Jotkut tuntuvat sekoittavan molemmat iloisesti toisiinsa. Videosaarnakin pitää nauhoittaa Israelin maisemissa ja sotkea Galilean näkymiä puheen taustaksi, että varmasti säilyisi uskottavuus. Onko tosiaan uskottavuutemme noin hataralla pohjalla? Rahaakin kuluu, kun pitää ravata Jerusalemissa kääntyilemässä ja etsimässä kuvakulmia pyhiltä raunioilta.

Olkoon itse kullakin vapaus tehdä videoita ja vaikka vähän poseeratakin niissä, mutta en minä halua sekoittaa vanhaa ja uutta liittoa yhdeksi mössöksi. Otan mieluummin joko-tai-asennon. En halua yrittää ympätä yhteisöllistä uskoa ja yksilöllistä kokemusmaailmaani yhteen klimppiin. Sellaisen taikinan kaulitsemisesta ei synny mitään syötävää. Ei niistä mitään kunnollista yhdessä tule, koska ne hylkivät toisiaan. Ja Israelin maisemat, jotka enimmäkseen ovat aivan erilaisia kuin Jeesuksen aikana - mitä ihmettä ne tekisivät uskoni ilmaisussa?

Syntyy epäpyhää sotkua, kun yhdistetään asioita, jotka eivät kuulu yhteen. Vältän sitä.

Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani. 2.Kor.11:30. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. Gal.6:14.

Kuka sinulle kertoi?

Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? 1.Moos.3:11.

Pelko ja häpeä ja turvattomuus astuivat Aadamin ja Eevan elämään, kun he söivät hyvän ja pahan tiedon puusta kiellettyä hedelmää. Oikeastaan kaiken sisäisen rauhan ja onnellisuuden varasti käärme, siis Paholainen. Hän syötti Eevalle ajatuksia, jotka järkyttivät sisäisen rauhan, loivat mieleen pelkoa ja kaaosta. Tämä levottomuus ja epätietoisuus, joka valtasi hänen mielensä, johti hänet hätiköimään, tekemään paniikkiratkaisun, joka johti katastrofiin.

Sama meno jatkuu. Paholainen kuiskii kaikkialla ja houkuttelee pois sen rauhan ja levollisuuden piiristä, jonka Jumala voi antaa. Uskovia se erityisesti jahtaa. Se painostaa asettamaan Raamatun sanan kyseenalaiseksi ja väitän, että se jopa pyörittää raamattukoulua, jossa sana selitetään tyhjäksi. Sen päämäärä tänäkin aikana on viedä ihminen rauhattomuuteen, luoda ihmisen sisimpään pelkoa, vakuuttaa että pelastus on vain kangastus ja tosi maailmaa edustavat TV ja elokuvat, tiede ja näkyvät asiat.

Tämän maailman ruhtinas uskottelee, että ihmisen sisäinen maailma, tunteet ja persoonallisuus, luonne ja luovat mielikuvat ovat vain unta, erityisesti uskonto ja Jumala ovat vain ihmisen kuvittelua. Todellista onnellisuutta edustavat ulkonainen loisto ja vauraus, rahamaailma ja rikkaudessa kylpevä elämä.

Niinpä sinäkin olet hänen silmissään vain surkea tavan tallaaja, epäkiinnostava keskinkertaisuus, suorastaan mitätön ihmisparka, josta ei koskaan tule mitään. Sinä olet uskovaiseksikin aika teeskentelijä, tekopyhä näyttelijä, tyypillinen fariseus.

Kysyn siis uudestaan: Kuka sinulle kertoi? - "Simo sanoo sen", oli joskus Spedevision hokema. Mutta en minä eikä Salmisen Simokaan ole sinua vähätellyt. Kyllä kaikki sinua vähättelevät arviot ovat lähtöisin samasta lähteestä - siltä vanhalta käärmeeltä, joka jo Eevaa manipuloi. Hän yrittää peittää Jumalan puheen. Hän on maailman pahin päällepuhuja. Mitä hän ei sallisi sinun kuulevan?

Että sinä olet Jumalasi silmissä arvokas ja ainutlaatuinen. Että sinä olet saanut paljon lahjoja, joita voit kehittää ja käyttää Jumalan kunniaksi. Että Jumala on suunnitellut sinulle arvokkaita asioita, myös taivaallisen kutsumuksen. Että sinä olet kaunis ja säteilevä. Että sinut on puettu kuninkaalliseen asuun ja sinun päässäsi on kruunu. Että sinä olet säteilevä olento ja kutsuttu syömään Jumalan pidoissa. Että sinä saat uuden nimen, olet sen arvoinen. Kuningas, joka on kihlannut sinut omakseen, sanoo sinulle:

Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! (Laul.l.4:7) Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä. (Laul.l.4:9) Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, pieni kyyhkyni, kaikkeni! (Laul.l.5:2)

Mitä opimme koronasta?

Olin joskus tietojenkäsittelyn kurssilla, jossa opetettiin tietokannan suunnittelua. Jollain tauolla esitin ns. tyhmän kysymyksen, josta ilmeni, etten ollut ymmärtänyt, mistä puhuttiin. Oppi ei mennyt perille. Näissä tilanteissa sanotaan "ei mennyt ihan jakeluun". Opettajat huokailivat "siinä oli sekin!"

Oletko sinä joutunut nolatuksi, kun olet ollut hidas älyämään jotakin? Tai oletko huomannut, miten vaikeata joillekin on tajuta sitä, mitä juuri juurta jaksain selitit? Opimmeko siis koronapandemiasta mitään? Jos jokin asia leimasi vuotta 2020, niin koronavirus. Luin jostain, että joku julkkis oli erehtynyt sanomaan, että koronapandemia oli Jumalan lähettämä. Hän joutui heti pahanlaisen ryöpytyksen kohteeksi somessa.

Eräs Jumalan mies esitti mielenkiintoisen taulukon erilaisista kulkutaudeista ja muista kuolemaa kylvävistä ilmiöistä, kuten sodista, terrorismista ja aborteista. Siinä taulukossa kuolonuhreja tuotti eniten abortit ja vähiten korona. Sama mies oli sitä mieltä, että maailmassa ei ole ollut yhtään vakavaa kulkutautia, joka ei olisi ollut Jumalan liikkeelle laskema. Perustelukin oli yksinkertainen: ei kukaan ihminen pystyisi sellaista luomaan.

Ehkä emme nyt mieti biologista sodankäyntiä, sillä koronan yhteydessä siihen ei ole aihetta. Ehkä voisimme ihan vakavasti miettiä, mitä Jumala haluaa sanoa? Onko koronaviruksella jokin viesti?

Ainakin meitä muistutetaan, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Jos hän haluaa kutsua jonkun ajasta iäisyyteen, kuka voi sen estää? Lääkärikö? Jos lääkäri pitää ihmisen hengissä, ei Jumala kaiketi ole potilasta siinä tapauksessa kutsunut ajasta iäisyyteen. Jos joku kuolee koronaviruksen tähden, onko hän siis paha ihminen? Eikö ole niin, että Jumala kutsuu ajasta iäisyyteen niin pahat kuin hyvät?

Joudumme miettimään asioita ja etsimään raamatullisia näkökulmia niihin. Jos seurakuntien työ joudutaan hoitamaan etänä, onko mahdollisesti "harppujemme helinä" (Aam.5:23) alkanut tosissaan ärsyttää Jumalaa? Puuttuuko hengellisyydestämme kenties jotakin (Aam.5:24)?

Joudumme väistämättä parannuksen paikalle. Saatamme olla öönä aapisen laidassa, kun emme ymmärrä, miksi Jumala toimii näin. Mutta voin kertoa, että minä opin aikaa myöten ymmärtämään tietokannan suunnittelua ja uskon, että seurakunta oppii aikaa myöten ymmärtämään, mitä varten tämä koronapandemia on lähetetty ihmisiä vaivaamaan. Juuri siinä on toivon ydin: Jumala välittää!

Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Hepr.12:5-6.