Tapahtukoon sinun tahtosi

Haluan todeta painokkaasti, että kun rukousvastaus viipyy, on usein kysymyksessä vain uskon koetus. Jumala haluaa tehdä meistä täysin hänestä riippuvaisia, niin että emme luota mihinkään omaan keinoomme, kun tavoittelemme jotakin. Jumala odottaa meiltä, että tunnustamme hänelle heikkoutemme siinä asiassa, missä pyydämme apua. Senkin jälkeen voi vastaus vielä viipyä.

Joudumme jotakin asiaa pyytämään joka päivä. Näin kuluu kuukausia, ehkä vuosia ja vastausta ei vaan kuulu. Sitten saatamme väsyä ja ajatella: ei Jumala halua vastata minulle, taitaa olla turha pyytää…

Useimmiten tämä on väärä johtopäätös. Näin voimme epäonnistua Jumalan testissä, jossa hän koettelee meitä. Jos sen sijaan kestämme koetuksen, näemme aikanaan Jumalan tekevän suuria asioita. Niinpä Pyhä Henki puhuu meille tänäkin päivänä, että:

…aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta… Luuk.18:1.

Usko ei yksinkertaisesti kasva ilman koetuksia. Pietari sanoo, että:

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Kun pasuuna kerran soi ja me nousemme ylös, meillä saattaa olla monia rukouksia, joihin emme ehtineet elämämme aikana saada vastausta. Vastaus kuitenkin odottaa taivaassa, sillä viimeistään siellä ymmärrämme, mihin tavoitteeseen Jumalan työ meissä tähtäsi – silloinkin ja varsinkin silloin, kun hän ei näyttänyt vastaavan meille mitään.

On mahdollista, että vastauksen viipyminen teki meistä sitkeämpiä uskossa. Mahdollisesti kasvoimme huomaamaan, että emme lopultakaan tarvinneet sitä, mitä niin kovasti tavoittelimme. Taivaassa vasta voimme kunnolla oivaltaa, mikä viisaus siinä olikaan, jos kykenimme sanomaan ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”

Lakiusko vai uskon laki

Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. Gal.2:21.

Ihminen pyrkii hallitsemaan maailmaa ja elämäänsä laatimalla lakeja. Järjestäytynyt yhteiskunta tarvitsee lait ja asetukset. Niiden kautta tiedetään, mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllä terve hengellinen elämäkin tarvitsee lakeja ja periaatteita. Vanha liitto ja Mooseksen laki on kuitenkin jo auttamatta siirretty hyllylle, jos kerran elämme uudessa liitossa. Uudessa liitossa meillä on Kristuksen laki.

On teologien asia selvittää, mitä Kristuksen laki sisältää, mutta varmasti siinä on osia vanhan liiton laista ja jotakin juutalaisen viisauden opeista, mutta ennen kaikkea se sisältää Jeesuksen omia käskyjä, kuten "menkää kaikkeen maailmaan..."

Luin Wikipediasta, minkälaisia käsityksiä eri kirkoilla on ehtoollisesta. Sain taas kerran hämmästellä hiustenhalkomisen suurta intohimoa ja ihmisen nokkeluutta, kun se keksii tulkintoja Raamatun asioista. Tulkinnat lähtevät eri teille ja jopa vastakkaisiin suuntiin heti kättelyssä. Niitä lukiessa on se hyöty, että itselle voi kirkastua oma kanta. Loppujen lopuksi emme aina tiedä, mikä on lopullinen viisaus, mutta voimme aina elää uskomme mukaan. Voimme pitäytyä siihen, minkä itse uskomme oikeaksi.

Minä esimerkiksi uskon, että ehtoollisessa leipä on Kristuksen ruumis siinä mielessä, että syötyäni sen minun ruumiiseeni kertyy atomeja, jotka ovat peräisin Kristuksen aineellisesta olomuodosta. Samoin viinin kautta saan ruumiiseeni atomeja, jotka ovat sanan mukaan Kristuksen ruumiin osia. Miten tämä on mahdollista atomien tasolla? Minä jätän sen Jumalan huoleksi. En ollenkaan halua ajatella, että leipä ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri vain vertauskuvallisesti. Se on minusta yksinkertaisesti epäuskoa. Käsitykseni mukaan kuka tahansa voi siunata leivän ja viinin - ehtoollisen jakaminen ei ole ammattipapiston erikoisoikeus. Ehtoollista voi siis viettää missä vaan, missä uskovia on koolla. Mutta en vaadi ketään uskomaan samalla tavalla kuin itse uskon. Olisi paha asia kehittää jokin laki uskon tilalle.

Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. Room.14:4.

Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee. 1.Kor.8:3.

Rohkaisuksi omaishoitajalle

Ajattelen nyt niitä ihmisiä, lähinnä uskovia, jotka joutuvat kärsimään lähiomaisensa sairauden vuoksi. Joku joutuu hoitamaan puolisoaan, joka sairastaa alzheimerin tautia ja dementoituu. Hänen on kaiken arjen pyörittämisen, hoitotoimenpiteiden suorittamisen ja muun väsyttävän hoivatyön keskellä kestettävä vielä se, että rakas ihminen on henkisesti häipynyt jonnekin ja on auttamattomasti poissa. Läheinen ja rakas ihminen on fyysisesti läsnä, mutta ei enää henkisesti – hänen persoonallisuutensa on kuin kuollut. Siinä tilanteessa lähiomaisen taakka voi olla hyvin raskas.

Vastaava voi tapahtua silloin, kun läheinen sairastaa vakavasti mielenterveyttään. Psykoosi sekoittaa ihmisen todellisuudentajun ja psykoottisen henkilön persoonallisuus voi samalla tavoin häipyä jonnekin varjoihin. Sairas voi olla aggressiivinen ja ilkeä ja sanoa asioita, joita terveenä kauhistuisi. Tällä tavoin sairastunut ihminen ei ole enää vastuussa teoistaan ja sanoistaan. Lähiomainen voi ymmärtää tämän kirkkaasti järjellään, mutta tunteita on silti vaikea hallita ja sairaan ihmisen sanat voivat loukata syvästi.

Sinulle, joka joudut kokemaan näitä, haluan sanoa: ole urhea, ole kestävä. Älä anna vihollisen häiritä sinun mielenrauhaasi, vaan säilytä sydämesi puhtaana ja anna anteeksi. Pyydä Jumalalta voimia kestää tämä elämäntilanne. Hän jos kukaan tietää, mitä joudut kestämään ja sietämään. Hän haluaa auttaa ja tukea sinua. Hän kulkee sinun rinnallasi.

Hän on sallinut nämä tapahtua, sillä hän luottaa sinuun. Hän on uskonut sinulle tämän koettelemuksen, koska hän näkee sinussa vahvuutta ja kestävyyttä ja kärsivällisyyttä ja kaikkia niitä hyveitä, joita tarvitaan. Hän haluaa sinun tulevan entistäkin vahvemmaksi kantamaan toisten vajavuuksia – kantamaan kuormia. Eikä hän anna sitä kuormaa enempää kuin jaksat kantaa. Hän kasvattaa sinua ja sinä saat olla Jumalan käytössä juuri tässä. Hän on myös varannut sinulle palkan ja se palkka on suuri. Pidä kiinni uskosta Jumalaan, sillä siinä on sinun lohdutuksesi ja voimasi. Pidä kiinni rukouksen yhteydestä Kristukseen, sillä hänestä virtaa sinuun elämisen rohkeutta silloinkin, kun kaikki tuntuu epätoivoisen vaikealta.

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. Ps.27:14 KR33.

Nääntyneet ravitaan

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25.

Tämä on Jumalan lupaus, joka tietenkin koskee ensisijaisesti hengellistä elämää. Herra kuitenkin osoitti, että hän huolehtii myös ulkonaisesta jaksamisesta:

Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. Jos lähetän heidät kotiin nälkäisinä, he uupuvat matkalla. Monet heistä ovat tulleet kaukaakin. Mark.8:2-3.

Uupumusta on monenlaista - ruumiillista, psyykkistä, henkistä ja hengellistä - ja kaikkeen on mahdollista saada apua, kun käännymme Herran puoleen. Olen ollut uupunut maallisen työn kuormittavuuden takia ja pyristellyt ylös kuopastani. Pahinta kuitenkin on, jos uuvumme uskon tien kulkemiseen. Jos koemme, että usko ei ole antanut sitä, mitä saarnamiehet ja sana lupasivat. Väsymme Jumalaan ja rukoilemiseen, joka ei auta.

Jos olet tällä tavoin istahtanut tien sivuun, väsynyt erämaahasi ja kaipaat uutta kosketusta taivaasta, voin vain vedota Jumalan sanan lupauksiin ja neuvoa etsimään erämaasta virvoittavaa keidasta. Et ole tuomittu nääntymään, jäämään taipaleelle. Päinvastoin, luulen että Herran silmät seuraavat sinua herkeämättä ja hän huolehtii, että saat juoda. Hän valmistaa sinulle leipää ja antaa sinulle juotavaa. Voidaksesi ottaa vastaan, mitä Herra haluaa antaa, et saa kääntyä maailman puoleen.

Huomaa, mitä Jeesus sanoi: "Minun käy sääliksi näitä ihmisiä". Uskon hiipuminen ja sammuminen on kaikkein säälittävintä ja senkin vuoksi Jumalan lupaus pysyy voimassa: Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon. Matt.12:20. Herra taistelee puolestasi, kuten Simon Pietarin puolesta, ettei uskosi sammuisi:

Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi. Luuk.22:32.

Mikään ei ole niin tarttuvaa kuin vasta uskoon tulleen into. Toiseksi tarttuvinta on uskossaan uudistuneen ilo.

Turhautumisen selättäminen

Muistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia! Täällä ei edes näe muuta kuin tuota iänikuista mannaa! 4.Moos.11:5-6.

Israelilaiset turhautuivat erämaassa, kun päivittäinen arki oli niin tylsää, ruoka aina samaa, vesi kortilla. Egyptissä oli sentään lihaakin pöydässä, oli erilaisia mausteita, oli mahdollista kokea joskus pientä juhlaa arkisen raatamisen keskellä.

Meitä vaivaa usein sama ongelma kuin israelilaisia erämaavaelluksen aikana. Elämä uskovaisena alkaa tylsistyttää. Maailman huvitukset houkuttavat, maailman riennot ovat ylivertaisen kiinnostavia verrattuna seurakunnan yksitoikkoiseen ohjelmaan. TV vetää pitemmän korren ja päihittää pastorin. Seurakunnassa sama pastori pitää aina samat puheet. Kuulijoiden mielenkiintoa on vaikea pitää yllä varsinkin, jos puheet ovat ankaria, täynnä vaatimusta ja tuomiota. Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: ”Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa.” Ap.t.24:25.

Monet ovat luovuttaneet ja jääneet sivuun, palanneet maailmaan – ja miksi? Oikeastaan vain siksi, että elämä uskovaisena alkoi kyllästyttää. Uusi elämäntapa, jonka löysimme, kun tulimme uskoon ja liityimme seurakuntaan, on aikaa myöten muuttunut ikävystyttäväksi pakkopullaksi. Se into, joka oli alkuaikoina, on hiipunut. Energia, jota saimme uskosta, näyttää kuluneen loppuun.

Lapset joskus valittavat: ”Mulla on tylsää! Keksi jotain kivaa tekemistä!” Kaikki joskus joudumme tähän pisteeseen. Joudumme kestämään tylsyyden, yksitoikkoisuuden, puuduttavan arjen ja virikkeiden puutteen. Turhaudumme, kun toiveet eivät ole täyttyneet. Emme ole päässeet siihen yltäkylläiseen elämään, jota meille luvattiin. Luvattu maa siintää jossain kaukana, tavoittamattomissa. Emme näe maata, joka ”vuotaa maitoa ja hunajaa”. Taivas on vain kalpea ajatus, haavekuva.
Mikä siis neuvoksi? Onko tähän jokin ratkaisu?

Sanoisin, että ratkaisu on hengellinen kasvu. Jumala on johdattanut sinun elämäsi pisteeseen, jossa sinun kuuluu kasvaa, mennä eteenpäin uskossa, tulla aikuisemmaksi ja vahvemmaksi ja selättää nämä tylsyyden haasteet. Sinun turhautumisesi on merkki siitä, että Jumala haluaa sinun kasvavan. Se on kutsu, joka haastaa sinua läheisempään jumalasuhteeseen, syvempään ja aidompaan hengelliseen elämään. Sinä olet ehkä kadottanut ensirakkauden? Kyllä, mutta Pyhä Henki voi sytyttää sen uudelleen. Vihollinen on ehkä ehdyttänyt sinun sisäiset voimanlähteesi? Kyllä, mutta sinä voit kaivaa auki kaikki kaivot, jotka filistealaiset ovat tukkineet (1.Moos.26:18). Sinä koet juuttuneesi paikoilleen? Kyllä, mutta sinä voit päästä eteenpäin ja nousta uudelle tasolle, kun Henki sinua uudistaa.

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room.12:2.

Armon henki keskellämme

Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Joh.14:26.

Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. 2.Tim.1:7.

Jumalan Pyhän Hengen rooli on moninainen. Hänellä on suuri liikkumavara, mutta hänen tehtävänsä on aina kirkastaa Kristusta. Hän jakaa armolahjoja, hän innoittaa, hän puolustaa ja lohduttaa, hän johdattaa ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Hän rakentaa meissä uskoa ja tekee ihmeitä. Hän ottaa Kristuksen omasta ja antaa meille, jakaa eläviä sanoja Vapahtajan sydämeltä, ruokkii Jumalan kansaa ja juottaa janoiset elävien vetten lähteestä.

Pyhä Henki on herkkä. Pyhän Hengen murehduttaminen ei vaadi paljon, vähän kovuutta ja armottomuutta, muutama ilkeä sana ja hän vetäytyy meistä pois.

Joudumme vähän jokainen taistelemaan lihallisia impulssejamme vastaan, kun haluamme pysyä väleissä Pyhän Hengen kanssa. Joudumme aina silloin tällöin tekemään parannusta, jotta hän tulisi takaisin, puhuisi meille. Hän on ennen kaikkea rakkauden ja armon henki. Hän on lempeä ja lämmin ja hänen tulensa valossa ei yö ole synkkä eikä maailman kylmyys kangista.

Hän on voiman henki. Hänen voitelunsa antaa sanoille katetta, hänen henkensä vaikutus tuottaa esiin rohkeutta ja uskallusta, hänen työnsä hedelmää on vankka uskon vakaumus, kestäväisyys koetuksissa, kutsumustietoisuus ja peräänantamattomuus.

Pyytäkäämme siis Pyhän Hengen täyteyttä, uutta viiniä jota ei ole vedellä laimennettu, pyytäkäämme armolahjojen ilmenemistä, profeetallista sanaa, Jumalan hengen virvoittavaa kosketusta.

Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.

Hedelmälliseen elämään

Tämä on sinulle, joka olet ollut kauan uskossa – ehkä lapsesta asti.

Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. Matt.20:3.

Jos tämä edes osittain koskee sinua, mieti, pitääkö Jumalan nyt lähettää hengelliseen työhön ennen sinua niitä, jotka ovat hiljattain tulleet uskoon ja ovat vielä uskossaan pikkulapsia? He ovat nimittäin innokkaita siihen. Pitääkö sinut ohittaa?

Tiedätkö sinä, miten hapuilevia uskossaan ovat nuo, jotka heti pyrkivät opettajiksi? Jätätkö sinä noille keltanokille kaiken hengellisen työn ja sananjulistuksen, vaikka sinua on keitetty monissa liemissä ja kypsytetty koetuksissa? Sinut, jolla on pitkä kokemus uskon tiellä, vahva ja syvä hengellinen tausta – sinutko pitää ohittaa, että nuo pystymetsän ihmiset, jotka eivät kunnolla erota oikeaa ja vasenta, alkaisivat julistaa sanaa, pitää raamattu- ja rukouspiirejä, toimia hengellisinä johtajina?

Ethän anna hengellisen kokemuksesi ja kypsyytesi olla hyllyllä, kun rakennat omaa ja lastesi elämää? Miksi olisit lyhytnäköinen ja ajattelisit vain itseäsi ja omaa perhettäsi? Eivätkö sinun vanhempasi tai isovanhempasi olleet emolampaita, joka imettivät karitsoita seurakunnassa? Eikö heidän esimerkkinsä innoita sinua täydellisempään antautumiseen Herralle? Jäätkö sinä vain tv:n ääreen?

Jos olet nainen, se ei ole este tulla raamattunaiseksi, Jumalan sanan julistajaksi, väkeväksi raamatuissa. Sinua ei rajoita mikään ulkonainen asia, jos haluat olla Jumalan käytettävissä ja armon välittäjänä.

Anna se rikkaus ja hengellinen pääoma, joka sinulla on, toisten käyttöön ja seurakunnan hyväksi, niin Jumala siunaa sinuakin ylenpalttisesti. Hän virvoittaa sinun sielusi ja sinä alat kukoistaa kuin Herran puutarha. Sinä saat huomata, että Jumala voi antaa hedelmänsä sinunkin kauttasi.